Etusivu » Hampaiden pinnoittaminen

Hampaiden pinnoittaminen

Terve suu
19.12.2019
Sisko Honkala

Hampaiden pinnoittamisella, purupintojen uurteiden päällystämisellä, voidaan ehkäistä reikiintymistä tai pysäyttää alkuvaiheessa olevaa reikiintymistä (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1). Pinnoitteita käytetään yleisimmin lasten ja nuorten pysyvissä hampaissa. Nuorilla aikuisilla pinnoitteita voidaan laittaa hampaiden purupintojen pinnallisiin kariesvaurioihin ehkäisemään niiden etenemistä.

Pinnoituksen käyttö

Pinnoitetta suositellaan lapsille ja nuorille, joilla on suurentunut reikiintymisriski ja joiden hampaiden pinnoilla on sellaisia alkavia kariesvaurioita, joita ei ole onnistuttu pysäyttämään fluorin (ks. «Fluori»2) ja tehostetun puhdistuksen avulla (ks. «Koululaisen suuhygienia»3). Pinnoitetta kannattaa käyttää vastapuhjenneiden poskihampaiden purupintojen uurteisiin (joskus myös uurteisiin kielen ja posken puoleisilla pinnoilla) silloin, kun uurteet ovat syvät ja vaikeasti puhdistettavat, todetaan alkava etenevä kariesvaurio tai reikiintymisriski on muuten suuri. Syynä voi olla esimerkiksi paikkausta vaativa vaurio jossakin muussa hampaassa, runsas sokerin käyttö, huono suuhygienia, vähäinen fluorin saanti tai vähentynyt syljen eritys.

Ensimmäisten poskihampaiden (kuutosten) puhkeamisaikaan 5–7-vuotiaana ja toisten poskihampaiden (seiskojen) puhjetessa noin 10–13-vuotiaana (ks. «Hampaistot ja niiden kehittyminen»4) harkitaan purupintojen pinnoittamista, sillä pinnat voivat reikiintyä nopeasti pintojen heikkouden ja vaikean puhdistettavuuden vuoksi. Alkavan kariesvaurion päälle asetettu pinnoite vähentää kariesbakteerien määrää (ks. «Suun mikrobit»5) ja pysäyttää vaurion etenemisen.

Kaikkia poskihampaiden purupintoja ei suositella pinnoitettavaksi rutiinimaisesti. Maitohampaita ei yleensä pinnoiteta. Hampaiden välipintojen alkavien kariesvaurioiden pinnoittamista (resiini-infiltraatio) on kehitelty, mutta kokemukset tästä tekniikasta ovat vielä vähäisiä. Tekniikka soveltuisi erityisesti kariesaktiivisille nuorille, joilla karies on rikkonut kiilteen pinnan hampaiden välissä, mutta joilla kariesprosessi ei ole vielä edennyt pidemmälle eli muodostanut koloa hampaaseen (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1).

Pinnoittamisen tekniikka

Pinnoite on muoviainetta tai lasi-ionomeerisementtiä. Hampaan pinnoittaminen on kivutonta, ja se käy jopa pelkäävän lapsen ensimmäiseksi toimenpiteeksi. Pinnoite on suhteellisen helppo ja nopea laittaa. Toimenpiteen voi tehdä hammaslääkäri, suuhygienisti tai hammashoitaja.

Ensin hampaan purupinta puhdistetaan poraan kiinnitetyllä pienellä harjalla ja puhdistusaineella. Pinta huuhdotaan ja hammas kuivataan. Pinnoiteaineet kestävät huonosti kosteutta, joten pinnoitetta tehdessä suussa pidetään syljenimuria ja vanurullaa tai poskilevyä. Puhdas hampaan pinta karhennetaan happokäsittelyllä. Huuhdotaan uudelleen, minkä jälkeen purupinnan uurteisiin levitetään ohut kerros juoksevaa pinnoiteainetta, joka kovetetaan nopeasti UV-valolla. Lopuksi tarkistetaan, ettei pinnoite ole liian korkea hampaita yhteen purtaessa. Jos pinnoite tuntuu korkealta, hiotaan sen pinnasta pinnoitetta pois, kunnes pureminen tuntuu normaalilta. Kuvassa « Pinnoite pysyvän hampaan purupinnalla»1 on valmis pinnoite takahampaan purupinnalla.

