Etusivu » Sauna ja terveys

Sauna ja terveys

Lääkärikirja Duodecim
10.11.2020
Professori, kliinisen kemian erikoislääkäri Lasse Viinikka

Saunan keskeiset fysiologiset vaikutukset

Ihon lämpötila ja hikoilu

Suomalainen sauna on kuumin paikka, jonne ihminen menee vapaaehtoisesti. Saunassakin elimistö pyrkii säilyttämään normaalin lämpötilansa ja tehostaa voimakkaasti lämmönpoistojärjestelmäänsä. Siitä seuraa suuria muutoksia verenkierrossa.

Iho kuumenee saunassa muutamassa minuutissa yli neljäänkymmeneen asteeseen. Samalla ihon verisuonet laajenevat ja ihon verenkierto lisääntyy. Tieto lämmön noususta menee aivojen lämmönsäätelykeskukseen, joka aloittaa toimet tasalämpöisyyden säilyttämiseksi. Se käynnistää tahdosta riippumattoman hermoston välityksellä hikoilun ja voimistaa edelleen ihon verisuonien laajenemista. Koska saunassa kehon pinta on elimistön sisäosia lämpimämpi, lämmön poisto ihon verenkierron lisääntymisen kautta ei ole tehokasta.

Hikoilu on saunojan elimistön tehokkain tapa poistaa liikaa lämpöä. Suomalaisen saunan ilma on kuivaa, ja iholle kihonnut hiki haihtuu siellä hyvin. Hikoilu lisääntyy saunomisen edetessä nopeasti. Viidentoista minuutin saunaistunnon loppupuolella hikoilun lämmönpoistoteho on kymmenkertainen sen ensi minuutteihin verrattuna. Yhdellä saunareissulla hikeä erittyy 0,5–1,0 litraa.

Hien suolapitoisuus on vain noin kolmannes elimistön nesteiden suolapitoisuudesta, joten tavallinen vesi ilman suolalisiä sopii hyvin saunajuomaksi. Hikoilun alettua ihon lämpötila laskee jonkin verran, mutta jos saunomista jatketaan, se alkaa taas nousta. Ihmiselimistö ei onnistu pysymään saunassa täysin tasalämpöisenä, sillä elimistön sisäosienkin lämpötila nousee hiukan, aikuisella karkeasti asteen verran.

Saunanautinnon ydinasiaa, ihon lämpöreseptoreiden välittämää lämmön tunnetta, lisätään heittämällä löylyä. Saunan lämpötila ei löylyä lyötäessä nouse, vaan lämmön tunne johtuu höyryn tiivistyessä vapautuvasta energiasta. Sata-asteisen veden muuttaminen sata-asteiseksi höyryksi vaatii viisinkertaisen energiamäärän verrattuna siihen, mitä tarvitaan nolla-asteiden veden lämmittämiseen sata-asteiseksi. Näin suuri määrää energiaa vapautuu höyryn muuttuessa takaisin vedeksi ihon pinnalla. Se aiheuttaa iholla kuuman, joskus jopa kipuun saakka yltävän tunteen. Iholle löylyn lyönnin jälkeen nopeasti ilmestyvät vesipisarat eivät ole hikeä, vaan vedeksi tiivistynyttä löylyhöyryä.

Verenkierron muutokset

Ihon verisuonien laajeneminen saa aikaan suuria muutoksia verenkierrossa. Saunassa sydämen pumppaamasta verestä menee ihon verisuoniin 50–70 %. Huoneenlämmössä vastaava lukema on 5–10 %. Vatsaontelon elinten ja munuaisten verenkierto vastaavasti vähenee.

Verisuonten laajeneminen pienentää veren virtausvastusta jopa 40 %, mikä helpottaa sydämen pumppaustyötä. Toisaalta sydämen työ lisääntyy, kun se joutuu rytmiään kiihdyttämällä estämään verisuonien laajenemisesta johtuvan verenpaineen laskun. Pumpatun veren lisäämistarve voi olla jopa 75 %.

Pulssi nopeutuu saunassa helposti yli sadan, kovasti saunottaessa aina 150:een asti. Sydämen kokonaisrasitus jää pulssitasoon nähden saunassa kuitenkin melko vähäiseksi ja vastaa suurin piirtein reipasta kävelyä. Sydänvaivoista kärsivistäkin suuri osa voi tästä syystä saunoa vaaratta.

Sauna ja verenpaine

Pintaverisuonet laajenevat saunan lämmössä. Se näkyy ihon punoituksena. Laajenemisen seurauksena verisuoniston kokonaistilavuus suurenee, mikä aiheuttaisi verenpaineen laskun, ellei sydän lisäisi pumppaustehoaan. Kovasti saunottaessa pulssi voi jopa yli kaksinkertaistua.

Saunomisen vaikutusta verenpaineeseen on tutkittu paljon. Tulokset ovat osin ristiriitaisia, mutta useimmiten verenpaineen on todettu saunassa pienenevän. Jonkinlainen yksimielisyys vallinneekin siitä, että saunassa verenpaine laskee keskimäärin kymmenen elohopeamillimetrin verran tai hiukan vähemmän. Pisimmillään vaikutus on kestänyt jopa 24 tuntia. Useimmissa tutkimuksissa verenpaine on kuitenkin palautunut saunaa edeltävään lukemaan paljon nopeammin.

Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria. Joillakin henkilöillä verenpaine voi saunassa jopa vähän nousta, joillakin pysyä muuttumattomana ja joillakin pudota jopa useita kymmeniä elohopeamillimetrejä. Liian matala verenpaine aiheuttaa heikotusta, pahaa oloa ja jopa pyörtymisen. Suuret yksilölliset erot verenpainemuutoksissa saattavat omalta osaltaan selittää sitä, miksi jotkut viihtyvät kuumassa saunassa pitkään ja toiset eivät.

Sauna ja verenpainetaudin puhkeaminen

Itä-Suomen yliopistossa toimiva tutkimusryhmä löysi saunan ja verenpaineen väliltä mielenkiintoisen yhteyden. Epidemiologissa tutkimuksessa ilmeni, että neljästä seitsemään kertaan viikossa saunovien keski-ikäisten miesten vaara sairastua verenpainetautiin kahdenkymmenen seurantavuoden aikana oli vain runsas puolet kerran viikossa saunovien vaarasta. Havainto on aivan uusi. Vaikka löydetty tilastollinen yhteys ei sinänsä osoitakaan syy-yhteyttä, tulos on tärkeä lähtökohta jatkotutkimuksille.

Sauna ja verenpainetaudin hoito

Sauna pienentää suurin piirtein samalla tavalla normaalia ja kohonnutta verenpainetta1. Saunaa onkin joskus jopa ehdotettu verenpainetaudin ei-lääkkeelliseksi hoidoksi. Sitä voisikin ehkä ajatella osana elintapamuutoksia, joilla pyritään vaikuttamaan lievästi kohonneeseen verenpaineeseen ennen lääkehoidon aloittamista. Varsinaiseksi verenpainelääkkeeksi siitä ei kuitenkaan ole.

Verenpainelääkkeitä2 käyttävien kannattaa olla saunoessaan varovaisia. Kohonneen verenpaineen hoidossa yleiset beetasalpaajat jarruttavat syketiheyden nousua, mistä saattaa saunassa seurata haitallinen verenpaineen lasku. Verenpainelääkityksen ja saunan yhteisvaikutusten ennakkoarviointia vaikeuttaa se, että verenpainepotilaat saavat usein montaa eri lääkettä yhtä aikaa. Erilaisten lääkeyhdistelmien ja lämmön yhteisvaikutukset tunnetaan kuitenkin huonosti. Uuden lääkityksen saaneen verenpainepotilaan kannattaakin aluksi saunoa varovaisesti ja siten selvittää, miten juuri hänen elimistönsä reagoi lääkkeiden ja lämmön yhteisvaikutukseen. Jos on saanut saunassa verenpaineen laskuun viittaavia oireita, on asia muistettava mainita lääkärille verenpainelääkityksen muutoksia harkittaessa.

Saunassa pyörtyminen

Vaikka saunaan tottunut elimistö kestää sen kuumia olosuhteita hyvin, joitakin vaarojakin on. Yksi on odottamaton pyörtyminen3. Ambulanssi kutsutaan avuksi julkisiin saunoihin usein juuri tästä syystä. Potilas on yleensä jo vironnut ensiapuhenkilökunnan ehtiessä paikalle.

Pyörtymisen mekanismit

Pyörtymisen3 syynä on tavallisesti asentoon liittyvästä verenpaineen laskusta johtuva aivojen hapenpuute. Verisuonet laajenevat saunan lämmössä, ja verta pakkautuu tavallista enemmän alaraajoihin. Ylävartalon ja erityisesti pään verensaanti vähenee. Ilmiö korostuu, kun noustaan makuulta tai istualta seisomaan.

Normaalisti aivoverisuonien paineanturit lähettävät viestin vaarasta muulle elimistölle, jolloin alaraajojen verisuonet supistuvat ja verta riittää taas aivojenkin tarpeisiin. Mutta jos järjestelmä ei toimi kunnolla, aivot eivät saa happea riittävästi ja "filmi katkeaa".

Hikoilun aiheuttama nestehukka pahentaa tilannetta. Samoin tekevät useat lääkkeet, kuten monet verenpainelääkkeet, joiden yksi yleinen haittavaikutus on asentoon liittyvä verenpaineen aleneminen. Asentoon liittyvä verenpaineen lasku voi vaivata nuoriakin, mutta iän myötä vaiva yleistyy. Yli seitsemänkymppisistä siitä kärsii noin kolmannes.

Pyörtymisen hoito ja ehkäisy

Tavallinen pyörtyminen sinänsä ei ole kovin vaarallista. Makuuasennossa aivot alkavat taas saada verta riittävästi ja saunoja virkoaa joidenkin minuuttien kuluessa. Tilanteeseen on kuitenkin suhtauduttava vakavasti ja kaatunutta seurattava huolellisesti, koska pyörtymisellä voi olla välitöntä hoitoakin vaativa syy. Kaatumisen seurauksena voi saada haavoja, luunmurtumia, palovammoja tai pahimmillaan jopa aivovamman.

Pyörtyminen voi yllättää kokeneenkin saunojan. Useilla on kuitenkin varoittavia ennakko-oireita. Kaatumista voivat edeltää yleinen paha olo, näkökentän muutokset, huojuminen, polvien notkahtelu tai tunne, että seisoo aallokossa olevan laivan kannella. Usein tilanne on pahimmillaan hetken päästä saunasta lähdön jälkeen. Jos huomaat näitä oireita, käy heti istumaan tai mieluummin pitkällesi paremman paikan puuttuessa vaikkapa lattialle. Pyydä tarvittaessa ujostelematta apua.

