Yleistä

Vaihdevuosilla (klimakteriumilla) tarkoitetaan sitä ajanjaksoa, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta sammuu. Munarakkuloiden määrä vähenee, ovulaatiot loppuvat ja estrogeenituotanto hiipuu. Menopaussi tarkoittaa viimeisiä luonnollisia, oman hormonitoiminnan aiheuttamia kuukautisia. Menopaussin kriteerinä pidetään, että vaihdevuosi-ikäisellä kuukautiset ovat olleet poissa yli vuoden, eli kuukautisten poisjääminen voidaan määritellä menopaussiksi vasta tämän odotteluajan jälkeen. Tämä määritelmä ei sovellu niille naisille, joille on tehty munasarjojen tai kohdunpoisto tai jotka käyttävät hormonikierukkaa.

Menopaussi tapahtuu keskimäärin 51 vuoden iässä ja suurimmalla osalla 45:n ja 55:n ikävuoden välillä, mutta vaihtelu on jopa 40:stä 60:een ikävuoteen. Tupakointi varhentaa menopaussia 1–2 vuotta. Vaihdevuodet voivat tulla aiemmin munasarjojen poiston, sädehoidon tai solunsalpaajahoidon seurauksena.

Vaihdevuosioireet

Vaihdevuosioireet liittyvät munasarjojen estrogeenituotannon vähenemiseen. Oireet voivat alkaa jo ennen kuukautisvuotojen loppumista, mutta yleensä ne ovat vaikeimmillaan vuoden sisällä menopaussista. Joillakin ne voivat jatkua pitkäänkin, toisaalta kaikille ei oireita tule lainkaan. Mitä aikaisemmin oireet alkavat, sitä pidempään ne näyttävät kestävän.

Tavallisimpia oireita ovat hikoilupuuskat ja kuumat aallot. Hikoilua voi esiintyä päivällä tai yöllä, ja se tulee puuskittain. Kuuma aalto alkaa voimakkaalla sisäisellä lämmön tuntemuksella, lämpöryöppynä. Tätä seuraa nopeasti lämmön haihtuminen ihoverisuonten laajenemisen seurauksena. Ihon lämpötila nousee. Seurauksena on voimakas hikoilu etenkin ylävartalon ja niskan alueella sekä punastuminen. Monella on samanaikaisesti tunne sydämen tykyttelystä ja kasvojen punoituksesta. Lämmön haihtuessa voi ilmetä palelun tunnetta ja iho alkaa tuntua nihkeältä.

Kuumia aaltoja esiintyy 70–80 %:lla naisista, mutta varsin hankalia ne ovat vain 20 %:lla. Tavallisimmin hikoilu kestää 2–7 vuoden ajan, mutta 10 %:lla oireita esiintyy vielä 10–20 vuoden kuluttua viimeisistä kuukautisista. Oireet ovat voimakkaimpia vaihdevuosien alussa. Kuumien aaltojen syntymekanismia ei tarkasti tunneta. Suurin osa naisista, joilla on keskivaikeita tai vaikeita oireita kokee elämänlaatunsa heikentyneeksi.

Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun. Tämä saattaa johtaa unettomuuteen, mielialaoireisiin sekä muisti- ja keskittymisvaikeuksiin. Huonosti nukuttuja öitä voivat seurata päiväväsymys, muisti- ja keskittymisvaikeudet tai ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä. Moni kärsii seksuaalisesta haluttomuudesta.

Estrogeenin puutteesta seuraa emättimen limakalvon oheneminen, mikä ilmenee kuivuutena ja joskus kirvelynä sekä yhdyntäkipuina. Hoitamattomina nämä oireet voivat jatkua loppuelämän ajan.

Vaihdevuosien vaikutukset kehossa

Keski-iässä jokaisen kehossa alkaa tapahtua muutoksia. Osa liittyy ikään, osa hormonaalisiin muutoksiin eli estrogeenitasojen laskuun.

