Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)

Verenpaine pähkinänkuoressa

• Verenpaine on koholla, kun yläarvo on 140 tai ala-arvo yli 90 tai näitä korkeampi.
• Kohonnut verenpaine vahingoittaa valtimoita ja aiheuttaa aivohalvauksia ja sydäninfarkteja.
• Verenpainetta voi jokainen alentaa vähentämällä suolaa ja liikkumalla riittävästi, tupakoitsija lopettamalla ja ylipainoinen laihduttamalla.
• Jos omat keinot eivät laske verenpainetta riittävästi, tarvitaan verenpainelääkkeitä.
• Verenpainelääkkeet on tarkoitettu säännölliseen käyttöön.

Johdanto

Verenpaine on normaali, kun se on alle 130/85 mmHg (millimetriä elohopeaa). Verenpainetaso on tyydyttävä välillä 130–139/85–89 ja koholla, kun paine on 140/90 tai enemmän. Isompi luku on systolinen eli yläpaine, joka ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Pienempi luku on diastolinen eli alapaine. Se ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana.

Verenpaineen kohoaminen on hyvin yleistä etenkin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Nuorilla ja keski-ikäisillä, joilla valtimon seinämät ovat kimmoisat, nousee ensimmäisenä alapaine. Iäkkäämmillä, joilla valtimoiden seinämät ovat jäykemmät, alapaine on usein normaali, mutta yläpaine kohoaa helposti liian korkeaksi.

Suomessa noin miljoona ihmistä käyttää verenpainelääkkeitä. Nuorilla kohonnut verenpaine on melko harvinainen. Iän mukana sen yleisyys lisääntyy varsinkin 40 ikävuodesta ylöspäin.

Käypä hoito -suosituksen kohonneen verenpaineen määrittelyä ja verenpaineen seurantaa koskevat ohjeet on esitetty tässä taulukossa.

Verenpaineen mittaaminen

Verenpaine vaihtelee eri tilanteissa. Satunnaisten muutosten vaikutusta mittaustuloksiin vähennetään siten, että mittaus tehdään aina seuraavalla tavalla:

• Mittausta edeltävän puolen tunnin aikana vältetään raskasta liikuntaa, tupakointia ja kofeiinipitoisten juomien nauttimista (kahvi, tee, kolajuomat).
• Mittaus tehdään tavallisesti istuen mukavassa asennossa pöydän ääressä. Huolehditaan, etteivät vaatteet tai vyö kiristä. Mittauskäsi voi levätä pöydällä.
• Varmistetaan, että olkavarren ympäri kiedottava mittarin mansetti on sopivan kokoinen, niin että se asettuu hyvin olkavarren ympärille.
• Kun mittarin mansetti on kiedottu olkavarren ympärille, rauhoitutaan ja levätään, kunnes olo tuntuu rentoutuneelta. Mittaukseen valmistautumisen ja suorituksen aikana ei pidä puhua, lukea lehteä tai touhuta mitään muuta.
• Verenpaine mitataan kaksi kertaa peräkkäin, ja molemmat mittaustulokset kirjataan seurantatietoihin. Verenpainelukeman lisäksi kirjataan myös sydämen lyöntitiheys.
• Verenpaineen kotimittauksesta löytyy tarkempi ohje alla olevasta kuvasta.

Ennen kuin aikaisemmin terveellä henkilöllä tehdään kohonneen verenpaineen diagnoosi, tarvitaan todellisen verenpainetason selvittämiseksi 4–7 päivänä aamuin illoin suoritettuja verenpaineen kaksoismittauksia. Lopullinen tulos on kaikkien tehtyjen mittausten keskiarvo.

Verenpaine on yleensä korkeampi lääkärin kuin muiden mittaamana jännityksen ja muiden syiden vuoksi (”valkotakkiverenpaine”). Siksi mittaukset tekee yleensä terveydenhoitaja tai potilas itse omalla tai terveyskeskuksen mittarilla. Oikein tehtynä kotimittaus on hyvä apu verenpaineen seurannassa. Olkavarsimittarit ovat luotettavampia kuin rannemittarit. Jos käyttää rannemittaria, on huolehdittava, että ranne ja mittari ovat sydämen tasolla, esimerkiksi istuttaessa ne lepäävät hieman korotetulla pöydällä.