Asentoon liittyvään verenpaineen laskuun ei ole hoitoa. Saunomiseen liittyvän verenpaineen liiallisen laskun torjumiseen on vain yksi keino, löylyn vähentäminen. Lauteilla etenkin jalat pystyssä makaaminen auttaa löylyttelyn aikana, mutta makuuasennosta pystyyn nousu on suurempi muutos kuin istuma-asennosta pystyyn nousu ja saattaa huonontaa tilannetta pian saunan jälkeen.

Pitkään saunottaessa on muistettava juoda löylyjen välillä. Lääkityksen ja aivan erityisesti verenpainelääkityksen muuttuessa on syytä saunoa varovaisesti, jotta selviää, miten uusi hoito ja saunan lämpö yhdessä vaikuttavat omaan elimistöön. Asiasta on hyvä mainita omalle lääkärille, mikäli on saanut saunassa verenpaineen liikaan alenemiseen viittaavia oireita.

Sauna ja sydämen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoiminta4 syntyy, kun esim. infarktin vaurioittama tai kohonneen verenpaineen väsyttämä sydän ei enää jaksa pumpata riittävää määrää verta elimistöön. Sydämen vajaatoiminta on paremminkin oirekokonaisuus kuin itsenäinen tauti. Sen merkkejä ovat mm. hengenahdistus, väsyminen vähäisessä rasituksessa ja alaraajojen turvotus.

Koska saunominen lisää sydämen työtä, voisi sen ajatella olevan haitallista vajaatoimintapotilaalle. Mutta toinenkin näkökulma on. Verisuonten laajenemisen vuoksi veren virtausvastus saunassa pienenee, mikä helpottaa sydämen tehtävää toimittaa verta elimistön eri osiin.

Saunomisen hyötyjen ja haittojen tasapainosta sydämen vajaatoimintapotilaalla on vuosien mittaan tehty joukko tutkimuksia. Niissä on saatu viitteitä, että sauna helpottaisi vajaatoiminnan oireita. Niihin osallistuneiden potilaiden määrät ovat kuitenkin olleet usein niin pieniä, ettei luotettavia johtopäätöksiä ole oikein voitu tehdä.

Merkittävää lisätietoa saatiin, kun kansainvälisenä yhteistyönä käytiin hiljattain läpi kaikki asiasta tehdyt tutkimukset ja etsittiin sellaiset, joiden tulokset voitiin koejärjestelyn samankaltaisuuden vuoksi käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Tällaista menettelyä kutsutaan meta-analyysiksi. Meta-analyysein havaittuja tutkimustuloksia pidetään yleensä merkittävinä. Kaikkiaan 1 444 läpikäydystä tutkimuksesta pääsi lopulliseen analyysiin vain seitsemän. Potilaita niissä oli yhteensä melkein viisisataa. He saivat 15 minuutin lämpöaltistuksen 60-asteisessa infrapunasäteilyllä lämmitetyssä tilassa ja lepäsivät sen jälkeen puoli tuntia lämpimien peittojen alla. Lämmittely toistettiin viitenä päivänä viikossa kahden tai neljän viikon ajan. Potilaiden sairaus oli pääosin keskivaikea.

Lämpö vaikutti suotuisasti vajaatoimintapotilaisiin, sillä sydämen koko pieneni, yhdellä iskulla pumpatun veren määrä suureni ja sydämestä peräisin olevan, vajaatoimintaan herkästi reagoivan suolahormonin pitoisuus veressä pieneni.

Yhteisanalyysin edellyttämällä tavalla tehtyjä suomalaista saunaa koskevia tutkimuksia ei valitettavasti ole tehty. Käytetyssä altistuksessa elimistön lämpö kuitenkin nousee suurin piirtein saman verran kuin omassa saunassamme. Näin ollen voisi ajatella, että tietyllä varauksella näitä tuloksia voitaisiin soveltaa myös suomalaiseen saunaan.

Oireiden lievittymisen mekanismia ei tarkasti tiedetä. Saunomisen tiedetään kuitenkin mm. alentavan verenpainetta, korjaavan verisuonen sisäpinnan eli endoteelin toimintaa ja vähentävän suonen seinämän jäykkyyttä. Kaikki nämä voisivat helpottaa väsymässä olevan sydämen työtä.

Vaikka sauna näyttäisi auttavan keskivaikeaan sydämen vajaatoimintaan, kannattaa tätä tautia sairastavien olla varovaisia. Koska kyseessä on vakava sairaus, sen hoito onnistuu vain lääkärin ohjeita tarkasti seuraten. Myös saunomisesta pitää keskustella lääkärin kanssa.

Sauna ja sydäninfarkti

Eversti Foster kysyi v. 1976 maailman arvostetuimpiin lääketieteellisiin tiedejulkaisuihin kuuluvan Lancetin kirjepalstalla, voisiko keski-ikäisten suomalaisten sydänkuolemien suuri määrä johtua saunomisesta. Hänen lähtökohtanaan oli tieto, että Suomessa on paljon saunoja ja paljon sydänkuolemia.

En tiedä, oliko Foster ihan tosissaan, mutta suomalaiset olivat. Meillä tehtiin hyvin nopeasti asiasta ainakin kolme tutkimusta. Yhdessäkään ei löytynyt edes viitettä siitä, että saunomiseen liittyisi lisääntynyt sydänkuoleman vaara. Paremminkin näytti päinvastaiselta. Kun verrattiin suomalaisten saunassa kaikkiaan viettämää aikaa kuolemien määrään, ilmeni, että todennäköisyys kuolla oli saunassa pienempi kuin todennäköisyys kuolla saunan ulkopuolella. Selitys havainnolle lienee, että vakavasti sairaana ei mennä saunaan.

