Etusivu » Ravinnon vaikutus suun terveyteen alle kouluikäisellä

Ravinnon vaikutus suun terveyteen alle kouluikäisellä

Terve suu
10.6.2015
Kaarina Sirviö

Lapsi omaksuu varhain muiden perheenjäsenten tapoja, kuten ruokatottumuksia, ja opitut tavat ovat varsin pysyviä. Selvin lasten ravintotottumuksissa tapahtunut muutos on virvoitusjuomien ja makeisten kulutuksen voimakas lisääntyminen.

Lapsi pitää luonnostaan sokerin mausta, ja tapa käyttää runsaasti sokeria muodostuu usein jo hyvin nuorella iällä. Lasta ei kuitenkaan pidä totuttaa sokeroituihin juomiin ja ruokiin. Makean nauttiminen tiheästi alentaa suun happamuutta ja mahdollistaa kariesbakteerien määrän lisääntymisen suussa. Ylimääräisten välipalojen, makeisten ja muiden makeiden tuotteiden antamista lapselle kannattaa välttää mahdollisimman pitkään. Pieni lapsi ei kaipaa sellaista, mitä hän ei ole koskaan saanut. Terveellisten elintapojen tukemiseksi makeisia ja virvoitusjuomia ei tulisi tarjota myöskään päivähoidossa. Päätöksellä, että makeisia ja virvoitusjuomia ei tarjota päivähoidossa, on suuri vaikutus lasten terveyteen ja hyvinvointiin.

Lapsen hyvän ravitsemuksen perustana on säännölliset ateriat ja välipalat, jotka on suunniteltu monipuolisiksi ja terveellisiksi (ks. «Ravinto ja suun terveys»1). Monipuolinen ravinto turvaa riittävän vitamiinien saannin, joka on myös suun terveydelle tärkeää.

Eroosiovauriot

Ravinnon merkitys hampaiden reikiintymisessä tunnetaan hyvin. Viime vuosina on yhä enemmän tuotu esille ravinnon merkitys myös hampaiden eroosiovaurioiden (ks. «Ravinnon happamuus ja hampaiden eroosio»2) kehittymisessä. Hammaseroosiolla tarkoitetaan hammaskiilteen kemiallista liukenemista happojen vaikutuksesta. Monet happamat ravintoaineet, kuten juomat ja hedelmät (tuoremehut, appelsiini, sitruuna), voivat muodostaa riskin eroosiovaurioiden synnylle. Eroosiovaurioita voidaan havaita jo alle kouluikäisten lasten hampaistossa.

Alle puolivuotiaan ravinto

Puolen vuoden ikään asti lapsi ei tarvitse äidinmaidon lisäksi muuta kuin D-vitamiinia. Suomessa suositellaan D-vitamiinivalmisteen (10 mikrog/vrk) ympärivuotista käyttöä 2 viikon ikäisestä 2-vuotiaaksi. Lisäjuomaksi tarjotaan vettä, joka keitetään ja jäähdytetään kädenlämpöiseksi. Lapsi vieroitetaan rintamaidosta vähentämällä imetyskertoja samalla, kun lisäruuan määrä kasvaa.

Mahdollisesta tuttipullosta irtaudutaan samalla, kun opetellaan juomaan mukista. Jos siirtymävaiheessa käytetään nokkamukia, niin se tulisi täyttää vedellä, varsinkin silloin, jos sitä käytetään muulloinkin kuin aterialla. Muutoin nokkamuki saattaa jäädä liian pitkäksi aikaa käyttöön, jolloin seuraukset ovat samat kuin pitkittyneestä tuttipullon käytöstä (ks. «Tutin käyttö ja suun bakteerit»3). Nokkamukista tulisi luopua heti, kun juominen tavallisesta mukista onnistuu.

Pureskeluun oppiminen

Aluksi lisäruoka soseutetaan, mutta lapsen kasvaessa sosetta karkeutetaan niin, että lapsi oppii pureskelemaan. Pureskeltavat hedelmät ja juurekset vahvistavat hampaita ja antavat työtä puhkeavien maitohampaiden vuoksi kutiaville ikenille sekä lisäävät syljen eritystä.

Ruokailutottumukset

Kun lapsi oppii pureskelemaan, juusto on hyvä jälkiruoka. Juusto lisää pureskeltavuutensa vuoksi syljen huuhtelevaa sekä happamuutta neutraloivaa vaikutusta. Juusto sisältää suuria määriä kaseiini-proteiiniin sitoutunutta kalsiumia ja fosfaattia, jotka siirtyvät juuri happamissa olosuhteissa hampaan pinnalle. Siten kiilteen liukeneminen (demineralisaatio) vähenee ja mineraalien takaisin kiinnittyminen lisääntyy. Toinen juuston kariekselta suojaava tekijä on kaseiini-proteiinin ja maitorasvan kyky sitoa kariesbakteeri Streptococcus mutansia syljessä sekä estää sen metaboliaa ja kiinnittymistä hampaan pinnalle.

