Etusivu » Hakutulokset » Denguekuume, chikungunya ja Länsi-Niilin kuume

Denguekuume, chikungunya ja Länsi-Niilin kuume

Lääkärikirja Duodecim
5.9.2018
sisätautien erikoislääkäri, infektiolääkäri Jukka Lumio

Denguekuume ja chikungunya ovat viruksen aiheuttamia tauteja, jotka leviävät Aedes-suvun hyttysen piston välityksellä. Virusta levittävät hyttyset liikkuvat subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla kaikkialla maailmassa, ja hyttyset pistävät aktiivisesti myös päiväsaikaan. Myös Länsi-Niilin kuumetta aiheuttava virus on levinnyt laajalti maapallon lämpimillä alueilla, ja sekin leviää hyttysten, yleensä Culex-suvun sääskien pistojen kautta. Sen tärkeitä isäntäeläimiä ovat linnut.

Dengue

Dengue alkoi yleistyä laajalti tropiikissa 1970-luvulla. Nykyään tautia esiintyy yli 100 maassa (ks. «Dengue vuonna 2013»1). Varmennettuja tapauksia ilmoitetaan 3 miljoonaa vuodessa, mutta on arvioitu, että todellisuudessa dengueen sairastuu vuosittain 50–100 miljoonaa ihmistä. Kuolemia arvioidaan olevan 20 000 vuosittain. Sairastuneet ovat kaikenikäisiä. Dengue on viimeisten 20 vuoden aikana yleistynyt nopeasti. Väestön kaupungistuminen on tähän tärkein syy, ja kaupungeissa suurin osa tartunnoista saadaankin. Tautia on kaikkialla tropiikissa ja Välimeren itäosan valtioissa. Kaakkois-Aasiassa on alueita, joilla vakava denguekuume on yleisin lasten sairaalaan joutumisen syy.

Suomalaisilla matkailijoilla denguekuumetta todetaan 50–100 tapausta vuosittain (vuonna 2016 niitä tunnistettiin 66). Todennäköisesti tapauksia on paljon enemmän, koska lieväoireisen taudin saaneet eivät lähde tutkimuksiin ja tauti on usein parantunut jo Suomeen palatessa. Kun kuumeisia tropiikkimatkailijoita on järjestelmällisesti tutkittu, denguekuumeen osuudeksi on todettu 2–8 %. Suomalaisten matkailijoiden infektiot ovat yleisimmin peräisin Aasiasta, etenkin Thaimaasta. Sen lisäksi tauteja on saatu Intiassa, muissa Kaakkois-Aasian maissa ja Karibian alueella.

Uutta ovat denguekuumeen epidemiat Etelä-Euroopassa. Vuonna 2010 pienet epidemiat olivat Etelä-Ranskassa ja Kroatiassa. Syksyllä 2012 Portugaliin kuuluvalla Madeiran saarella alkoi vähän suurempi epidemia. Epidemia kesti maaliskuuhun 2013, ja kaikkiaan sairastui 2 168 henkilöä. Näistä 78 oli matkailijoita, 7 suomalaisia. Myöhemmin selvisi, että virus oli tullut saarelle venezuelalaisten matkailijoiden mukana ja epidemiaan tarvittiin lisäksi saaren poikkeuksellisen vilkas hyttysvuosi.

Denguen oireet

Tartuttavasta hyttysen pistosta oireiden alkuun kuluu tavallisesti 4–7 päivää. Suuri osa tartunnoista on vähäoireisia tai oireettomia. Dengue-kuumeen yleisoireet muistuttavat eniten influenssaa korkeine kuumeineen, silmien liikutteluarkuuksineen, päänsärkyineen ja lihas- ja nivelkipuineen. Kivut voivat olla ankaria, mistä tauti on saanut nimityksen "break-bone fever" (luunkatkojakuume). Hengitystieoireita ei ole, mutta sen sijaan pahoinvointi ja oksentelu ovat yleisiä. Vähän kuumeen alun jälkeen kolmelle neljästä tulee kasvojen ja ylävartalon punoitusta tai vartalolle ja raajoihin pikkupilkkuista ihottumaa. Kuume kestää yleensä 3–7 päivää, ja taudin muutkin oireet väistyvät viikon kuluessa. Vakavuudeltaan denguekuume on kausi-influenssan luokkaa. Tuhatta sairastunutta kohti vain muutama kuolee.