Kohonneen verenpaineen syyt

Suurin osa kohonneesta verenpaineesta johtuu elintavoista, mutta syynä voi olla myös perinnöllinen taipumus. Syitä, joihin voi itse vaikuttaa, ovat seuraavat:

• Tupakointi
• Lihavuus, etenkin vyötärölle kertyvä liikapaino. Yli 15 kiloa ylipainoisten keskuudessa kohonnut verenpaine on kolme kertaa yleisempää kuin normaalipainoisten keskuudessa.
• Runsas suolan käyttö. Ruokasuola on natriumkloridia, jonka natrium runsaasti saatuna kohottaa verenpainetta.
• Lakritsituotteiden runsas käyttö
• Liikunnan vähäinen määrä
• Tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö (tulehduskipulääkkeet ovat yleisimpiä särkylääkkeitä, esimerkiksi ibuprofeeni ja naprokseeni)
• Hormonien käyttö (ehkäisypillerit, vaihdevuosien hormonihoito)
• Alkoholin runsas käyttö
• Stressi

Noin viisi prosenttia kohonneesta verenpaineesta on muun sairauden aiheuttamaa. Tällaista sanotaan sekundaariseksi verenpaineen kohoamiseksi, eli paineen nousu on toissijaista, muusta sairaudesta johtuvaa. Verenpainetta voivat nostaa munuaissairaus ja munuaisvaltimoiden ahtautuminen (ks. Krooninen munuaisten vajaatoiminta (uremia)). Lisämunuaisen kuorikerroksen hormonien, kortisolin ja suolahormonin (aldosteronin), liikatuotanto aiheuttavat verenpaineen nousua (ks. Lisämunuaisen sairauksia). Harvinainen lisämunaisen ydinosan kasvain feokromosytooma johtaa ajoittaiseen verenpaineen nousuun ja muihin oireisiin.

Verenpaineen oireet ja seuraukset

Yleensä verenpaine ei ”tunnu”, se voidaan todeta vain verenpainemittarilla. Jos verenpaine on kohonnut hyvin paljon eli yläpaine on yli 200 ja alapaine yli 130, voi tuntua päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Aina näin suuressakaan paineessa ei tunnu mitään oireita, joten verenpaine voi olla hyvin korkea ilman, että sitä tietää ilman mittausta.

Kohonnutta verenpainetta hoidetaan sen vuoksi, että se vuosien mittaan rasittaa valtimoita ja sydäntä. Seurauksena on valtimotauti, joka voi aiheuttaa sydäninfarktintai aivohalvauksen.

Kohonneen verenpaineen vaikutus näiden sairauksien vaaraan riippuu suuresti muista valtimotaudin riskitekijöistä. Verenpaineen aiheuttamien sairauksien vaara lisääntyy jyrkästi, jos henkilö tupakoi, veren kolesteroliarvo on koholla ja jos hänellä on diabetes tai muu sokeriaineenvaihdunnan häiriö.

Esimerkiksi 60-vuotiaista miehistä, joilla verenpaineen yläpaine on 180 mmHg mutta ei muita riskitekijöitä, kahdeksan vuoden aikana kolme sadasta sairastuu aivohalvaukseen. Jos miehellä verenpaineen lisäksi on edellä mainitut riskitekijät, 16 sadasta sairastuu aivohalvaukseen.

Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä, joka joutuu työskentelemään jatkuvasti normaalia enemmän. Tällöin sydänlihas paksunee ja lopulta väsyy, minkä seurauksena syntyy sydämen vajaatoiminta.

Verenpaineen tutkiminen ja seuranta

Kun verenpaine on todettu pysyvästi kohonneeksi, lääkäri vielä selvittää, voiko sen syynä olla muu sairaus. Tämän vuoksi tehdään yleensä joitakin laboratoriotutkimuksia. Jos kohonnut verenpaine johtuu sairaudesta, sen hoito usein normaalistaa verenpaineen eikä jatkuvaa verenpainelääkettä tarvita. Lääkärin alkututkimuksiin kuuluu vielä sen arviointi, onko kohonnut verenpaine jo aiheuttanut valtimotautia ja sydämen lihaksen vaurioita.

Koska verenpaine nousee yleensä epäterveellisten ruokatottumusten ja vähäisen liikunnan vuoksi, ensisijainen hoito on itsehoito eli tottumusten muuttaminen terveellisemmiksi. Jos verenpaine ei itsehoidolla laske riittävästi, tarvitaan lääkehoitoa.

Tarvittavat toimenpiteet eri verenpaineen tasoilla:

• alle 120 (yläpaine) ja 80 (alapaine): oikein hyvä. Uusintamittaus tarvitaan vasta 5 vuoden kuluttua.
• alle 130 ja 85: normaali. Uusintamittaus 2 vuoden kuluttua.
• 130–139 ja 85–89: tyydyttävä. Tarkistusmittaus vuoden välein. Syytä yrittää itse vaikuttaa verenpaineeseen; ks. itsehoito. Lääkehoitoa harkitaan diabeetikoilla ja munuaissairailla.
• 140–159 tai 90–99: lievästi kohonnut. Itsehoito täysillä, seurataan 2 kuukautta. Jos edelleen koholla, lääkehoitoa todennäköisesti tarvitaan
• 160–179 tai 100–109: kohtalaisesti kohonnut. Voidaan seurata itsehoidon tehoa kuukauden ajan, yleensä itsehoidon ohella tarvitaan lääkehoitoa.

