Uniapnea on alidiagnosoitu sairaus, jota sairastaa vähintään 4 % miehistä ja 2 % naisista. Hoitamattomana se lisää ennenaikaista kuolleisuutta, tapaturmavaaraa, 3–6-kertaistaa sydän- ja verisuonisairauksien riskin, vähentää työkykyisyyttä ja huonontaa elämänlaatua. Hoidon tavoitteena ovat oireiden lievittyminen, työkyvyn säilyttäminen, elämänlaadun parantaminen, liitännäissairauksien ehkäisy ja lievittäminen sekä ennenaikaisen kuolleisuuden estäminen.

Uniapnean määritelmä ja vaikeusaste

Uniapnea määritellään apnea-hypopneaindeksillä (AHI/t). Apneat ovat toistuvia vähintään kymmenen sekunnin mittaisia hengityskatkoksia (apnea) tai hengityksen vaimentumia (hypopnea). AHI 5–15 määritellään lieväksi, AHI 16–30 keskivaikeaksi ja AHI > 30 vaikeaksi uniapneaksi.

Katkosten syntyminen

Nukahdettaessa ylähengitysteitä tukevat lihakset rentoutuvat. Rakenteellisesti ahtaissa ylähengitysteissä tämä voi johtaa hengitysilman virtauksen estymiseen kokonaan tai osittain, mitä seuraa katkoksen synty ja havahtuminen hereille.

Esiintyvyys

Uniapnea on yleisintä 40–65-vuotiailla ja sitä esiintyy enemmän miehillä. Vaihdevuodet lisäävät naisten riskiä sairastua uniapneaan. Kohonnutta verenpainetta sairastavista yli 25 %:lla esiintyy uniapneaa.

Uniapnealle altistavat tekijät

Ylipaino on merkittävä uniapnealle altistava tekijä. Henkilöistä, joiden BMI > 40 kg/m², keskimäärin yli 50 % sairastaa uniapneaa. Muita riskitekijöitä ovat alkoholinkäyttö, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (esim. bentsodiatsepiinit), tupakointi, hypotyreoosi, androgeenihoito tai testosteronia erittävä tuumori, reuma, jos siihen liittyy alaleuan pienileukaisuus, akromegalia ja mahdollisesti perimä.

Uniapnean oireet

Yöllisiä uniapnean oireita ovat kuorsaus, unenaikaiset hengityskatkokset, levoton yöuni, lisääntynyt virtsauksen tarve, närästys, kuolaaminen, suun kuivuminen ja unettomuus. Päiväaikaisia oireita ovat väsymys, pakkonukahtelu, aamupäänsärky, muistihäiriöt, keskittymishäiriöt, masennus, yskä ja impotenssi. Lisäksi nukahtaminen ajoneuvoa ajaessa on merkittävä riski myös ympäristölle.

Diagnoosi

Uniapnean diagnoosi perustuu anamneesiin (sairaus- ja hoitohistoria), kliiniseen tutkimukseen ja unipolygrafiaan (yön pituinen unitutkimus).

Taustatietoina selvitetään mahdolliset uniapnean oireet, liitännäissairaudet, esimerkiksi diabetes ja verenpaine, allergiat, työvuorot (säännöllinen työaika vai vuorotyö), elintavat, alkoholinkäyttö, tupakointi, liikunnan määrä, ravitsemus ja piristeiden käyttö.

Kliinisen tutkimuksen avulla kartoitetaan tarvittaessa liitännäissairaudet, nielun ja leukojen rakenne ja ylipaino.

Unipolygrafian avulla, joka tehdään joko kotona tai unilaboratoriossa, selvitetään muun muassa hengityskatkosten määrä eli AHI.

Hoito

Hoitona ovat elintapahoito, ylipainehengityshoito eli CPAP, uniapneakisko, KNK-toimenpiteet ja ortognaattinen kirurgia.

Elintapahoito

Painonhallinta ja laihduttaminen (BMI > 25 kg/m²), unen riittävyydestä huolehtiminen, liikunta, asentohoito (tennispallo, retkipatja), alkoholin ja bentsodiatsepiinien käytön välttäminen ja tupakoimattomuus (limakalvoturvotus vähenee) ovat uniapnean hoidossa elintapamuutoksia, jotka ovat keskeisiä.

Ylipainehengityshoito (CPAP)

CPAP-hoito (kuva ) on keskivaikean ja vaikean uniapnean ensisijainen hoitomuoto. Laitteen avulla ilmateissä ylläpidetään jatkuvaa ylipainetta ja pidetään ylähengitystiet auki unen aikana vähintään 4 tuntia yössä, vähintään viitenä yönä viikossa. CPAP-hoito vähentää päiväväsymystä, parantaa elämänlaatua, pienentää AHI-indeksiä, laskee kohonnutta verenpainetta ja vähentää riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Laitteen haittoina ovat nenäoireet (tukkoisuus, kuivuminen, allergiatyyppinen nuha), paniikin tunne ja ihoärsytys maskin alla.

Kuva

Ylipainehengityshoito (CPAP). CPAP-laite potilaalla yökäytössä.

Uniapneakiskohoito

Uniapneakisko (kuva ) on hammaslääkärin ja teknikon yhteistyönä tekemä yksilöllinen ylä- ja alahampaissa yöllä pidettävä koje, joka tuo alaleukaa eteenpäin ja laajentaa nielun ilmateitä mekaanisesti yöunen ajan.

Haittavaikutuksia ovat ainakin aluksi hampaiden arkuus, leukanivel- ja puremalihasvaivat, nukahtamisvaikeudet, suun limakalvojen ärtyminen ja kuivuminen, syljen erityksen lisääntyminen ja yökötys. Yleensä vaivat helpottavat alun jälkeen. Purenta saattaa olla hieman erilainen varsinkin aamulla ja osalla purenta saattaa muuttua selkeästi, jolloin uniapneakiskon käyttö tulee lopettaa.

Uniapneakisko ja purenta on tärkeää kontrolloida säännöllisesti omalla hammaslääkärillä.

Kuva

Uniapneakisko.Herner-uniapneakisko. Kuva: Ari Laine.

Korva-nenä- ja kurkkutautien (KNK) hoidot

KNK-puolen lääkärit voivat hoitaa nenähengitystä. Nielurisat poistetaan tarvittaessa. Muullakin KNK-kirurgialla, kuten nenäpolyyppien poistolla ja nenän väliseinän oikaisulla, voidaan hoitaa uniapneaa.

Ortognaattinen kirurgia

Vaikeimmissa tapauksissa, varsinkin jo potilas on nuori ja hänellä on uniapnealle altistavat leukojen rakenteet ja vaikea purentavirhe, potilaan leuat voidaan tuoda eteenpäin ortognaattisen kirurgian avulla, jolloin nielun ilmatila laajenee.

Lasten uniapnea

Lasten uniapnean ensisijainen hoito on nielurisojen poisto ja oikomishoito, jonka avulla pyritään tarpeen mukaan levittämään hampaiston yläkaarta ja tuomaan alaleukaa eteenpäin.