Yleistä

Seksuaalinen halu on hyvin monimutkainen kudelma, joka muodostuu psyykkisistä, kulttuurisista, emotionaalisista, biologisista ja hormonaalisista tekijöistä. Se on yksilön ominaisuus, joka vaihtelee elämän aikana ja on myös voimakkaasti sidoksissa ympäröivään kulttuuriin ja yhteisöön. Seksuaalisella halulla tarkoitetaan seksuaalisesta mielenkiinnosta ja virittymisestä syntyvää halua saada seksuaalisen kiihottumisen, laukeamisen ja/tai aistillisen mielihyvän kokemuksia. Virittyminen voi lisätä halua ja halu puolestaan virittymistä ja kiihottumista.

Suuri osa tai ehkä kaikkikin seksuaalinen halu syntyy jostakin ärsykkeestä. Ärsyke voi olla mieleen tuleva ajatus tai jokin aistimus, esimerkiksi toisen henkilön kosketus tai katse. Kiihottumisen ja halun erottaminen onkin usein vaikeaa. Eri yksilöillä on erilainen herkkyys huomata näitä ärsykkeitä. On myös todettu, että jo miellyttävän seksin ajatteleminen stimuloi kiihottumiseen liittyviä aivoalueita. Näyttäisi, että nämä aivoalueet voivat jopa hieman kasvaa, mikäli niitä stimuloidaan usein, ja näin seksuaalisten ärsykkeiden havaitseminen voi jopa helpottua. Tutkimuksissa on saatu selville, että seksuaalisesta haluttomuudesta kärsivillä naisilla aivojen havaintoalueet aktivoituivat eri tavalla ja heillä seksuaalisten ärsykkeiden havaitseminen näyttää olevan vaikeampaa kuin verrokkiryhmällä.

Seksuaaliseen haluun ja sen toteuttamiseen vaikuttavat paljon henkilön lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kokemukset, sekä perhekulttuuri että laajemmin se kasvukulttuuri, josta hän tulee. Arvot ja käsitykset hyväksyttävästä tai paheksuttavasta seksuaalikäyttäytymisestä ovat seksuaalikulttuurin keskeisiä asioita. Ne määrittävät hyvin pitkälle sen, miten ihmiset seksuaalisuuttaan ilmaisevat ja toteuttavat.

Seksuaalinen haluttomuus oireena ja haluun vaikuttavat tekijät

Seksuaalinen haluttomuus on yleisin naisten vastaanotolla esille tuoma seksuaaliongelma. Haluttomuudeksi nimetyn oireen taustalla voi olla hyvin monenlaisia syitä, ja usein ei olekaan kyse varsinaisesta haluttomuushäiriöstä. Taustalla vaikuttaa seksuaalisuuden biopsykososiaalinen malli, jonka mukaan syyt voivat olla joko biologisia, psykologisia taisi sosiaalisia. Osa syistä voi olla myös kulttuuriin liittyviä.

Syitä haluttomuuteen voi löytyä kasvuhistoriasta, esimerkiksi seksuaalikielteisestä kasvatuksesta ja koetuista traumoista. Myös koettu huono tai tyydytystä tuottamaton seksi vaikuttaa tämänhetkiseen tilanteeseen. Monesti haasteet kehonkuvan kanssa estävät heittäytymistä seksiin ja siten vähentävät halua.

Parisuhdetilanne ja siinä koettu mahdollinen turvattomuus voivat myös vaikuttaa seksuaaliseen haluun. Parisuhde voi myös olla väljähtynyt ja seksi tyydytystä tuottamatonta. Parisuhteessa voi olla muita ongelmia, jotka estävät seksiin virittymisen.

Usein on kyse pariskunnan halujen eriparisuudesta. FINSEX-tutkimuksen mukaan on yleisempää, että parisuhteessa toinen kumppani haluaa seksiä enemmän kuin toinen. Lisäksi halutaan usein eri asioita. On myös yleistä, että osapuolet eivät tiedä kovin tarkasti, mitä toinen haluaa ja mistä tämä pitää. Monesti henkilö ei itsekään tiedä, mitä haluaa. Kommunikaatio seksistä onkin usein haasteellista, ja tämä voi estää toisen ja molempien nautinnon ja vähentää halua. Usein taustalla vaikuttaa myös seksin suorituskeskeisyys.

