Etusivu » Lääkärikirja Duodecim » Epilepsia aikuisella

Epilepsia aikuisella

Lääkärikirja Duodecim
25.5.2015
neurologian erikoislääkäri Sari Atula

Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila, jonka voivat aiheuttaa erilaiset synnynnäiset ja hankitut tekijät. Epilepsiassa esiintyy toistuvasti kohtauksia, joissa tajunta hämärtyy ja samalla voi esiintyä kouristuksia tai muita oireita.

Jokainen ihminen voi periaatteessa saada epileptisen kohtauksen, mutta kynnys kohtauksen syntyyn vaihtelee suuresti eri ihmisillä. Arviolta 8–10 % ihmisistä saa elämänsä aikana ainakin yhden epileptisen kohtauksen, mutta puolet heistä ei koskaan saa epilepsiadiagnoosia. Epilepsiaa sairastaa vajaa prosentti suomalaisista. Sairaus on puolitoista kertaa yleisempi miehillä kuin naisilla. Lasten epilepsia, ks. «Epilepsia lapsella»1.

Epilepsian syyt

Epileptinen kohtaus johtuu aivojen hermosolujen liiallisesta purkaustoiminnasta. Se ei ole itsenäinen sairaus vaan oire jostakin aivoihin vaikuttavasta sairaudesta tai häiriöstä. Epilepsiaan johtavan aivotoiminnan häiriön voivat aiheuttaa monet tunnetut tekijät, mutta useimmissa tapauksissa syytä ei tiedetä. Joidenkin epilepsiatyyppien syyksi on löytynyt geenivirheitä, mutta ne kattavat vain pienen osan epilepsioista. Suomalaisilla epilepsiapotilailla syyt jakaantuvat taulukon « Epilepsian syyt Suomessa»1 osoittamalla tavalla.

Taulukko 1. Epilepsian syyt Suomessa
Epilepsian syyYleisyys sataa potilasta kohden
Kallovamman aiheuttama aivovamma10
Synnytyksen aikainen aivovaurio10
Aivoverenkiertohäiriön jälkitila6
Keskushermoston tulehduksen jälkitila5
Aivokasvaimet3
Muut aivosairaudet5
Tuntematon syy61

Epilepsian oireet

Epilepsia voi ilmetä hyvin monella tavalla. Paikallisalkuisessa epilepsiassa voi esiintyä ennakkotuntemuksia, kuten näkö-, maku-, haju- tai kuuloharhoja. Näiden jälkeen toiminta pysähtyy ja tajunta hämärtyy, potilas ei pysty reagoimaan ulkoisiin ärsykkeisiin eikä muista tapahtumaa jälkeenpäin. Näihin kohtauksiin voi liittyä nykinöitä raajoissa, tuijottelua, toiminnan pysähtymistä, epämielekästä automaattista toimintaa tai poikkeavaa käytöstä. Kohtausoire voi kehittyä myös yleistyneeksi kouristuskohtaukseksi. Oireilu saattaa välillä olla vaikea tulkita epilepsiasta johtuvaksi. Kohtaukset ovat tavallisesti minuuttien mittaisia.

Yleistyneessä epilepsiassa potilas menettää tajuntansa ilman ennakkovaroitusta ja esiintyy voimakkaita vartalon ja raajojen kouristuksia. Potilas puree usein kieleensä ja voi virtsata tai ulostaa alleen. Kohtaus on yleensä ohi muutamassa minuutissa, mutta sen jälkeen tavallisesti esiintyy sekavuutta ja jälkiväsymystä, jotka voivat kestää jopa tunteja. Osalla potilaista yleistyneet kohtaukset ilmenevät poissaolokohtauksina, joihin liittyy lyhytaikainen tajunnanmenetys ("filmi poikki") mutta ei kouristuksia.

Kouristuskohtauksen ensiapu

Kun epilepsiapotilas tai ensimmäistä kertaa kouristava saa yleistyneen kouristuskohtauksen, toimitaan seuraavasti:

  • Huolehditaan, että henkilö ei kolhi itseään esineisiin.
  • Suuhun ei saa laittaa mitään (esimerkiksi estämään kieleen puremista).
  • Henkilö käännetään kylkiasentoon, kun kouristelu on päättynyt.
  • Jos kouristelu kestää yli 5 minuuttia tai se uusiutuu, soitetaan hätänumeroon (112).
  • Kun epilepsiapotilaan kouristuskohtaus menee ohitse, varmistetaan ennen paikalta poistumista, että henkilö on täysin tajuissaan.
  • Normaalisti kotioloissa annettavaa kohtauslääkitystä ei tarvita, koska kohtaukset ovat itsestään rajoittuvia.