Kuva 1.

Pinnoite pysyvän hampaan purupinnalla. Vasemmanpuoleisessa kuvassa ensimmäisen poskihampaan purupinnan uurteet kuvattuna ennen pinnoittamista. Erityisesti uurteet keskellä purupintaa ovat niin syvät, että niitä on vaikea pitää puhtaana. Oikeanpuoleisessa kuvassa uurteet on pinnoitettu valolla kovetettavalla valkoisella juoksevalla yhdistelmämuovilla. Kuvat: Richard Simonsen.

Muovipinnoite on yleensä kestävämpi, mutta lasi-ionomeeripinnoite onnistuu paremmin, jos hammasta ei saada täysin kuivaksi pinnoitetta laitettaessa esimerkiksi hampaan puhkeamisvaiheessa. Pinnoite kestää purupinnalla yleensä useita vuosia (kuva « Pinnoitteet kestävät ja ehkäisevät reikiintymistä»2), mutta joskus se voi irrota tai kulua pois. Uusimista ei tarvita, jos hammas on ollut puhjenneena pitkään ja näin ollen päässyt vahvistumaan suussa syljen vaikutuksesta ja jos reikiintymisriski muutoinkin on saatu hallintaan.

Välipintojen pinnoittaminen resiini-infiltraatiotekniikalla on monimutkaisempaa ja vie enemmän aikaa kuin hampaan vapaan pinnan pinnoittaminen. Käsiteltävä hammas puhdistetaan samoin kuin pinnoittamisessa, minkä jälkeen viereiset hampaat ja pehmytkudokset suojataan Kofferdam-kumilla (kuva «Juurikanavien puhdistus juurikanavaneuloilla»1). Jotta hampaiden välissä olevaan vauriokohtaan päästään käsiksi, hampaat erotetaan toisistaan muovisilla hammaskiiloilla. Kiilojen laittaminen saattaa aiheuttaa hieman kipua ja voi vaatia paikallispuudutuksen (ks. «Hampaiden puudutus»6).

Vaurioitunut kiille käsitellään erilaisilla nestemäisillä aineilla, jotka huuhdellaan tai puhalletaan pois. Resiini levitetään vaurion pinnalle ja sen annetaan vaikuttaa kolme minuuttia. Ylimääräinen resiini poistetaan hampaan pinnalta vanurullan avulla ja hammasvälistä hammaslangalla. Käsittelyaluetta valokovetetaan 40 sekunnin ajan. Toistetaan resiinin lisäys; vaikutusaika on tällöin 1 minuutti. Lopuksi irrotetaan Kofferdam-kumi ja kiillotetaan karhea kiilteen pinta kiillotusporilla.

Resiini-infiltraatioekniikka perustuu nestemäisen resiinin (synteettinen orgaaninen polymeeri) tunkeutumiseen karieksen vaurioittaman kiilteen huokosiin. Huokosiin tunkeutunut resiini muodostaa diffuusioesteen. Tällöin syljessä tai plakissa olevien kariesta aiheuttavien bakteerien (ks. «Suun mikrobit»5) aineenvaihduntatuotteet eivät pääse kiilteen sisään, kiilteen mineraalien liukeneminen pysähtyy ja kariesvaurion eteneminen hidastuu tai parhaimmassa tapauksessa pysähtyy. Verrattuna tavanomaiseen hampaan pinnoitukseen resiini-infiltraatiossa diffuusioeste muodostetaan hampaan sisälle eikä pinnalle. Kyseistä tekniikkaa voidaan käyttää myös sileiden hammaspintojen alkavien kiillekariesvaurioiden käsittelyssä, esimerkiksi kiinteiden oikomiskojeiden (kuva «Kiinteä oikomiskoje, jolla ohjataan hampaita normaalipurentaan»2) poiston jälkeen.

Kuva 2.

Pinnoitteet kestävät ja ehkäisevät reikiintymistä. Kuvan keskimmäisessä hampaassa eli ensimmäisessä poskihampaassa osa pinnoitteesta on vielä purupinnan uurteissa 18 vuoden kuluttua sen laittamisesta. Toisen väli- ja toisen poskihampaan pinnoitteet on laitettu 12 vuotta sitten. Kariesvaurioita ei ole nähtävissä yhdessäkään hampaassa. Kuva: Richard Simonsen.