Etusivu » Kuulohäiriöt lapsella

Kuulohäiriöt lapsella

Lääkärikirja Duodecim
2.12.2017
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Kuuloaistin normaali kehitys

Kuuloaisti kehittyy varhain, ja lapsen uskotaankin kuulevan jo kohdussa. Vastasyntynyt reagoi äänille sulkemalla silmäluomet ja säpsähtämällä. Kolmikuukautinen vauva pysähtyy kuuntelemaan ääntä, ja puolivuotias kääntää päänsä äänen suuntaan. Vuoden ikäinen reagoi kuiskaukseen, joka tulee metrin etäisyydeltä. Sitä vanhempien lasten kuuloa voikin tarkistaa kuiskaamalla, sillä 2–4 vuotiaan tulisi reagoida 3 metrin päästä kuiskattuun kehotukseen.

Kuulohäiriöt

Vaikea tai keskivaikea kuulohäiriö todetaan yhdellä tuhannesta lapsesta. Vastasyntyneen kuulo pyritään nykyisin testaamaan entistä tarkemmin. Seula ei kuitenkaan ole täydellinen, ja kuulohäiriötä epäiltäessä tulee aina ottaa yhteys neuvolaan. Kuulo-ongelmaan viittaavia oireita on imeväisen ääntelyn vähäisyys, jokeltelun taantuminen ja puheen viivästyminen. Osa lapsista kuuluu riskiryhmään, ja heille kuulotutkimukset ovat erityisen tärkeitä. Tällaisia ovat esimerkiksi lapset, joilla suvussa on kuulohäiriöitä ja ne, jotka ovat syntyneet keskosena tai sairastaneet raskauden aikana tai vastasyntyneisyyskaudella vaikean infektion. Päämääränä on, että kuulovaurio todetaan jo ensimmäisten kuukausien aikana, jotta kuntoutukseen ja mahdolliseen hoitoon päästään käsiksi jo puolen vuoden iässä.

Kuulovaurion synty imeväiskauden jälkeen on harvinaista. Korvatulehduksessa (ks. «Korvatulehdus lapsella»1) välikorvaan kertyy märkää, jolloin kuulo tilapäisesti alenee mutta hoidon aikana palautuu nopeasti normaaliksi. Joskus ns. liimakorva (ks. «Korvatulehdusten uusiutuminen ja pitkittyminen lapsella»2) todetaan koulun tai neuvolan kuulotutkimuksessa, mutta silloinkin ongelma on hyvin hoidettavissa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että toistuvatkaan välikorvatulehdukset, tärykalvon puhkaisu tai ilmastointiputkien asetus eivät aiheuta lapselle pysyvää kuulovauriota.

Sisäkorvaperäisten kuulovaurioiden hoitoon on perinteisesti käytetty kuulokojeita, jotka osalla – mutta ei kaikilla – tuovat selkeän avun kuulemiseen. Viime vuosina sisäkorvaongelmien hoidoksi on saatu uudenlaisia laitteita, nk. sisäkorvaistutteita, jotka johtavat ääniaallot suoraan kuulohermoon ja ohittavat näin sisäkorvan. Niistä on suurelle osalle lapsista huomattava apu. Sisäkorvaistutteiden käyttö edellyttää kuitenkin harjoitusta ja kuntoutusta.

Lisää tietoa lasten kuulosta

Kotineuvola: ks. «Kuulon kehitys ja seulonta»3.