Etusivu » Irrotettavat osa- ja kokoproteesit

Irrotettavat osa- ja kokoproteesit

Terve suu
19.12.2019
Jaana Helenius-Hietala

Mikäli hammaskaaresta puuttuu joitakin hampaita, ne voidaan korvata irrotettavalla osaproteesilla. Osaproteeseja on kahdentyyppisiä: muovisia ja metallirunkoisia.

Metallirunkoinen osaproteesi

Metallirunkoinen osaproteesi, jota kutsutaan rankaproteesiksi, on valettu yksilöllisesti kromi-koboltista ja se tukeutuu napakasti omiin hampaisiin ja pysyy hyvin paikallaan (kuva « Hampaiden metallirunkoinen osaproteesi»1). Rankaproteesin etuna on myös se, että omien hampaiden ienrajat jäävät vapaiksi, jolloin ne eivät reikiinny yhtä helposti kuin muoviosaproteesin vierestä. Yläleuan rankaproteesi ei myöskään peitä suulakea niin laajalti kuin muovinen osaproteesi.

Kuva 1.

Hampaiden metallirunkoinen osaproteesi.

Muovinen osaproteesi ja kokoproteesi

Muovinen osaproteesi nojaa suun limakalvoon ja myötäilee omien hampaiden ienrajoja (kuva « Hampaiden muovinen osaproteesi alaleukaan»2). Proteesin pysyvyyttä voidaan parantaa kiinnittämällä se teräskoukuilla eli pinteillä omiin hampaisiin. Tällainen osaproteesi estää sylkeä huuhtomasta hammaskauloja, jolloin omat hampaat reikiintyvät helpommin ja ikenet tulehtuvat herkästi. Jotkut kokevat haitallisena sen, että suulaki peittyy yläleuan muovista proteesia käytettäessä.

Jos kaikki hampaat puuttuvat, joudutaan hampaat korvaamaan kokoproteesilla (kuva « Akryylipohjainen yläleuan kokoproteesi»3). Kokoproteesi on samanlainen kuin muovinen osaproteesi, mutta se tukeutuu suun limakalvoon ja kitalakeen laajemmin. Kokoproteesia ei tehdä metallirunkoisena. Alaleuan kokoproteesin pitoa voidaan parantaa implanttikiinnityksen avulla (kuva «Kiskokiinnitteisen proteesin irrotus»1).

Kuva 2.

Hampaiden muovinen osaproteesi alaleukaan.

Kuva 3.

Akryylipohjainen yläleuan kokoproteesi.

Proteesin käyttö ja hoito

Joskus proteesiin tottuminen vie aikaa, varsinkin jos omia hampaita puuttuu useita ja henkilö on tottunut pureskelemaan muutamalla hampaalla. Kun suuhun laitetaan osaproteesi ja pureskelupinnat tulevat entiselleen, pitää pureskelutekniikka opetella uudelleen. Tämä vaatii muutaman päivän kärsivällistä totuttelua uuteen proteesiin.

Irrotettavat proteesit tulee tarkastaa muutaman vuoden välein. Tällöin katsotaan, miten ne istuvat suussa, onko purentakorkeus madaltunut, hankaavatko proteesit ja onko proteesin alla oleva limakalvo terve ja suussa jäljellä olevat hampaat kunnossa. Irrotettavat proteesit tuleekin pohjauttaa aika ajoin, jotta vältytään kulumisen aiheuttamilta ongelmilta.

Jäljellä suussa olevat hampaat tulee puhdistaa tarkoin kahdesti päivässä. Myös hammasproteesit puhdistetaan samalla (ks. «Erilaisten hammasproteesien puhdistaminen»1). Mikäli proteeseja ei pidetä suussa, niitä voi säilyttää kuivana lasissa tai kotelossa suun sienitulehduksen ehkäisemiseksi (ks. «Suun sienitulehdukset»2).