Stressi on tunnetusti tehokas halun tappaja. Jos ei stressin takia nuku hyvin ja kaikki aika menee esimerkiksi töihin ja kotitöihin, ei energiaa seksiin usein löydy. Myös ahtaat kotiolot, pitkään valvovat teinit ja muut olosuhteet voivat vaikeuttaa seksuaalisuuden toteuttamista ja varsinkin parisuhdeseksiä. Nämä ongelmat osuvat usein niin sanottuihin ruuhkavuosiin, kun vanhemmilla on paljon töitä ja usein myös jälkikasvua hoidettavana.

Fysiologisina syinä halun vähäisyyteen voivat olla erilaiset krooniset sairaudet ja lääkitykset. Masennukseen liittyy usein halun puute. Myös monet mielialalääkkeet vähentävät seksuaalista kiihottumista ja orgasmia ja usein halua. Vaihdevuosioireisiin voi liittyä haluttomuutta, josta osa johtuu emättimen limakalvon ohenemisesta.

Halun vaihtelu sinänsä on normaalia elämää, ja kaikki kokevat sitä enemmän tai vähemmän. Tärkeää olisikin löytää kumppanin/kumppanien kanssa toimiva tapa puhua seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta halusta.

Seksuaalinen halu vaihtelee myös henkilöstä toiseen: osalla se on aina vähäisempi ja toisilla taas suurempi. Halulla ei ole mitään normimittaa. Pääasia on, että ihminen on itse tyytyväinen tilanteeseensa ja että mahdollisen parisuhteen kommunikaatio toimii.

Osa ihmisistä identifioituu aseksuaalisiksi. Aseksuaalisuus ei ole haluttomuushäiriö, vaan sitä pidetään seksuaalisen suuntautumisen muotona. Se tarkoittaa yleensä, että henkilö ei tunne juurikaan seksuaalista vetovoimaa muita henkilöitä kohtaan. Aseksuaalisuus voi ilmetä monessa muodossa, ja aseksuaalit voivat kokea muunlaista, esimerkiksi romanttista, emotionaalista tai esteettistä, vetovoimaa.

Naisen seksuaalisen haluttomuushäiriön määritelmä ja oireet

Naisen haluttomuushäiriö (hypoactive sexual desire disorder, HSDD) on määritelty jatkuvaksi tai toistuvaksi seksuaalisten fantasioiden ja halun puutteeksi, josta aiheutuu haittaa ja kärsimystä henkilölle.

Diagnoosin asettaminen edellyttää, että häiriö on kestänyt yli kuusi kuukautta, ja vaikka seksuaalisen halun normaalimäärää ei ole pystytty määrittelemään, haluttomuuden voidaan katsoa muodostuvan hoitoa vaativaksi, jos se heikentää merkittävästi henkilön elämänlaatua tai aiheuttaa ahdistusta.

Haluttomuushäiriöön (HSDD) liittyy huonompi elämänlaatu kuin muilla samanikäisillä naisilla. Siitä kärsivät ovat myös tyytymättömämpiä seksuaalielämäänsä, kumppaniinsa ja parisuhteeseensa yleensä. Lisäksi haluttomuudesta kärsivillä naisilla esiintyy enemmän negatiivisia tunnetiloja, kuten turhautumista, toivottomuutta, vihaa, huonoa itsetuntoa ja tunnetta naisellisuuden menettämisestä. Syy-seuraussuhdetta ei tunneta, ja onkin vaikeaa tietää, aiheuttaako huono elämänlaatu seksuaalista haluttomuutta vai päinvastoin. Ilmiöt näyttävät kuitenkin liittyvän vahvasti toisiinsa. Väestötutkimuksissa seksuaalihäiriöt ovat vaikuttaneet naisten elämänlaatuun yhtä paljon kuin krooninen selkäkipu tai virtsankarkailu.

Naisen seksuaalisen haluttomuuden oireita ovat

• vähentyneet tai puuttuvat seksuaalisen halun tai kiinnostuksen tunteet
• vähäiset tai puuttuvat seksuaaliset ajatukset tai fantasiat
• seksuaalisen vastaanottavaisuuden/vastaanottavaisen halun puute
• vähäinen tai puuttuva halu kiihottua seksuaalisesti
• suurempi seksuaalisen halun väheneminen kuin tavanomainen ikään ja parisuhteen pituuteen liittyvä halun väheneminen
• tilanteesta henkilölle aiheutuva omakohtainen ahdistus tai kärsimys.