Olavi Luurila puolestaan osoitti väitöskirjassaan v. 1980, että sydäninfarktin5 sairastaneet voivat akuutin vaiheen jälkeen ja toipumisen alettua saunoa vaaratta. On kuitenkin syytä muistuttaa, että kyseessä on vakava sairaus, josta toipumisenkin tulee tapahtua lääkärin ohjeiden mukaan. Sydäninfarktipotilaan ei pidä aloittaa saunomista keskustelematta asiasta lääkärinsä kanssa.

Vuosituhannen vaihteen aikoihin alkoi erityisesti Japanista tulla tietoja, että lämpöaltistus oli parantanut sydämen tilaa esim. vajaatoimintapotilailla.

Vuonna 2015 saunan ja sydäninfarktin5 yhteydestä löytyi aivan uusi näkökulma. Itä-Suomen yliopistossa toimiva prof. Jari Laukkasen tutkimusryhmä raportoi pitkän seurannan tuloksena, että paljon saunovat pysyivät hengissä paremmin kuin harvoin saunovat. Löydös herätti kansainvälisessä yleisessäkin mediassa valtavan kiinnostuksen – luultavasti suurimman, mitä mikään yksittäinen suomalainen tutkimushavainto on koskaan herättänyt.

Tutkimusjoukkona oli kaikkiaan 2315 miestä, jotka oli rekrytoitu 1980-luvulla keski-ikäisinä laajaan sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöitä koskevaan pitkäaikaistutkimukseen. Muista vastaavista tutkimuksista poiketen myös vapaaehtoisten saunomistavat oli kirjattu muistiin. Noin 20 vuoden seuranta-aikana neljästä seitsemään kertaan viikossa saunoneiden äkillisen sydänkuoleman vaara oli puolta pienempi kuin kerran viikossa saunoneiden. Vastaava ero löytyi myös, tarkasteltiinpa tilannetta sitten sepelvaltimotautikuolemien, minkä tahansa sydän- ja verisuonitautikuolemien ja ylipäätään kuolemien kannalta. Verisuonitautien tunnetuimpien vaaratekijöiden ja hyvin monien muiden mahdollisten sekoittavien tekijöiden ottaminen laskelmissa huomioon ei muuttanut tulosta.

Epidemiologisessa tutkimuksessa havaittu yhteys ei kuitenkaan osoita syy-yhteyttä, joten jatkotutkimuksia tarvitaan. Tutkimusryhmä onkin lähtenyt selvittämään, millä mekanismilla saunan edullinen vaikutus voisi syntyä. Pari mielenkiintoista mahdollisuutta on löytynyt. Sen lisäksi, että saunominen laskee verenpainetta tilapäisesti, runsaaseen saunomiseen näyttäisi liittyvän pienentynyt vaara sairastua verenpainetautiin. Saunan on myös havaittu parantavan verisuonen seinämän joustavuutta.

Yllä kuvatun vapaaehtoisaineiston avulla on sittemmin löytynyt monia muitakin mielenkiintoisia saunan ja terveyden välisiä yhteyksiä, esimerkiksi se, että paljoon saunomiseen näyttää liittyvän myös pienentynyt aivoverenkiertohäiriöiden vaara.

Sauna ja flunssa

Flunssa eli nuhakuume6 on ihmisen yleisin sairaus. Se on virusten aiheuttama hengitystietulehdus, jonka oireina ovat kurkkukipu, kuume, yskä ja nuha. Monet saunanharrastajat uskovat, että saunominen karaisee ja siten ehkäisee flunssaan sairastumista. Mutta mitä sanovat faktat?

Saunominen flunssan ehkäisyssä

Saunan mahdollisesta flunssaa estävää vaikutusta on pohdittu paljon mutta tutkittu vähän. Siitä on julkaistu yksi jollain tavoin kontrolloitu tutkimus. Viisikymmentä vapaaehtoista jaettiin kahteen yhtä suureen ryhmään, joista toinen saunoi kerran tai kaksi viikossa puolen vuoden ajan ja toinen ei ollenkaan. Kummastakin ryhmästä laskettiin flunssajaksojen ja flunssapäivien määrät. Saunojille edellisiä oli vajaa 30 % ja jälkimmäisiä yli 30 % vähemmän kuin saunaa välttäneillä. Jos ero olisi todella johtunut saunomisesta, kansallistapamme olisi tehokkain tunnettu flunssan ehkäisykeino. Kyseessä olisi ollut lääketieteellinen jymyuutinen.

Mutta valitettavasti tutkimusjärjestelyssä oli heikkouksia. Koehenkilöitä oli vähän. Sitä, millä perusteella koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, ei kerrottu. Hyvää tutkimustapaa noudattavalla sokkouttamisella sitä ei kuitenkaan tehty. Lisäksi vapaaehtoiset päättivät itse, milloin oli syytä epäillä flunssaa ja mennä lääkäriin diagnoosia varten. On mahdollista, että mikäli saunojat uskoivat kylpemisen vaikutukseen, heidän kynnyksensä epäillä flunssan olevan alkamassa saattoi olla korkeampi. Tiedeyhteisö jäikin odottamaan uusia tutkimuksia ennen johtopäätöksen tekemistä. Niitä on odotettu nyt kolmekymmentä vuotta, mutta mitään ei ole tullut, eikä tällä hetkellä siis ole vakavasti otettavaa näyttöä siitä, että saunominen vähentäisi flunssan vaaraa.