Jos ensimmäisen tartunnan jälkeen saa uuden infektion, jonka aiheuttaa viruksen eri alatyyppi, saattaa kehittyä dengue-verenvuotokuume (dengue hemorrhagic fever, DHF) tai dengue-sokkioireyhtymä (DSS). Näihin sairastuneista kuolee 10 %. Nämä vakavat taudin muodot ovat erittäin harvinaisia matkailijoilla. Maailmassa on kuvattu vain kymmenkunta matkailijan kuolemaan johtanutta dengue-verenvuotokuumetta. Yksi näistä kuolleista on ollut suomalainen.

Chikungunya

Chikungunya-virus on Suomessa esiintyvän Pogostan viruksen (ks. «Pogostantauti (nivelrokko)»2) lähisukulainen. Virus on peräisin Afrikasta, jossa se säilyy luonnossa apinoissa. Päästyään ihmiseen se etenkin kaupunkimaisessa ympäristössä leviää Aedes-suvun hyttysten välityksellä ihmisestä toiseen. Näin se on aiheuttanut 2000-luvulla suuriakin epidemioita etenkin itäisessä Afrikassa sekä Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Joulukuussa 2013 alkoi suuri parin miljoonan sairastuneen epidemia Karibialla ja Etelä-Amerikassa. Nyt se on vähän laantunut. Vuonna 2016 oli kuitenkin vielä 350 000 sairastunutta Brasiliassa, Boliviassa ja Kolumbiassa. Toisin kuin denguen kohdalla, yksi virusta levittävistä hyttysistä (A. albopictus) on levinnyt eteläiseen Manner-Eurooppaankin, ja Pohjois-Italiassa oli kotoperäinen parin sadan tapauksen epidemiakin vuonna 2007. Maailmanlaajuisesti taudin tapauksia todetaan useita miljoonia vuosittain. Suomalaisilla todettiin 4 taudin tapausta vuonna 2015, mutta ei yhtään vuonna 2016.

Oireet alkavat yleensä 3–7 päivää tartuttavasta hyttysenpistosta. Chikungunyan oireet ovat samat kuin denguekuumeessa ja pogostantaudissa. Niveloireet voivat kuitenkin olla kuten pogostantaudissakin erittäin ankarat kipuineen ja turvotuksineen. Hermostoon liittyvät oireet, halvaukset ja aivotulehdus, tekevät taudista joskus henkeä uhkaavan. On arvioitu, että aivan kuten dengueviruksen kohdalla 1–2 tuhannesta menehtyy. Hyvin harvinaisena viruksen on todettu kulkeutuvan äidistä sikiöön aiheuttaen sikiövaurion, mutta riski on paljon pienempi kuin zikaviruksen kohdalla (ks. «Zikavirusinfektio»3). Sairastettu tauti antaa ilmeisesti elinikäisen suojan uusilta tartunnoilta. Tämä selittänee laajojenkin alueellisten epidemioiden laantumiset muutaman vuoden kuluessa ja puhkeamiset uusilla alueilla.

Denguen ja chikungunyan diagnoosi ja hoito

Molemmat virustaudit tunnistetaan verikokeesta virusta kohtaan muodostuneiden vasta-aineiden avulla tai toteamalla virus geenimonistustestillä esimerkiksi verestä. Diagnoosi voidaan tehdä verikokeesta yleensä jo viikon kuluessa oireiden alusta. Tautiin ei ole paranemista jouduttavaa hoitoa. Oireita lievittämään suositeltavin lääke on parasetamoli, koska asetyylisalisyylihappo tai ibuprofeeni voivat lisätä verenvuototaipumusta, jos denguen kohdalla kyseessä on infektion vakavin muoto ("verenvuotokuume"). Kumpaankaan virukseen ei ole tehoavaa lääkettä.

Milloin lääkäriin?

