Etusivu » Papillon-Lefèvren syndrooma (Orphanet)

Papillon-Lefèvren syndrooma (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
20.5.2015
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Harvinainen ektodermaalinen kasvuhäiriö, jossa kämmenien ja jalkapohjien sarveisihoisuus esiintyy yhdessä varhaisen parodontiitin kanssa.

Kämmeniin ja jalkapohjiin, yleensä enemmän jalkapohjiin, kehittyy 1-3 vuotiaana punoittavia plakkeja. Psoriaasiforminen ihon liikasarveistuminen voi ulottua myös kämmenselkiin ja jalkapöytiin ja harvinaisempana muualle raajoihin (polvet, kyynärpäät). Iho-oireita seuraa vaikea ientulehdus, joka etenee nopeasti parodontiitiksi. Hammaskuopan luu hajoaa, jolloin maitohampaat irtoavat varhain. Kylmä ja vaikeat parodontiittijaksot pahentavat ihomuutoksia. Lapsuuden aikana parodontiitti toistuu ja johtaa nopeaan pysyvienkin hampaiden irtoamiseen. Puolella potilaista oireisiin kuuluu myös kohonnut alttius iho- ja yleisinfektioille (furunkuloosi, ihopaiseet, märkäinen iho- ja hikirauhastulehdus, hengitystietulehdus). Potilailla voi olla myös pahanhajuista liikahikoilua, rakkulaista liikasarveistumista, kynsimuutoksia tai aivojen kovakalvon kalkkeumia. Joskus harvoin taudin on raportoitu esiintyneen pahanlaatuisen melanooman tai levyepiteelisyövän yhteydessä.

Tauti periytyy autosomissa peittyvästi. Sen aiheuttavat mutaatiot CTSC-geenissä, joka koodaa katepsin C:tä (toiselta nimeltään dipeptidyl peptidaasi I). Se on lysosomaalinen proteaasi, joka osallistuu epidermaaliseen erilaistumiseen ja hilseilyyn sekä immuunijärjestelmän seriiniproteaasien aktivaatioon. CTSC-mutaatiot johtavat kathepsiini-C:n aktiivisuuden lähes täydelliseen puutteeseen, joka näyttää aiheuttavan alttiutta tiettyjen vaarallisten taudinaiheuttajien infektioihin. On myös epäilty, että muut immuunivälitteisten puolustusmekanismien puutteet voivat olla mukana taudin synnyssä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan. Röntgenkuvaus näyttää hammaskuopan luun surkastumisen. Neutrofiilien toimintakokeet paljastavat muutoksia kemotaksiksessa ja polymorfonukleaaristen valkosolujen fagosytoosissa. Ihobiopsiassa näkyy liikasarveistumista ja keskeistä sarveistumishäiriötä, kohtalaista perivaskulaarista infiltraatiota, hypergranuloosia ja akantoosia. Biokemiallinen analyysi paljastaa CTSC-aktiviteetin puutteen. Geenitesti varmistaa diagnoosin. Sikiödiagnoosi on teoriassa mahdollinen, mutta sitä ei ole raportoitu. Potilaiden vanhemmille tulisi tarjota perinnöllisyysneuvontaa.

Hoito perustuu retinoideihin, jotka hidastavat hammaskuopan luun hajoamista ja helpottavat sarveisihoisuutta. Antibiootteja yhdessä suun hygienian hoidon ja huuhteluiden kanssa suositellaan hidastamaan parodontiitin kehittymistä. Viime kädessä maito- tai pysyvät hampaat poistetaan ja korvataan hammasimplanteilla. Toistuvat infektiot hoidetaan antibiooteilla. Etretinaatti (synteettinen retinoidi) -hoito on antanut lupaavia tuloksia hoidossa. Huolellisesta hoidosta huolimatta kaikki potilaat tulevat lopulta hampaattomiksi varhaisaikuisuudessa. Elinajan ennuste on normaali. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/250 000-1/1 000 000.

Orphanet ORPHA678 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=2551»1