Flunssaan jo sairastuneen kannattaa välttää saunaa, varsinkin jos on kuumetta. Kuumeinen elimistö ei kaipaa lisää lämpöä eikä lisäkuormitusta. Saunan aiheuttama fyysinen rasitus saattaa suurentaa lisäsairauksien, kuten esim. virusten aiheuttaman sydänlihastulehduksen, vaaraa.

Virheellisiä käsityksiä saunan vaikutuksesta hengitystieinfektioihin

Vuonna 2020 liikkeelle lähtenyt uusi koronavirus7 aiheuttaa lievässä muodossaan flunssan kaltaisen hengitystietulehduksen, mutta on pahaksi äityessään vakava monielinsairaus. COVID-19-pandemian aikana on mm. internetissä esitetty, että saunan lämpö saattaisi parantaa koronataudin. Näin ei suinkaan ole. Vaikka kuuman ilman hengittäminen vaikuttaisikin jotenkin suun ja nielun bakteereihin ja viruksiin, se ei missään tapauksessa hävitä limakalvoilla olevia tai jopa solun sisään puikahtaneita mikrobeja. Tiedossa ei myöskään ole sellaista immunologista torjuntamekanismia, joka saunan lämmön kiihdyttämänä nitistäisi taudinaiheuttajat.

Sekään väite, että hengitystietulehdusvirukset eivät voisi tarttua saunassa, ei pidä paikkaansa. Kovasti aivastettaessa ilma voi virrata jopa 120 km:n tuntivauhtia eli hirmumyrskyn nopeudella. Tällä vauhdilla aivastuksen lähettämä limapisara ehtii löylyhuoneenkin lämmössä kuljettaa viruksen tartuttamiskykyisenä viereisen saunojan hengitysteihin. Aerosolina tai pintojen kautta tapahtuvan tartunnan vaara lienee löylyhuoneessa kuitenkin kohtalaisen pieni.

Sauna ja hedelmällisyys

Siittiöitä syntyy parhaiten, kun kivesten lämpötila on pari astetta elimistön tavanomaista 37 asteen lämpötilaa pienempi. Usein onkin kysytty, heikentääkö kivesten lämpeneminen saunassa miehen mahdollisuutta siittää lapsi. Näin kiinnostavaa asiaa on luonnollisesti myös tutkittu. Useimmiten koehenkilöinä on ollut kymmenkunta hiukan yli 20-vuotiasta miestä.

Suomalaisia lääketieteen opiskelijoita saunotettiin kahdeksan kertaa kahden viikon aikana. Saunan lämpötila oli 77–90 astetta ja sauna-aika keskimäärin 15,3 minuuttia. Heidän siemennesteessään havaittiin siittiöiden määrän väheneminen runsaan kuukauden kuluttua, mikä tulkittiin merkiksi siitä, että lämpö oli vaurioittanut niiden esiasteita. Tutkija arvioi kuitenkin muutoksen olleen merkityksetön hedelmällisyyden kannalta.

Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa puolen tunnin kertasaunominen 73–85 asteessa ei vaikuttanut siittiöiden määrään, liikkuvuuteen tai rakenteeseen, mutta on myös tutkimus, jossa jo yksi saunomiskerta vähensi siittiöiden määrää. Kolmen kuukauden saunominen (kaksi kertaa viikossa 15 minuuttia 80–90 asteessa) vähensi siittiöiden määrän noin kolmannekseen ja aiheutti häiriöitä myös niiden liikkuvuuteen.

Edellä olevien ristiriitaisten tulosten tulkinta ei ole yksiselitteistä, joten tarkastellaanpa asiaa toisesta näkökulmasta. Suomessa käytännössä kaikki hedelmällisessä iässä olevat miehet saunovat. Miesten hedelmättömyysongelmat8 eivät kuitenkaan ole meillä sen yleisempiä kuin niissä maissa, joissa ei saunota. Suomalainen sperma oli huipputuote ainakin vielä 1980-luvulla, jolloin turkulaiskuopiolainen ryhmä tutki tuhansia siemennestenäytteitä ja löysi niistä siittiöitä enemmän kuin kymmeniin vuosiin oli löydetty muun maailman miehiltä. Näin tuskin olisi ollut, jos saunominen vähentäisi merkittävästi siittiöiden tuotantoa.

Saunomisen vaikutuksesta naisen hedelmällisyyteen ei ole suoraa tutkimusta. Sauna kuitenkin lisää prolaktiinin eli maitohormonin tuotantoa. Korkeiden prolaktiinipitoisuuksien tiedetään haittaavan hedelmöittymistä. Erittäin rankka viikon saunakuuri, tunti 80 asteessa kaksi kertaa päivässä, nosti naisten prolaktiinipitoisuuden yli nelinkertaiseksi ja johti kuukautisten pois jäämiseen viidellä seitsemästä koehenkilöstä. Lämpöaltistus oli kuitenkin niin suuri, että siitä ei voida tehdä mitään johtopäätöstä tavanomaisen suomalaisen saunan vaikutuksista.

Sauna ja raskaus

Maassamme odottavista äideistä 80–90 % saunoo synnytykseen saakka. Normaalisti sujuvan raskauden aikana se on turvallista, mutta joitakin seikkoja on kuitenkin hyvä ottaa huomioon.