Epilepsian tutkimukset

Ensimmäisen kouristuskohtauksen saava ihminen kuljetetaan yleensä sairaalan ensiapuun, jossa tehdään alkututkimukset, kuten verikokeet ja aivojen kuvantaminen. Toisinaan kohtaukset tulevat paikoissa, missä sairaalaan ei päästy (esim. matkoilla) tai hoitoon ei muuten ole välittömästi lähdetty. Tuolloin kouristuskohtauksen alkututkimukset tehdään polikliinisesti. Aivosähkökäyrä (EEG) rekisteröidään normaalisti ei-kiireellisenä. Vain pitkittyneen tai muuten vaikean kohtauksen aikana pyritään päivystykselliseen rekisteröintiin. Epilepsian alkututkimukset tekee hermoston sairauksiin erikoistunut lääkäri (neurologi).

Epilepsian hoito

Epilepsiaa hoidetaan lääkkeillä, joiden tarkoitus on estää kouristuskohtausten uusiutuminen. Tavallisesti yhden kohtauksen jälkeen lääkitystä ei vielä aloiteta, koska yli puolella ihmisistä kohtaus ei uusiudu. Lääkitys on aiheellinen vasta, jos vuodessa esiintyy vähintään kaksi kohtauksia. Lääkitys aloitetaan kuitenkin heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen, jos aivojen rakenteessa on kohtauksille altistavia poikkeavia alueita, kuten arpia vammojen, leikkausten tai aivoverenkiertohäiriön vuoksi. Seitsemällä kymmenestä epilepsiaa sairastavasta kohtaukset pysyvät lääkityksellä poissa kokonaan tai niitä on vain harvoin.

Epilepsialääkkeitä on lukuisia eri mekanismein vaikuttavia ja lääkitys valitaan yksilöllisesti. Useat lääkkeet täytyy aloittaa nostamalla annosta hitaasti tavoitetasolle sivuvaikutusten välttämiseksi. Jos yksi lääke ei riitä pitämään kohtauksia poissa, voidaan käyttää yhtä aikaa lääkkeitä, joilla on erilainen vaikutusmekanismi. Noin 30 % potilaista joutuu käyttämään useampaa kuin yhtä lääkettä. Normaalisti yli kolmea eri epilepsialääkettä ei pitäisi käyttää yhtä aikaa, vaan tällaisissa tilanteissa on harkittava muita hoitovaihtoehtoja. Lääkkeiden annostelu on tarkkaa ja sitä säädellään osin laboratoriossa tutkittujen lääkkeiden veripitoisuuksien perusteella. Nykyään voimistuvana periaatteena on kuitenkin pääasiassa kuunnella potilasta ja hänen vointiaan eikä hoitaa laboratoriokoetuloksia.

  • Onko esiintynyt kohtauksia? Silloin tavallisesti lisätään lääkeannosta, jos nostovaraa vielä on. Vain silloin, jos kohtaus johtuu alkoholin käytöstä tai lääkkeen oton unohtamisesta, lääkeannosta ei muuteta. Sen sijaan muiden altistavien tekijöiden, esim. valvomisen, vilkkuvalojen ja stressin, aiheuttamiksi katsottujen kohtausten jälkeen lääkitystä pitää tarkastella uudelleen.
  • Onko esiintynyt kohtauksia, vaikka epilepsialääke on jo käytössä enimmäisannoksella? Tällöin liitetään hoitoon uusi lääke.
  • Onko esiintynyt sivuvaikutuksia? Tällöin puolestaan vähennetään lääkeannosta, jos se on kohtaustilanteen vuoksi mahdollista. Mikäli ei ole, vähennetään lääkeannosta liittäen mukaan toinen lääke.

Joskus voidaan päätyä lopettamaan lääkitys kokonaan, jos kohtauksia ei ole ollut useaan vuoteen, kohtauksille altistavia tekijöitä ei aivojen rakenteessa tai muutenkaan ole ja potilas on myös itse kiinnostunut lääkkeen käytön lopetuksesta. Epilepsialääkkeiden käytön lopettaminen vaatii kärsivällisyyttä. Kohtausriski kasvaa, jos lääkitys lopetetaan nopeasti. Neurologi antaa normaalisti ohjeet jopa kuukausia kestävää lopetusvaihetta varten. Mikäli tässä vaiheessa tulee vielä kohtaus, lääkeannos nostetaan sille tasolle, millä kohtauksia ei esiintynyt. Jos purku tehdään nopeasti esimerkiksi vaikeiden sivuvaikutusten vuoksi, tarvitaan usein osastoseurantaa suurentuneen kohtausriskin vuoksi.