Kaikkien, jotka ovat matkaillessaan sairastaneet korkeakuumeisen taudin, on käytävä lääkärissä, jos kuumetauti on saatu alueella, jolla on myös malariaa. Tärkeintä onkin malarian poissulkeminen. Tästä voi poiketa, jos tauti on mennyt ohi ja sille on jokin muu hyvin todennäköinen selitys, kuten turistiripuli tai hengitystieinfektio. Usein malariaverinäytteen ohella tutkitaan myös denguevasta-aineet, vaikkakaan tämän taudin toteaminen oireen jo väistyttyä ei ole tarpeellista. Jos korkeakuumeiseen tautiin liittyy näkyvää verenvuotoa (ikenistä, nenästä, iholla), lääkärin arvioon on lähdettävä saman vuorokauden sisällä.

Denguen ja chikungunyan ehkäisy

Denguekuumeen ja chikungunya-infektion riski on olemassa kaikkialla, missä tauteja esiintyy eli laajalti tropiikissa ja subtropiikissa. Tämä riski ei ole aihe välttää näihin maihin matkustamista, koska tauti on yleensä vaaraton ja hyttysiltä suojautuminen on hyvä keino tartuntoja vastaan, jos vain malttaa ohjeita noudattaa.

Samat keinot, joita käytetään malariahyttysten pistoilta suojautumiseen, käyvät myös denguen torjuntaan. Tärkeitä yksinkertaisia keinoja ovat ihon peittävä vaatetus ja hyttyskarkotteiden käyttö. Tropiikissa se, että ininää ei kuulu, ei tarkoita, etteikö (äänettömiä) hyttysiä olisi liikkeellä. Kaikkina aikoina, mutta erityisesti auringon nousun ja laskun aikaan eli parhaaseen hyttysten pistoaikaan, on muistettava peittää myös nilkat ja ranteet. Vaatteilla peittoa voi täydentää paljaalle iholle tai vaatteille laitettavalla hyttyskarkotteella. Kaikki Suomessa myytävät hyttyskarkotteet toimivat myös tropiikissa. Osa vaatteille soveltuvista karkotteista ei sovi iholle, joten käyttöohje on syytä tarkistaa ostettaessa. Jos tropiikissa hotelli ei ole koneellisesti ilmastoitu ja alueella on suuri malariariski, myös sängyn ylle laitettava hyttysverkko on suositeltava.

Vaikka rokotteita kipeästi tarvittaisiin etenkin denguekuumeeseen ja sellaista on vuosikymmeniä kehitelty, kumpaankaan infektioon ei ole onnistuttu vielä tuottamaan hyödyllistä rokotetta.

Länsi-Niilin virus

Länsi-Niilin virus (West Nile virus, WNV) on levinnyt laajalti lämpimällä maapallon vyöhykkeellä. Sen varsinaisia isäntiä luonnossa ovat linnut, ja niistä se leviää hyttysen pistojen kautta. Virus aiheuttaa denguekuumeen kaltaisen yleisinfektion, mutta erona siihen on, että noin joka sadannella on mukana aivo- tai aivokalvotulehdus.

Virus ja sen levittäjät

Virus on sukua keltakuumevirukselle (flavivirus). Viruksen tärkeitä isäntäeläimiä ovat linnut (myös lukuisat muuttolinnut), joten ne ovat ns. zonooseja. Näistä hyttyset, yleensä Culex-suvun sääsket, voivat pistoksillaan välittää tartunnan ihmiseen ja aiheuttaa myös hevosissa epidemioita, kuten tapahtui vuonna 2018 Unkarissa. Muuttolinnut levittävät sitä maantieteellisesti.

Maantieteellinen esiintyminen

Länsi-Niilin virus löydettiin ensi kerran Ugandasta vuonna 1937. Perinteisesti sitä on esiintynyt Aasiassa, Afrikassa ja Välimeren alueella. Vuonna 1999 se levisi myös Atlantin yli. Pohjois-Amerikan itärannikolla se aiheutti epidemian, jossa kolmessa vuodessa kuoli 100 ihmistä. Yhdysvalloissa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa todetaan edelleen vähäinen määrä infektioita.