Raskauden aikana äidin pulssi kiihtyy, valtimoiden virtausvastus pienenee, ihon verenkierto moninkertaistuu ja verenpaine laskee. Koska saunalla on elimistöön samankaltaisia vaikutuksia, raskaana oleva voi herkistyä löylylle. Saunassa alkaa tuntuu helpommin liian kuumalta ja olo tulee muutenkin hankalaksi. Parhaan saunakokemuksen raskauden aikana usein saakin ottamalla löylyä tavallista vähemmän.

Saunominen saattaa edistää synnytyksen käynnistämistä. Ainakin yhdessä tutkimuksessa saunomista seuraavan vuorokauden aikana synnytyksiä oli odotettua enemmän. Lisääntynyttä keskenmenovaaraa ei saunomiseen ole liitetty.

Saunomisen vaikutukset sikiöön

Sikiökin reagoi äidin ottamiin löylyihin. Hänen sykkeensä kiihtyy ja liikkeensä lisääntyvät äidin saunoessa. Muutokset pysyvät kuitenkin normaalin rajoissa, joten haittaa ei aiheudu. Terveet raskaana olevat naiset voivat saunoa huoletta. Näin kohdussa kasvava kansalainen saa ensi tuntuman suomalaiseen perinteeseen. Raskauden aikaista verenpainetautia sairastavilla istukan huonontunut verenkierto saattaa kuitenkin heikentyä saunassa vielä lisää, joten heidän kannattaa keskustella asiasta hoitavan lääkärin kanssa.

Joillakin eläimillä emon elimistön sisälämpötilan nousun 41–42 asteeseen tiedetään aiheuttavan kohdussa oleville poikasille keskushermostovaurioita. Tämä on herättänyt kysymyksen, voisiko sauna aiheuttaa saman ihmissikiölle. Suomalaisessa saunassa ei tosin päästä edes lähelle edellä mainittuja lämpölukemia. Epäily on kuitenkin ollut melko vahvasti esillä kansainvälisessä lääketieteellisessä kirjallisuudessa pariinkin otteeseen.

Keskustelu alkoi kummallakin kerralla raportista, jossa kaksi vaurioituneen vauvan synnyttänyttä muisti saunoneensa raskauden aikana. Se, että "löydös" ei tilastollisen analyysin perusteella poikennut sattumasta, ei haitannut keskustelun tahtia. Suomalaistutkijat ovat vakuuttavasti osoittaneet, että äidin saunominen ei vaurioita sikiötä. Sadan keskushermostohäiriövauvan ja asianmukaisten verrokkien äitien saunatavoissa ei ollut mitään eroa. Kummassakin ryhmässä noin 90 % saunoi. Myös se, että mainitut keskushermostovauriot ovat Suomessa harvinaisempia kuin useimmissa muissa maissa, puhuu vahvasti sitä vastaan, että sauna näitä vaurioita aiheuttaisi.

Arvovaltainen tutkimusryhmä julkaisi lähes viisitoista vuotta sitten löydöksen, jossa isän saunomiseen kolme kuukautta ennen raskauden alkua liittyi lapsen lisääntynyt vaara saada aivokasvain ennen kuuden vuoden ikää. Löydös oli hämmästyttävä myös tutkimuksen tekijöiden mielestä. Omat johtavat lasten syöpiä hoitavat lääkärimme suhtautuivat tuoreeltaan tulokseen epäillen. Alkuperäisen työn tekijätkin peräsivät lisää tutkimuksia, mutta sellaisia ei ole julkaistu. Löydös taitaa olla jäämässä saunan terveysvaikutusten tutkimuksen historiaan mielenkiintoisena, mutta vaille merkitystä jäävänä havaintona. Potentiaalisten isien ei tarvitse saunaa vältellä.

Lapsi saunassa

Suomalaislapset eivät enää synny saunassa, mutta he aloittavat saunomisen varhain. Keskimäärin ensi löylyt otetaan 4,5 kuukauden iässä. Kaksitoista prosenttia lapsista ehtii saunaan ennen yhden kuukauden ikää, 70 % ennen ensimmäistä ja miltei kaikki ennen toista syntymäpäiväänsä. Vauhtiin päästyään lapset saunovat muiden suomalaisten tapaan yleensä vähintään kerran viikossa. Kyselytutkimuksen mukaan 83 % lapsistamme nauttii saunomisesta.

Lämmön vaikutukset lapseen

Lapsen kyky kestää ylimääräistä lämpöä on heikompi kuin aikuisten. Lapsen ihon pinta-alan ja massan suhde on suuri, ihon eristävä rasvakerros on pieni, ja hikoilukyky saavuttaa täyden toimintakyvyn vasta murrosiässä. Lisäksi pikkulapsen verenkierron reservi on pieni. Vaikka lapsen pulssi saunassa kiihtyy, sydämen pumppaaman veren määrä ei lisäänny samassa suhteessa, sillä yhdellä lyönnillä sydämestä lähtevän veren määrä pienenee.

Kuinka kuumia löylyjä lapset voisivat sitten ottaa ja minkä ikäisenä lapsen voi viedä saunaan? Vaikka perusteltuja yksiselitteisiä vastauksia näihin kysymyksiin ei ole, lasten saunomista koskevista tutkimuksista voi kuitenkin jotakin päätellä.