Tutkimuksen mukaan elintarvikkeissa yleisimmin käytetyt LGG- ja BB-12-probiootit vähentävät plakin määrää ja sen myötä myös ientulehdusta. Lisäksi BB-12-probiootti vähentää myös merkitsevästi imeväisikäisten hengitystieinfektioita.

Maitohampaiden puhkeamisvaiheessa sokeripitoisia juomia ja ruokia tulee antaa lapselle harvoin ja vain aterioilla. Jos lapsi saa naposteltavaa aterioiden välillä, laskee hänen suunsa happamuus useita kertoja ja hampaan kiille pääsee liukenemaan. Suun terveyden kannalta 4–6 ruokailukertaa päivässä on suositeltava määrä.

On muistettava, että hunaja on hampaille samaa sokeria kuin valkoinen kidesokeri. Rusinat jäävät helposti hampaiden uurteisiin, ja sokeripitoisina ne vaikuttavat hampaisiin samoin kuin makeiset.

Vesi janojuomana, maito ruokajuomana

Myös leikki-ikäinen on hyvä totuttaa juomaan janoonsa vettä ja maitoa ruokajuomana. Vaikka maitovalmisteilla on todettu olevan hampaiden reikiintymistä estävä vaikutus niiden sisältämän kalsiumin ja suun happamuutta neutraloivan vaikutuksen takia, valmisteet sisältävät maitosokeria, jonka happovaikutus edistää kiilteen liukenemista.

Jos lapsi nukutetaan maito- tai vellipullolla, jää happamuus vaikuttamaan suuhun pitkäksi aikaa, koska yöllä syljen eritys vähenee ja sen hampaita huuhteleva vaikutus on vähäistä. Äidinmaidon sokerikin saattaa johtaa lapsen hampaiden reikiintymiseen, jos imetystä jatketaan pitkälle toiselle ikävuodelle ja se toistuu tiheään, esimerkiksi öisin.

Makeiset ja ksylitoli

Suun terveyden näkökulmasta ksylitolimakeiset ovat turvallisimpia, koska kariesta aiheuttavat bakteerit eivät voi hyödyntää ksylitolia (ks. «Ksylitoli»4).

Karieksen ehkäisyssä ksylitolia (vähintään 5 g) tulee käyttää päivittäin pureskeltuna tai imeskeltynä mieluimmin aterioiden ja välipalojen päätteeksi. Näin ksylitoli lyhentää aterioinnin välistä kiilteen liukenemista ja nopeuttaa pH:n palaamista normaaliksi. Tuotteen tulisi sisältää runsaasti ksylitolia. Erityisen tärkeää ksylitolin säännöllisen käytön antama suoja on puhkeaville hampaille, koska hampaiden kiille ei ole vielä täysin mineralisoitunut. Ksylitoli voi aiheuttaa vatsavaivoja, siksi lasten päiväannokset eivät saisi ylittää 10 mg.

Ksylitolituotteita voi käyttää heti, kun purukumin tai pastillin syöminen sujuu. Jo kaksivuotias voi pureskella purukumia valvotusti. Alle 2-vuotiaille suositellaan ainoastaan imeskeltäviä ja suuhun liukenevia tabletteja.

Makeisia ei tarvitse kokonaan välttää, mutta karkkipäivän sijasta on suositeltavaa pitää aterian jälkeen karkkihetki kerran viikossa. Ennen karkinsyöntiä hampaat kannattaa harjata ja karkkihetken jälkeen nauttia ksylitolia. Makeisten käytön aloitusta kannattaa siirtää mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen ja suosia ksylitolilla makeutettuja tuotteita.

Makeisten lisäksi myös leivonnaiset, keksit ja perunalastut ovat tiheästi käytettyinä vahingollisia suun terveydelle. Perunalastuista takertuu hampaiden pintaan tärkkelystä, jota kariesta aiheuttavat bakteerit pystyvät käyttämään hyväkseen. On myös huomioitava, että perunalastujen ja keksien hiilihydraatti poistuu suusta hitaammin kuin esimerkiksi marmeladin. Perunalastujen sisältämän tärkkelyksen (polysakkaridi) poistuma-aika on hitaampi kuin disakkaridien (esim. tavallinen sokeri). Tämä johtuu perunalastujen koostumuksesta ja siitä, että tärkkelyksen pilkkoutuminen syljen amylaasin vaikutuksesta kestää kauemmin.