Verenpaineen itsehoito

Koska kohonnut verenpaine liittyy useimmiten elintapoihin, kukin voi hoitaa sitä niihin vaikuttamalla.

• Ylipainoisilla painon pudottaminen 4–8 prosenttia (satakiloisella 4–8 kiloa) vähentää keskimäärin sekä ylä- että alapainetta 3–4 ”pykälää” (elohopeamillimetriä, mmHg).
• Tupakoivilla sauhuttelun lopettaminen on tärkein hoito, kun pyritään pienentämään kohonneeseen verenpaineeseen liittyvää valtimotaudin riskiä.
• Suolan vähentäminen. Jos suolamäärä laskee 5 grammaan päivässä, verenpaineen yläarvo laskee keskimäärin 6 ja ala-arvo 4 pykälää. Suomalaiset miehet käyttävät suolaa keskimäärin 8,4 grammaa ja naiset 6,1 grammaa päivässä. Suomalaisten saamasta suolamäärästä 80 prosenttia tulee elintarvikkeisiin valmistusvaiheessa lisätystä suolasta. Tietoa suolasta ja oman suolankäytön selvittäminen.
• Ravintokuidun lisääminen täysjyväleivän, -murojen, -hiutaleiden ym. muodossa alentaa verenpaineen yläpainetta keskimäärin 6 ja alapainetta 3 mmHg verrattuna puhdistetuista valkoisista jauhoista valmistettuihin viljatuotteisiin.
• Kaliumin ja magnesiumin saannin lisääminen alentaa myös verenpainetta. Riittävä kaliumin saanti turvataan käyttämällä runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja kasviksia.
• Vältetään lakritsituotteita.
• Liikunta vaikuttaa edullisesti verenpaineeseen. Minimitavoite on reipasta kävelyä (tai vastaavaa liikuntaa) vähintään 30 minuuttia päivässä useimpina päivinä viikossa. Enemmän tietoa verenpaineesta ja liikunnasta.
• Runsaan alkoholin käytön vähentäminen.

Huom.! Suolan vähentäminen ja muu itsehoito ovat tarpeen myös silloin, kun aloitetaan verenpaineen lääkehoito. Lääkkeiden verenpainetta laskeva teho selvästi paranee, jos samaan aikaan tekee muutoksia elintavoissa.

Verenpaineen hoito

Verenpaineen lääkehoidolla pyritään yläpaine saamaan alle 140 ja alapaine alle 85 millimetriä elohopeaa (mmHg). Diabetesta sairastavilla lievästikin kohonnut verenpaine voi vaurioittaa munuaisia, joten heillä pyritään vielä alhaisempiin arvoihin. Jos verenpaine ei ole hyvin korkea, voidaan rauhassa katsoa, mitä elämäntapojen muutoksilla saadaan aikaan. Mitä korkeampi verenpaine, sitä nopeammin aloitetaan lääkehoito.

Verenpainelääkkeitä on useita erilaisia. Valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja muut sairaudet. Monilla verenpainelääkkeillä on edullisia vaikutuksia myös muihin sairauksiin. Joskus ne saattavat olla haitallisia muun sairauden yhteydessä, esimerkiksi beetasalpaajat voivat pahentaa astmaa.

Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit sopivat ensilääkkeeksi etenkin iäkkäille potilaille. Beetasalpaajia käytetään nuorille ja sepelvaltimosairautta poteville. ACE-estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat sopivat etenkin diabetesta tai sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Kalsiumkanavan salpaajat ovat hyödyllisiä angina pectoris -potilaille.

Usein yksi lääke ei riitä palauttaman verenpainetta normaaliksi, jolloin tarvitaan kaksi tai kolme lääkettä yhtä aikaa. Kahden lääkkeen pienellä annoksella saadaan parempi teho vähemmillä haittavaikutuksilla kuin nostamalla yhden lääkkeen annosta suurimpaan sallittuun määrään.

Verenpainelääkkeet eivät paranna itse verenpainetautia vaan alentavat painetta ja sen avulla vähentävät kohonneen paineen aiheuttamien sairauksien vaaraa. Jos elintapojen muuttaminen ei riitä palauttamaan verenpainetta normaaliksi ja hoidoksi tarvitaan lääkkeitä, niitä joudutaan käyttämään vuosikausia, usein koko elämän.

Verenpainelääkkeistä on erillinen artikkeli.

Verenpaineen kohoamisen ehkäisy

Verenpaineen kohoamista voidaan tehokkaasti ehkäistä niillä elämäntapojen muutoksilla, jotka on mainittu kohdassa Verenpaineen itsehoito.