Mikäli lukuisista lääkekokeiluista huolimatta ei saavuteta kohtauksetonta tilaa, voidaan harkita epilepsiakirurgiaa. Suomessa epilepsian kirurginen hoito on keskitettyä ja vaatii laajat tutkimukset ennen leikkauspäätöstä. Onneksi vain harva tarvitsee kirurgiaa. Lisäksi on käytössä aivoihin asennettava sähköstimulaattori vaihtoehtoisena hoitomuotona vaikeissa tapauksissa.

Epilepsiapotilas ja autoilu

EU-direktiivin mukaisesti

  • Mistä tahansa syystä johtuvan epileptisen tai muun kouristuskohtauksen jälkeen seuraa 3 kuukauden mittainen autolla-ajokielto.
  • Uuden epilepsiadiagnoosin ja lääkityksen aloituksen yhteydessä ajokielto on vuoden mittainen ja puretaan, jos vuoden aikana ei kohtauksia esiinny.
  • Jos yli 3 vuoden tauon jälkeen tulee kohtaus, joka johtaa lääketehostukseen, ajokielto on 6 kuukauden mittainen.
  • Lääkkeen lopetuksen yhteydessä tuleva kohtaus vaatii 3 kuukauden autoilutauon, mikäli lääkitystä tehostetaan eikä kohtauksia enää esiinny.
  • Vain harvoin epilepsia estää autoilun pysyvästi.

Epilepsiapotilas työelämässä

Tehokkaan lääkityksen aikana epilepsia ei yleensä estä työntekoa, eivätkä epilepsialääkkeet heikennä työtehoa. Vielä nykyäänkin torjuvat asenteet työelämässä rajoittavat epilepsiaa sairastavan työmenestystä usein enemmän kuin itse sairaus.

Joitakin rajoituksia ammatinvalinnassa epilepsia aiheuttaa. Yksikin kouristuskohtaus estää 10 vuodeksi raskaiden ajoneuvojen tai taksin kuljettamisen. Ajoluvan voi saada takaisin, jos henkilö on ollut 10 vuotta kohtauksettomana ilman lääkkeitä. Mikäli lääkitykseen mennään, kielto on pysyvä. AB-ajokortti on mahdollinen, jos edellisestä kohtauksesta on kulunut vähintään vuosi. Siihen tarvitaan neurologin lausunto.

On myös muita riskialttiita aloja, joilla työskentelyyn on rajoituksia epilepsian vuoksi. Tällaisia ovat mm. rakennustyöt, joissa pitää kiipeillä telineillä, ja työt, joissa ollaan leikkaavien terien läheisyydessä. Myös keittiöammatit voivat olla vaarallisia mm. kiehuvien vesikattiloiden vuoksi.

Epilepsian ehkäisy

Yksittäinen ihminen voi ehkäistä epilepsian syntyä välttämällä kallovammoja, esimerkiksi käyttämällä pyöräilykypärää. Koska aivoverenkiertohäiriöt aiheuttavat joskus myös epilepsiaa, niidenkin ehkäisy vähentää epilepsian riskiä.

Runsas alkoholin käyttö altistaa kaikkia ihmisiä kouristuskohtauksille, joten maltillinen alkoholin käyttö vähentää kohtausten riskiä. Myös aineenvaihdunnalliset ja hormonaaliset syyt altistavat kohtauksille. Tällaisia syitä ovat mm. hyvin matala verensokeri esimerkiksi diabeetikoilla, neste-suolatasapainon häiriötilat ja kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt. Näiden tilojen ehkäisy ja hoito estävät myös epileptisiä kohtauksia. Suurin osa epilepsioista johtuu kuitenkin syistä, joihin ei itse pysty vaikuttamaan.

Epilepsiaa sairastavat voivat elämäntapavalinnoilla osittain välttää kohtausten syntyä. Säännöllisen ruokailu- ja unirytmin sekä liikunnan tiedetään estävän kohtausten syntyä. Alkoholin kohtuukäytölle ei ole estettä, mutta runsas juominen altistaa kohtauksille sekä alkoholin vaikutusten että tilanteeseen usein liittyvän epilepsialääkkeiden oton unohtamisen vuoksi.

Lisää tietoa epilepsiasta

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Epilepsiat aikuisilla»2.

Käytettyjä lähteitä

Kälviäinen R, Mervaala E. Epileptisen kohtauksen saaneen potilaan tutkiminen. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 21.4.2013.

Kälviäinen R. Aikuisen epilepsian hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 26.8.2016.

Käypä hoito -suositus Epilepsiat (aikuiset): ks. «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50072»1.