Etusivu » Kaksoiskuvat (kahtena näkeminen)

Kaksoiskuvat (kahtena näkeminen)

Lääkärikirja Duodecim
9.11.2018
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Kaksoiskuvat (kahtena näkeminen) viittaa aina sairauteen ja edellyttää lääkärin tutkimusta. Jos kahtena näkemisen oire syntyy äkillisesti, pitää hoitoon hakeutua välittömästi. Jos kaksoiskuvat ilmaantuvat vähitellen, on hoitoon syytä hakeutua heti, kun oire on selvästi havaittavissa.

Yleinen syy kahtena näkemiselle on silmää liikuttavan lihaksen halvaus. Jos äkilliseen kaksoiskuvaoireeseen liittyy mustuaisten erikokoisuus, potilas lähetetään päivystyksellisesti silmälääkärin tai neurologin tutkimuksiin.

Äkillisesti alkaneet kaksoiskuvat saattavat johtua vakavasta aivojen toiminnan häiriöstä. Tällöin pitää hakeutua välittömästi hoitoon.

Syyt

Jos kahtena näkeminen esiintyy vain yhdellä silmällä katsottaessa, puhutaan ns. monokulaarisesta kaksoiskuvaoireesta. Tällöin syynä voi olla esimerkiksi kaihi (ks. «Kaihi (harmaakaihi, katarakta)»1), sarveiskalvon arpi tai silmän mykiön sijoiltaanmeno. Mykiön sijoiltaanmenolle altistaa mm. Marfanin oireyhtymä (ks. «Marfanin oireyhtymä»2). Myös kaihileikkauksen yhteydessä asetettu tekomykiö voi joskus mennä sijoiltaan, ja tämä voi aiheuttaa yhdellä silmällä katsottaessa kaksoiskuvia.

Jos kahtena näkeminen esiintyy vain molemmilla silmillä katsottaessa, puhutaan binokulaarisesta kaksoiskuvasta. Tällöin syynä voi olla esimerkiksi silmän lähellä sijaitseva vieras kudos, silmän lihaksia hermottavien hermojen halvaus, karsastus tai jokin systeemisairaus, kuten esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö tai diabetes.

Silmän lähellä sijaitsevan vieraan kudoksen poissulkemiseksi tehdään usein silmän alueen tietokonekerroskuvaus (TT). Vierasta kudosta voi olla mm. verenvuoto, tulehduksellinen materiaali, kasvain tms.

Karsastukseen voi liittyä eriasteisia kaksoiskuvia. Karsastuksessa silmät katsovat eri kohteisiin (ks. «Karsastus lapsella»3). Lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon tarkastuksiin kuuluvat perustutkimukset karsastuksen varhaiseksi toteamiseksi. Lapsuusiän hoitamaton karsastus voi johtaa pysyvään näön alenemiseen.

Kilpirauhasen toimintahäiriöön liittyy usein silmäoireita, kuten kuivasilmäisyyttä, silmän alueen poikkeavia tuntemuksia ja kaksoiskuvaoireita. Silmäoireet voivat alkaa jo ennen kuin kilpirauhasen toimintahäiriö on todettu. Vastaavasti jotkin silmäoireet voivat tulla voimakkaampina esiin siinä vaiheessa, kun lääkitys on jo aloitettu, eli vasta silloin, kun kilpirauhasen toiminta on palautunut normaaliksi.

Silmän alueen vammat voivat aiheuttaa kahtena näkemistä. Silmäkuopan sysäysmurtuma voi aiheuttaa silmää liikuttavan lihaksen hakautumisen ja estää toisen silmän normaalia liikkumista ja näin aiheuttaa kahtena näkemistä.

Diabetesta sairastavilla voi esiintyä silmän lihaksia ohjaavien hermojen ohimeneviä halvauksia. Jos tilanteeseen ei liity muita hermoston oireita, ei laajoja lisätutkimuksia välttämättä tarvita alkuvaiheessa. Tila korjautuu usein itsestään muutamien kuukausien aikana.

Tutkimukset

Lääkärin suorittamissa tutkimuksissa on hyvä olla tiedossa mahdolliset aikaisemmin tehdyt karsastusleikkaukset.

Kilpirauhasen toimintahäiriöön viittaavat oireet tai epäily kilpirauhasen toimintahäiriöstä on hyvä tuoda esiin lääkärin tutkimusten yhteydessä.

Mustuaisten toiminta testataan testillä, jossa mustuaisia valaistaan vuorotellen.

Silmien liikelaajuudet testataan eri suuntiin. Tällä testillä voidaan usein määritellä esimerkiksi, onko viitteitä tiettyjen silmää liikuttavien lihasten halvauksesta tai toimintahäiriöstä. Silmien liikelaajuuksia voidaan tutkia ns. Hessin kartan avulla.

Magneettikuvaus tai tietokonekerroskuvaus tehdään tarvittaessa. Toinen näistä tutkimuksista tehdään usein kiireellisenä tutkimuksena, jos äkisti alkaneiden kaksoiskuvien aikana esiintyy uutena oireena mustuaisten merkittävä erikokoisuus.

Käytettyjä lähteitä

Seppänen M. Kaksoiskuvat, kahtena näkeminen. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018, s. 287–288.