B12-vitamiinin puutetta epäiltäessä ensisijaisena tutkimuksena suositellaan aktiivisen B12-vitamiinin eli ns. transkobalamiiniin sitoutuneen B12-vitamiinin (S-B12-TC2) pitoisuuden määrittämistä seerumista. Aktiivisen osuuden määritys (B12-TC2) on parempi kuin B12-vitamiinin kokonaispitoisuuden määritys.

Vitamiinin puutoksen merkittävin syy on riittämätön saanti, jos vältetään eläinkunnan tuotteita eikä käytetä täydennysvalmisteita. B12-vitamiinin tärkeimpiä lähteitä ovat liha, kananmuna, kala, äyriäiset, maitovalmisteet sekä maksa.

Puutoksen voi aiheuttaa myös suolistonimeytymishäiriö. Se voi johtua esimerkiksi maha-suolikanavan leikkauksista tai sairauksista kuten Crohnin taudista tai ikääntyvän väestön atrofisesta gastriitista. Joidenkin lääkehoitojen seurauksena B12-vitamiinin pitoisuus voi myös alentua.

Hoitamattomana B12-vitamiinin puute aiheuttaa anemiaa, jossa punasolujen keskitilavuus (MCV) on suurentunut. Tyypillisesti ilmenee myös hermoston oireita, kuten tunnon häiriöitä, lihasheikkoutta tai muistin häiriöitä.

Kun aktiivisen B12-vitamiinin pitoisuus on alle 20 pmol/l, tulos viittaa vahvasti B12-vitamiinin puutokseen. Jos pitoisuus on yli 50 (-70) pmol/l, B12-vitamiinin puutos on suljettu pois. Raja-alueella puutos on mahdollinen. Tällöin harkitaan lisälaboratoriotutkimuksia. Vaihtoehtona on aloittaa hoitokoe B12-vitamiinilla ja seurata, onko sillä vaikutusta.

B12-vitamiinihoidossa olevilta ei yleensä ole tarpeen tarkistaa toistuvasti B12-vitamiiniarvoja. Hyvänä pysyvä hemoglobiinitaso on riittävä korvaushoidon onnistumisen mittari.

Korkeita B12-vitamiiniarvoja voidaan joskus todeta vitamiinivalmisteita käyttäneillä ja joidenkin sairauksien yhteydessä. Korkeista pitoisuuksista ei ole havaittu olevan haittaa.