Naisen seksuaalisen haluttomuuden toteaminen

Haluttomuushäiriön toteaminen perustuu tilanteen kartoitukseen. Tässä kartoituksessa otetaan huomioon ainakin sairaudet, lääkitykset, gynekologinen tilanne, parisuhdetilanne, seksuaalisuuteen liittyvät kokemukset ja tämänhetkinen elämäntilanne. Oleellista on tilanteeseen liittyvä omakohtainen ahdistus tai kärsimys.

Milloin hoitoon?

Hoitoon on syytä hakeutua, jos tilanne vaivaa ja häiritsee elämää. Elämää häiritsevästä haluttomuudesta voi hakeutua keskustelemaan esimerkiksi terveyskeskuksen terveydenhoitajan tai yleislääkärin kanssa. Seksuaalineuvojilla tai -terapeuteilla on eniten tietoa seksuaalisuuden ongelmista, mutta suurin osa heistä työskentelee yksityissektorilla. Myös gynekologin kanssa voi keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä ongelmista. Yksityissektorin vastaanotoille voi hakeutua suoraan ilman lähetettä.

Seksuaalisen haluttomuuden itsehoito

Tietoa seksuaalisuudesta ja virtuaalinen omahoitopolku löytyy esimerkiksi Mielenterveystalosta. Itsehoito kannattaa yleensä aloittaa rauhallisena aikana keskustelusta kumppanin kanssa. Kirjallisuutta aiheesta löytyy myös paljon, joista esimerkkejä tämän artikkelin Kirjallisuutta-osiossa.

Naisen seksuaalisen haluttomuuden hoito

Hoidossa selvitetään tarkkaan tilanteeseen vaikuttavat tekijät ja puututaan niihin. Usein halu pysyy vähäisenä, jos on paljon sitä häiritseviä tekijöitä. Ensin yritetään puuttua halua estäviin tekijöihin ja sitten myös etsiä halua lisääviä tekijöitä.

Esimerkiksi seuraaviin tekijöihin voidaan vaikuttaa:

• Masennustila: selvitetään tarvittaessa seulontatutkimuksella (esim. DEPS-seula) ja haastattelulla. Mikäli selvä masennus löytyy, suunnataan siihen terapia ja tarvittaessa lääkitys (huomioitava seksuaalisten sivuvaikutusten mahdollisuus).
• Lääkitys: monet mielialalääkkeet voivat vähentää seksuaalisia haluja, kiihottumista ja orgasmin kokemista. Jos tämä tuntuu todennäköiseltä, kannattaa neuvotella lääkityksen muutoksen mahdollisuudesta hoitavan lääkärin kanssa.
• Muut seksuaaliongelmat: haluttomuuteen liittyvät naisilla usein kiihottumis- ja/tai orgasmihäiriöt. Näitä ongelmia kannattaa hoitaa samaan aikaan haluttomuuden kanssa, koska ne vaikuttavat toisiinsa.
• Kumppanin seksuaaliongelmat: joskus haluttomuutta lisäämässä/aiheuttamassa on kumppanin seksuaaliongelma, kuten mieskumppanin erektio-ongelma. Tällaisissa tilanteissa kannattaa hoitaa kumppanin ongelma samalla kun hoidetaan naisen haluttomuutta, jos se on mahdollista.
• Joskus taustalla on väsymys, joka johtuu jostakin sairaudesta tai vaikkapa vaihdevuosioireista. Tällöin kyseinen tila hoidetaan, esimerkiksi vaihdevuosioireet estrogeenilla. Joskus vaihdevuosien hormonihoitoon liitetään pieni annos testosteronia. Annostelua seurataan tarkasti verikokein.
• Haluttomuustilanteessa kannattaa lähteä käsittelemään tilannetta seksuaalineuvontaan tai -terapiaan, joko yksin tai kumppanin kanssa.

Naisen seksuaalisen haluttomuuden ehkäisy

Laadukas seksuaalikasvatus ehkäisee tulevia seksuaalisuuden ongelmia ja häiriöitä. On tärkeää tiedostaa, että suurimmalla osalla pariskunnista halut ovat erilaiset. On tärkeää opetella puhumaan omista toiveistaan, mutta myös kuuntelemaan kumppania.

Sairauksien yhteydessä tulee huomioida myös niiden vaikutus seksuaalisuuteen. Vaihdevuosissa kannattaa hoitaa elämää häiritsevät oireet hormonihoidolla. Samoin emättimen ja sukuelinten toimivuus kannattaa varmistaa paikallisestrogeenihoidolla.