Virus on 2010-luvulla aiheuttanut vuosittain kymmeniä tai satoja ihmisten infektioita eteläisessä Euroopassa. Vuoden 2018 kesällä alkoi Euroopan laajin epidemia. Vuoden alusta syyskuun alkuun tapauksia on todettu 710, ja 63 henkilöä on kuollut tähän infektioon. Lähes puolet tapauksista on todettu elokuun aikana. Eniten sairastuneita on ollut Pohjois-Italiassa (327). Tapauksia on ollut myös Romaniassa, Kreikassa, Unkarissa, Serbiassa ja Kosovossa. Vaikka tapauksia on runsaasti, luku tarkoittaa Italiassakin kuitenkin vain yhtä sairaustapausta 100 000 alueella asuvaa kohden. Matkailijoiden riskiä pidetään vähäisenä. Ruotsalainen turisti on saanut tartunnan Serbiasta, mutta suomalaisten ei ole kuvattu sairastuneen.

Oireet

Tartunta on useimmiten oireeton; vain joka viides virustartunnan sairastuu. Oireet alkavat tavallisimmin 2–6 päivää tartunnasta, viimeistään kahden viikon kuluessa. Tavallisimmin Länsi-Niilin kuume on vain denguekuumeen kaltainen (ks. yllä) kuumeineen ja yleisine särkyineen. Se paranee hoidotta muutamissa päivissä tai viikossa mutta voi jättää viikoiksi uupumusta. Harvempi kuin yksi sadasta oireita saaneesta sairastuu aivokalvo- tai aivotulehdukseen. Näiden oireet ovat samanlaiset kuin muidenkin virusten aiheuttamien aivokalvo- ja aivotulehdusten, ja ne on kuvattu toisissa Lääkärikirjan artikkeleissa (ks. «Aivokalvotulehdus (meningiitti) aikuisilla»4 ja «Aivotulehdus (”aivokuume”)»5). Aivotulehdus on yleisempi iäkkäillä. Aivotulehdukseen kuolee noin joka kymmenes sairastuneista. Harvinaisia tartuntoja äidistä sikiöön on kuvattu.

Tunnistaminen ja hoito

Oireiden perusteella tautia ei voi tunnistaa. Matkustelu alueella, jossa on käynnissä epidemia voi johtaa oikeille jäljille. Diagnoosi voidaan tehdä verinäytteestä joko toteamalla siellä itse virus tai taudin jälkeen vasta-aineiden mittauksella. Diagnoosin teko onnistuu Suomessa. Tautiin ei ole virukseen tehoavaa hoitoa, joten annettavissa on vain hyvä yleishoito ja oireita lievittäviä lääkkeitä.

Ehkäisy

Tauti ei tartu suoraan ihmisestä toiseen, vaan siihen tarvitaan hyttynen. Tautia vastaan ei ole rokotetta. Ehkäisy toteutuu samanlaisella hyttysiltä suojautumiselta kuin esimerkiksi malarian ehkäisy (ks. «Malaria»6), kun oleskelee alueella, jossa Länsi-Niilin virusta esiintyy matkan aikaan. Matkailurajoitukset mihinkään kohteeseen eivät ole ajankohtaisia nykytilanteessa. SPR:n Veripalvelu rajoittaa verenluovutusta määräajan (yleensä 4 viikon ajan), jos on matkustellut alueella, jolla Länsi-Niilin virus parhaillaan leviää, ja tiedottaa tästä tarkemmin kotisivuillaan (ks. «https://www.veripalvelu.fi/uutiset/l%C3%A4nsi-niilin-virus-aiheuttaa-verenluovutusrajoituksia-euroopan-matkaajille»1).

Käytettyjä lähteitä

Nohynek H, Pekkanen E, Turtiainen P, Kainulainen K (toim.). Matkailijan terveysopas. Kustannus Oy Duodecim «Dengue»7.

Siikamäki H, Vapalahti O, Nohynek H. Denguekuume - kasvava maailmanlaajuinen ongelma ja suomalaisten kaukomatkailijoiden tauti. Duodecim 2003;119:2051–61 «http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93872.pdf»2.

Sane J, Kurkela S, Vapalahti O. Chikungunya, uusi maailmanlaajuinen epidemia. Duodecim 2011;127:457-63 «/xmedia/duo/duo99381.pdf»3

West Nile virus. Centers for Disease Control and Prevention (CDC) «https://www.cdc.gov/westnile/index.html»4