Kun 2–15-vuotiaita saunotettiin kymmenen minuuttia 70 asteessa, heidän ihonsa lämpö nousi neljä-viisi astetta ja peräsuolesta mitattu elimistön sisäosien lämpötila puolisentoista astetta. Pulssi nousi viitisenkymmentä prosenttia ja hengityksen tiheys melkein saman verran. Pienimmillä hengitystaajuus ylitti hapen saamiseen ja hiilidioksidin poistamiseen liittyvän tarpeen. He siis joutuivat käyttämään myös keuhkoja liian lämmön poistamiseen. Lapsilla havaittiin sellaisia hormonimuutoksia, joita aikuisilla nähdään vasta pitkän lämpöaltistusten jälkeen.

Edellä olevan perusteella lapset olivat aivan lämmönsietokykynsä ylärajoilla ja monilla se ylittyikin, sillä alle viisivuotiaista lähes kolmannes valitti epämiellyttävää oloa saunan aikana ja melkein saman verran myös saunan jälkeen. Kaksi kahdestakymmenestä 5–10-vuotiaasta pyörtyi ja kaksi oli huonovointisia vilvoittelun aikana. Kymmenen minuuttia 70 asteessa näyttäisi siis olevan selvästi liikaa saunaan tottuneillekin lapsille.

Saunominen lapsen ehdoilla

Koska lapsienkin lämmönsieto on yksilöllistä, kaikille sopivia lämpötilaohjeita on vaikea antaa. Lapsen kohdalla pitää kuitenkin aivan erityisesti paikkansa, että löylyistä on lähdettävä heti, jos olo alkaa tuntua vähänkään epämiellyttävältä. Kohtuullisen hyvä ohje ensimmäisen löylyttelyn ajankohdasta lienee se, että lapsen voi viedä saunaan silloin, kun mukana oleva aikuinen pystyy varmasti havaitsemaan lapsen pahan olon ja on valmis reagoimaan siihen välittömästi, vaikka oma löylyttely kärsisikin. Herkkä vanhempi huomaa sen, vaikka lapsi ei osaisi vielä puhua. Lapsen kanssa on saunottava lapsen ehdoilla, ja niin suomalaisvanhemmat laajalti tekevätkin. Varhaisesta saunomisen aloittamisesta ei ilmeisestikään ole lapsille mitään haittaa.

Jos lapsi haluaa saunoa pidempään esim. voidakseen olla löylyssä yhdessä vanhempiensa kanssa, kannattaa löylynotto aloittaa alalauteella. Ainakaan pienten lasten ei pidä antaa saunoa ilman aikuisen valvontaa. Lasten saunoessa keskenään on vaara, että pienimpiä houkutellaan tai jopa painostetaan ottamaan liian kovat löylyt.

Koska sauna on lapselle rankka lämpörasitus, kuumeista tai muutenkaan äkillisesti sairastunutta lasta ei pidä viedä saunaan. Lapsi voi menettää saunassa nestettä suhteellisesti hyvinkin paljon, joten oksennus- tai ripulitautia sairastavan lapsen kohdalla pitää olla erityisen tarkka. Mikäli lapsella on esim. sydän- tai muu sellainen sairaus, että liikuntaa joudutaan rajoittamaan, saunomisesta kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Tapaturmavaara

Saunatapaturmat ovat lapselle suurempi terveysuhka kuin liika löyly. Liukastumisten ja putoamisten lisäksi pientä saunojaa uhkaavat etenkin kuuman veden ja kiukaan aiheuttamat palovammat.

Kuumaa vettä voi roiskahtaa lapsen iholle tai sitä voidaan vahingossa jopa kaataa lapsen päälle. Lapsi voi tietysti itsekin työntää kätensä kuumaan veteen tai vetää päälleen liian alhaalle jääneen kuumavesiastian.

Mitä kuumempaa vesi on, sitä nopeammin paha palovamma9 luonnollisesti syntyy. Kuusikymmenasteinen vesi aiheuttaa aikuiselle pintaa syvemmän palovamman noin viidessä sekunnissa, mutta 70-asteinen jo alle sekunnissa. Lapsen iho on tätä herkempää. Kuuma saunavesi kannattaisi turvallisuussyistä jättää aina selvästi alle 60-asteiseksi. Metallipintaisesta kiukaasta syntyy helposti syvä, kaikki ihon kerrokset läpäisevä palovamma. Ne voidaan estää suojaamalla kiuas niin, ettei lapsi vahingossa tai uteliaisuuttaan pääse siihen koskettamaan.

Jokaisen saunassa kävijän, mutta erityisesti lasten kanssa saunovan pitäisi opetella palovammojen ensihoito niin hyvin, että hätätilassa osaa toimia automaattisesti oikein.

Saunan rentouttava vaikutus

"Vihtoen viha vähenee, saunoen sappi sammuu", toteaa vanha sananlasku. Vielä nykyäänkin saunojat ovat kuta kuinkin yksimielisiä siitä, että saunan rentouttava vaikutus on sen tärkein vaikutus. Pari kolme löyly- ja vilvoittelukertaa sulattavat stressin pois. Hyvän olon syntymekanismia on pohdittu paljon.

Endorfiinien merkitys

Useimmiten hyvän olon syyksi on tarjottu endorfiinituotannon lisääntymistä. Endorfiinit ovat joukko elimistön itse tuottamia morfiinin tavoin vaikuttavia aineita. Ne vähentävät ahdistuneisuutta ja estävät kipua. Nimitys tulee sanoista endogeeninen (sisäsyntyinen eli itse tuotettu) morfiini. Niitä syntyy aivoissa ja aivojen alla olevassa herneenkokoisessa aivolisäkkeessä. Myös niiden vaikutus ilmenee aivoissa.

