Etusivu » Sarveisontelo (epidermaalikysta, ”aterooma”)

Sarveisontelo (epidermaalikysta, ”aterooma”)

Lääkärikirja Duodecim
27.11.2018
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Sarveisontelosta (cysta epidermalis) käytetään yleisesti termiä epidermaalikysta, ”aterooma” tai ”talirauhaskysta”. Kaksi viimeksi mainittua ovat kuitenkin harhaanjohtavia, sillä ne viittaavat taliin tai muuhun rasvaan ja talirauhaseen. Sarveisontelon sisältö on kuitenkin pääosin keratiinia eli samaa sarveisainetta, jota on ihon uloimmassa kerroksessa, ja sen ovat erittäneet talirauhasen tiehyen sarveissolut.

Sarveisonteloita voi kehittyä missä iässä tahansa, ja ne ovat kaksi kertaa yleisempiä miehillä kuin naisilla. Tyypillisiä alueita ovat kasvot ja pään alue, rintakehä, selkä ja sukuelimet.

Syyt

Sarveisontelo sijaitsee verinahassa, ihon syvimmässä kerroksessa. Se syntyy, kun talirauhasen tiehyt ahtautuu tai tukkeutuu ja tiehyen solut jatkavat keratiinituotantoaan.

Tiehyen tukkeutuma voi olla synnynnäinen tai haavan tai muun pinnallisen vamman seurausta. Myös akne altistaa sarveisonteloiden kehittymiselle.

Oireet

Sarveisontelo kasvaa hitaasti, ja sen koko vaihtelee pienen herneen kokoisesta muutamaan senttimetriin (kuva «Aknearpia ja sarveisonteloita»1). Suuremmat ontelot ja erityisesti luun päällä, kuten päänahassa, olevat muodostavat selvän kohouman ihoon. Korvalehtien ja kivespussin sarveisontelot kuultavat ihon läpi usein kellertävinä.

Sarveisontelo tuntuu kiinteältä tai kovalta, ja se liikkuu vapaasti muun ihon mukana ihonalaisen rasvan päällä. Sarveisontelon aukkoa ei tavallisesti näy, mutta joskus aukko on pistemäinen tai joskus tumma jättikomedo (kuva «Jättikomedoja pakarassa»2). Sarveisontelo on kivuton eikä se kutise.

Ontelo voi infektoitua ja muuttua paiseeksi (ks. «Paise»1). Paiseen puhjetessa itsekseen tai veitsellä puhkaistaessa sarveismassa voidaan puristaa ulos.

Pitkään olleeseen sarveisonteloon voi kerääntyä kalkkia niin runsaasti, että se muuttuu kovaksi kalkkionteloksi. Sellaisia tavataan erityisesti rinnassa ja kivespussissa.

Taudin toteaminen

Aivan pinnallista sarveisonteloa sanotaan luufinniksi, miliumiksi (ks. «Luufinni (milium)»2). Verinahassa sijaitseva, kivuton, alustaansa nähden liikkuva, kiinteä möykky on helppo tunnistaa sarveisonteloksi. Epätyypilliseltä vaikuttavat möykyt poistetaan ja lähetetään patologille mikroskooppitutkimukseen.

Itsehoito

Sarveisontelon syntyyn tai kokoon ei voi itse vaikuttaa. Jättikomedon voi steriilisti puristaa ulos, mutta toimenpiteestä on usein seurauksena mustelma. Muunlaisia sarveisonteloita ei itse pysty tyhjentämään tai edes pienentämään.

Milloin hoitoon

Paiseeksi muuttunut sarveisontelo puhkaistaan veitsellä, ellei se ole jo itsestään puhjennut, ja massa puristetaan mahdollisimman täydellisesti ulos. Antibioottikuuri on tarpeen infektion taltuttamiseksi. Tulehdus voi uusiutua, ja infektion parannuttua sarveisontelo usein poistetaankin leikkaamalla. Infektoitumattomat sarveisontelot poistetaan leikkaamalla, jos ne ovat näkyvällä paikalla tai häiritsevät esimerkiksi hankauspaikassa.

Ehkäisy

Sarveisonteloiden syntyä ei voi ehkäistä.