Paino

Lihavuus yleistyy iän mukana. Keski-ikäisillä painonnousu voi keskimäärin olla yli puoli kiloa vuodessa, mutta yksilölliset erot ovat suuria. Vaihdevuosiin liittyy painonnousua ja kehonkoostumuksen muutoksia. Rasvamassan lisääntyminen (noin 1,7 %/vuosi) ja lihasmassan väheneminen (noin 0,2 %/vuosi) saattavat ainakin hetkellisesti kiihtyä vaihdevuosien siirtymävaiheessa. Kehon rasvakudoksen määrä suurenee ja rasvattoman kudoksen osuus pienenee, mikä johtaa noin 0,3 %:n vuotuiseen painonnousuun. Rasvaa kertyy enemmän keskivartaloon kuin alavartaloon.

Vaihdevuosi-ikään liittyvillä elämäntapojen muutoksilla, etenkin liikunnan vähäisyydellä, näyttää olevan selvä yhteys painon muutoksiin. Hormonaaliset muutokset vaikuttavat rasvan jakaantumiseen elimistössä. Vatsaontelon sisään kertyvä rasvakudos on haitallista; se ilmenee vyötärölihavuutena.

Rinnat

Estrogeenin vähenemisen seurauksena rinnat pienenevät ja veltostuvat. Rasvakudoksen osuus rinnasta lisääntyy ja rauhaskudoksen osuus vastaavasti vähenee. Mitä suuremmat rinnat ovat, sitä suurempi myös muutos yleensä on.

Iho, limakalvot ja hiukset

Estrogeenin väheneminen nopeuttaa myös ihon vanhenemista. Iho menettää kimmoisuuttaan ja ohenee. Iho myös palaa auringossa aiempaa helpommin. Talirauhasten toiminnan heikkeneminen puolestaan lisää ihon kuivuutta ja hilseilyä. Kaikki nämä ihon muutokset kuuluvat luonnolliseen ikääntymiseen, eikä niitä voi kokonaan estää. Joillakin estrogeenin vähenemiseen liittyy karvoituksen lisääntyminen kasvojen alueella. Hiusten rakenne muuttuu, ne ohenevat ja menettävät jäntevyyttään. Hiustenlähtö voi pahentua.

Limakalvot ohenevat ja esimerkiksi kuivasilmäisyys, nenän tukkoisuus ja kuivan suun oireilu lisääntyy. Nämä oireet eivät kuitenkaan näytä liittyvän estrogeenin puutteeseen, eikä estrogeenihoidosta ole hyötyä (toisin kuin emättimen limakalvojen kuivuuden hoidossa).

Virtsa- ja sukuelimet

Emättimen ja virtsaputken limakalvo kuivuu ja ohenee aiheuttaen erilaisia vaivoja. Myös toistuvat emätintulehdukset tai virtsarakon tulehdukset ovat mahdollisia, sillä emättimen bakteerikanta muuttuu, eikä se enää suojaa yhtä hyvin tulehduksilta kuin ennen.

Luusto ja lihakset

Estrogeenin väheneminen heikentää luustoa ja altistaa osteoporoosille. Luukato alkaa noin kaksi vuotta ennen luonnollista menopaussia ja on suurimmillaan noin kaksi vuotta menopaussin jälkeen. Luuntiheys alenee 1–3 % ainakin viitenä ensimmäisenä vuotena menopaussin jälkeen. Vaihdevuosien aikana saattaa esiintyä myös tuki- ja liikuntaelimistön oireita, lihaskipuja, nivelkipuja ja nivelten arkuutta.

Sekä reuman että fibromyalgian oireet voivat pahentua.

Sydän- ja verisuonielimistö

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat Suomessa yleisin sairastuvuuden ja kuolleisuuden syy. Hedelmällisessä iässä naisen riski sairastua sepelvaltimotautiin on noin viidesosa vastaavan ikäisen miehen riskistä. Sepelvaltimotauti kehittyy naisille useita vuosia miehiä myöhemmin, mutta taudin esiintyvyys lisääntyy vaihdevuosien jälkeen. Kymmenen vuotta menopaussin jälkeen naisten ja miesten sairastuvuus on samanlainen. Useat tutkimukset osoittavat estrogeenin suojaavan naisen valtimoita, ja tämä suojavaikutus häviää vaihdevuosien myötä. Munasarjojen toiminnan ennenaikainen loppuminen johtaa sepelvaltimotaudin vaaran suurenemiseen ja taudin varhaisempaan ilmaantuvuuteen.