Tutkimuksia saunasta ja endorfiineista on muutamia, pääosin kymmeniä vuosia vanhoja. Tutkimustapa on pääsääntöisesti ollut varsin yksinkertainen: endorfiinia on mitattu verestä saunomisen yhteydessä. Joskus endorfiinipitoisuuden on todettu jonkin verran lisääntyneen, mutta ei aina. Veren endorfiinipitoisuuden merkitys on kuitenkin kiistanalainen, sillä veren ja aivokudoksen välissä on seula, joka valikoi, mitä aineita aivoista vereen ja verestä aivoihin voi siirtyä. Endorfiinit eivät pääse vapaasti tämän veri-aivoesteeksi kutsutun rakenteen läpi. Veressä oleva endorfiinin määrä ei siten ehkä heijasta aivoihin kohdistuvaa endorfiinivaikutusta kovinkaan hyvin.

Parempi tapa selvittää asiaa olisi antaa saunojille endorfiinien vaikutusta estävää lääkettä ja katsoa, jääkö hyvä olo tulematta. Nykyisillä kuvantamismenetelmillä endorfiinien vaikutusta aivoissa voitaisiin tutkia suoraankin. Saunatutkimukseen näitä tekniikoita ei ole sovellettu. Niillä on kuitenkin saatu tukea ajatukselle, että endorfiinit vaikuttaisivat fyysistä rasitusta seuraavaan hyvään oloon.

Juoksijoilla saaduista tuloksista voi tehdä vain rajoitetusti johtopäätöksiä saunan rentouttavan vaikutuksen syntymekanismista. Saunoessa ja juostessa tapahtuu osin samankaltaisia ja osin vastakkaisia muutoksia. Kummassakin pulssi kiihtyy ja hiki nousee pintaan. Saunoessa verenpaine laskee ja ihon verenkierto lisääntyy, kun taas fyysisessä rasituksessa verenpaine nousee ja lihasten verenkierto lisääntyy. Vain mutkat rankasti suoriksi vetäen voi nykytiedoin väittää, että saunan aiheuttaman hyvän olon on osoitettu johtuvan endorfiineista.

Psykoanalyyttinen näkökulma

Kolme psykiatriamme sen hetkistä kärkihahmoa ottivat 1970-luvulla asiaan ihan toisenlaisen lähtökohdan. He tarkastelivat pitkässä kirjoituksessa saunan rentouttavaa vaikutusta psykoanalyyttisen teorian viitekehyksessä. Johtopäätös oli, että saunomisen aiheuttama hyvä olo perustui aikuisen mielen väliaikaiseen paluuseen lapsenomaiseen tapaan ajatella, kokea ja tuntea sekä tästä aiheutuvaan syyllisyyden tuntojen lievittymiseen. Kirjoitus aiheutti osin hyvin kriittistä keskustelua, mutta kyllä sitä kiitettiinkin.

Saunan rentouttavan vaikutuksen mekanismia ei ole onnistuttu selvittämään. Hyvä niin. Mystinen hyvä olo lienee sittenkin täyttymyksellisempi kuin yksityiskohtaisesti loppuun saakka selvitetty.

Kirjallisuutta

  1. Eisalo A, Luurila O. Sauna ja sydän. Duodecim 1988; 104: 622-624.Ernst E, Pecho E, Wirz P, Saradeth T. Sauna bathing and the incidence of Common Colds. Ann Med (1990; 22: 225-7.
  2. Huhtaniemi IT, Laukkanen JA. Endocrine effects of sauna bath. Current Opinion in Endocrine and Metabolic Research 2020; 11: 15-20.
  3. Hägglund H. Bastuboken. Heta fakta om bastu och hälsa. Ekerlids Förlag, Tukholma, 2020.
  4. Jokinen E. Children's physiological adjustment to heat stress during Finnish Sauna Bath. Kirjapaino Pika Oy, Turku, 1989.
  5. Källström M, Soveri I, Oldgren J, Laukkanen J, Ichiki T, Tei C, Timmermann M, Berglund L, Hägglund H. Effects of sauna bath on heart failure. Systematic review and meta-analysis. Clin. Cardiol. 2018; 41(11): 1491-501.
  6. Laukkanen T, Khan H, Zaccardi F, Laukkanen J. Association between sauna bathing and fatal cardiovascular and all-cause mortality events. JAMA Intern Med 2015; 175(4): 542-8.
  7. Laukkanen T, Laukkanen J. Sauna, keho & mieli. Docendo, Jyväskylä, 2020.
  8. Luurila O. Arrhythmias and other cardiovascular responses during Finnish sauna and exercise testing in healthy men and post-myocardial infarction patients. Acta Med Scand 1980; Suppl. 641.
  9. Saxen L. Sauna ja synnynnäiset epämuodostumat - myytti ja sen synty. Duodecim 1995;111(5):387-8.
  10. Strandberg T, Hussi E, Kukkonen-Harjula K. Ylös, ulos, lenkille – ja saunaan. Suomen Lääkärilehti 2018; (73(24-31): 1571-6.
  11. Tähkä V, Achte K. A., Rechardt E. Psykoanalyyttisia näkökohtia saunasta ja saunomisesta. Suomen Lääkärilehti 25 (1970) 1878-1888.
  12. Vähä-Eskeli K. Sauna ja raskaus. Duodecim 1988;104(8):645-9.
  13. Välimäki I, Jokinen E. Lasten lämmönsäätely ja nestetasapaino – lapsi saunassa. Sauna (1984) 2:4-9.