Proteinurian syyt

Proteinuria todetaan usein sattumalta laboratoriotutkimusten yhteydessä. Proteinurian tavallisimmat aiheuttajat ovat diabeteksen munuaistauti, glomerulonefriitti tai muu munuaiskudoksen tulehdus. Se voi liittyä myös verenpainetautiin sekä verisuonitautiin (ateroskleroosi). Ohimenevää proteinuriaa voi esiintyä kuumeen, virtsatieinfektion tai muun tulehdustaudin yhteydessä sekä fyysisen rasituksen jälkeen.

Proteinurian oireet

Lievä ja kohtalainen proteinuria ei aiheuta oireita, ei edes turvotuksia.

Kun virtsaan erittyvän valkuaisen määrä ylittää 3,5 grammaa vuorokaudessa, veren pääasiallisen valkuaisen albumiinin pitoisuus alkaa pienentyä. Samalla munuaiset pidättävät elimistöön nestettä ja suolaa, ja nestetila kasvaa. Nestettä kertyy kudoksiin ja turvotuksia tulee useimmiten alaraajoihin. Tällaista tilaa kutsutaan nefroottiseksi oireyhtymäksi.

Proteinurian toteaminen

Useimmiten proteiinin eritys ilmaantuu ja lisääntyy hiipien. Se löytyy vain, kun sitä etsitään. Diabetesta sairastavilta tutkitaan vuosittain virtsan valkuaisen eritys herkällä menetelmällä, jotta vähäinenkin häiriö saadaan ajoissa selville. Joskus akuutissa glomerulonefriitissä runsas proteinuria voi ilmaantua hyvin nopeasti, muutamassa päivässä.

Tavallisin tutkimusmenetelmä on ns. liuskakoe (U-KemSeul), joka osoittaa, erittyykö virtsaan proteiinia tai poikkeava määrä veren soluja (punasolut, valkosolut). Liuskakoe antaa karkean arvion erittyvän proteiinin määrästä. Tarkemman määrän selvittämiseksi voidaan kerätä vuorokauden aikana erittynyt virtsa, josta mitataan proteiinin määrä.

Aamulla otettu kertavirtsanäyte albumiini-kreatiniinisuhde (U-AlbKrea) on helppo ja suositeltava keino määrittää virtsaan erittyvän valkuaisen määrää. Se useimmiten antaa riittävän tarkan tiedon vuorokaudessa erittyvän valkuaisen määrästä, ja harvemmin avohoidossa tarvitaan virtsan vuorokausikeräyksiä.

Toisaalta U-AlbKre on herkkä menetelmä. Sillä voidaan todeta jo hyvin pienet muutokset proteiinin erityksessä virtsaan. Puhutaan ns. lisääntyneestä albuminuriasta eli tilanteesta, jossa albumiinin eritys virtsaan on lisääntynyt (U-AlbKrea 3–30 mg/mol). Tällöin liuskatesti on vielä negatiivinen. Liuskakoe tulee positiiviseksi vasta, kun U-AlbKrea on noin 30 mg/mol.

Erityisesti diabetesta sairastavien virtsaa tutkitaan tällä liuskatestiä herkemmällä menetelmällä. Siten diabetekseen liittyvä munuaistauti voidaan todeta varhaisvaiheessa ja tehostaa perustaudin hoitoa ja estää munuaistaudin etenemistä.

Proteinurian hoito

Jatkuvan proteinurian syy pyritään aina selvittämään. Hoito määräytyy taustalla olevan munuaistaudin mukaisesti. Keskeistä hoidossa on hyvä verenpaineen hoito. Hoidolla voidaan vaikuttaa munuaistaudin etenemiseen.