Vaihdevuosien toteaminen

Selkeät vaihdevuosioireet ja kuukautisten harveneminen tai loppuminen yli 45-vuotiaalla määrittävät diagnoosin. Yleensä on helppoa tunnistaa, onko kyseessä vaihdevuosiin liittyvä hikoilu. Kuumat aallot liittyvät yleensä kuukautisvuotojen loppumiseen (menopaussiin) tai ainakin vuotojen epäsäännöllistymiseen. Laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia ei siis yleensä tarvita.

Jos kuukautiset loppuvat nuoremmalla iällä, on syytä tehdä tarkempia tutkimuksia. Tärkein laboratoriotutkimus menopaussin osoittamiseksi on aivolisäkkeen follikkelia stimuloivan hormonin, FSH:n määritys. Kun munasarjojen toiminta hiipuu, FSH-pitoisuus nousee. Arvo yli 40 IU/l tarkoittaa yleensä menopaussia. Yksittäisistä estrogeenitasojen mittauksista ei ole hyötyä. Estrogeenitasoissa ei ole todettu eroa oireilevien ja oireettomien välillä. Vaikka estrogeenitaso on menopaussin jälkeen pysyvästi matala, vaihdevuosioireet ovat useimmiten ohimeneviä.

Joskus on syytä pohtia, onko hikoilun tai kasvojen punoituksen taustalla jokin muu syy kuin vaihdevuosioireilu. Myös kilpirauhasen toimintahäiriöiden ja uniapnean oireet voivat muistuttaa vaihdevuosioireita. Yöhikoilua esiintyy oireena jopa kolmanneksella uniapneaa sairastavista. Joidenkin lääkkeiden haittavaikutuksiin voi kuulua hikoilu, tyypillinen esimerkki tästä ovat mielialalääkkeet.

Itsehoito

Vaihdevuosioireita ei toistaiseksi voida tehokkaasti hoitaa muuten kuin estrogeenivalmisteilla (ks. Vaihdevuosien hormonihoito). Soijaa ja kasviestrogeenejä on tutkittu runsaasti, mutta niiden tehoa vaihdevuosioireiden hoidossa ei ole tieteellisesti osoitettu. Myös erilaiset rohdosvalmisteet ovat suosittuja, mutta näyttöä niiden tehosta tai turvallisuudesta ei ole. Vaihtoehtoisia hoitoja voi kuitenkin kokeilla. Lääkärille kannattaa aina kertoa kasvirohdosvalmisteiden käytöstä.

Monipuolista ravintoa ja säännöllistä liikuntaa kannattaa suosia (ks. Vaihdevuosioireiden vaihtoehtoiset hoidot). Oireet haittaavat vähemmän, kun keho ja mieli voivat hyvin. Painonhallinta on tärkeää. Runsasta kahvinjuontia, voimakkaasti maustettuja ruokia ja tupakointia pitäisi välttää, koska ne pahentavat vaihdevuosioireita. Osteoporoosin ehkäisyssä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti on tärkeää. Jos niitä ei saa ruokavaliosta riittävästi, kannattaa käyttää apteekista saatavia valmisteita. Jos ainoa haittaava oire on emättimen limakalvon kuivuus, saa apteekista ilman reseptiä estriolia sisältäviä emätinpuikkoja ja -voiteita.

Milloin lääkäriin?

Vaihdevuosioireiden vuoksi kannattaa hakeutua lääkärin hoitoon silloin, kun oireet haittaavat merkittävästi jokapäiväistä elämää. Itse oireiden vuoksi ei sinänsä lääkärikäyntiä tarvita.

Menopaussivaiheessa lääkärin tutkimukset ovat aina tarpeen silloin, kun esiintyy gynekologisia vaivoja, esimerkiksi ylimääräisiä vuotoja.

Kirjallisuutta

  1. Vaihdevuodet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gynekologiyhdistys ry:n ja Suomen Menopaussitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 21.10.2025). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  2. Katainen R, Tuominen-Gustafsson H. Vaihdevuosioireiden erotusdiagnostiikka. Suom Lääkäril 2020;43-44:2285–9.
  3. Mikkola T. Vaihdevuodet. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 175–183.