Allerginen nuha ja muu yliherkkyysnuha

Oireet

Sekä allergisessa että muussa yliherkkyysnuhassa oireena on aivastelua, kirkasta vuotoa nenästä, nenän tukkoisuutta ja sivuonteloiden täyttymisen tunnetta. Allergisessa nuhassa oireita esiintyy usein kausiluonteisesti. Nuhan ohella on useimmiten myös silmien sidekalvon tulehdusta eli konjunktiviittia, jossa silmät punoittavat, kutiavat ja vetistävät. Ei-allergisessa yliherkkyysnuhassa oireilu on ympärivuotista ja silmäoireita on vähemmän.

Nenän limakalvoilla voi olla polyyppejä. Ne voivat viitata asetyylisalisyylihappoyliherkkyyteen (ASA-yliherkkyys, aspiriiniyliherkkyys).

Joka viidennellä allergista nuhaa potevalla on myös astmaoireita. Astmaa on myös joka kolmannella sellaisista ei-allergista nuhaa potevista, joilla on eosinofiilejä nenän limakalvolla. Vasomotoriseen nuhaan astma ei liity.

Aiheuttajat

Noin 20 % väestöstä on allergista siitepölyille. Suomessa eniten oireita aiheuttaa koivu ja sen jälkeen leppä, heinät ja pujo. Eläimistä allergiaa aiheuttavat usein koira, kissa ja pienet karvaiset eläimet, kuten marsu, hamsteri ja kani. Myös vuodevaatteissa viihtyvä pölypunkki voi allergisoida, joskin herkistyminen on Suomessa kuivan huoneilman vuoksi harvinaisempaa kuin eteläisessä Euroopassa. Allergia ulkoilman homeitiöille, joita on ilmassa koko lumettoman kauden ajan, voi aiheuttaa oireita etenkin syksyisessä metsässä liikkuessa. Myös valkuaisainepitoinen pöly, kuten jauhopöly leipomossa, voi herkistää, jos altistus on riittävän voimakas ja pitkäaikainen.

Ei-allerginen yliherkkyysnuha oireilee eniten ulkoilmassa, jolloin oireena voi olla jatkuvasti nuhatippa nenän päässä. Veto, lämpötilan vaihtelu, tupakansavu, tuoksut ja mausteinen ruoka ovat muita tavallisia ärsyttäjiä. Jotkut aivastelevat aamuisen tuoreen sanomalehden tuoksusta niin, että pystyvät lukemaan sen vasta iltapäivällä.

Taudin toteaminen

Kausiluonteisen allergisen nuhan diagnoosi on yleensä helppo. Oireet alkavat, kun allergiaa aiheuttava kasvi alkaa kukkia, ja loppuvat kukinnan loppuessa tai pian sen jälkeen. Nenän limakalvo on oireaikana turvonnut ja väriltään sinipunainen. Nenän erite on kirkasta. Myös eläimen aiheuttaman nuhan toteaminen on yleensä helppoa. Tarvittaessa allergia varmistetaan ihopistokokeella (prick-testi) tai verikokeella. Joskus allergia tutkitaan nenäaltistuskokeella. Homeallergian diagnosointiin ei ole toistaiseksi pystytty kehittämään kunnollisia testejä.

Ympärivuotisen nuhan diagnoosi on yleensä vaikeampi. Sinertävä nenän limakalvo viittaa allergiaan ja punainen muuhun nuhaan. Allergiatestit antavat viitteitä nuhan mahdollisesta aiheuttajasta. Lisäksi poissuljetaan nuhan muut syyt, kuten nenän tai poskionteloiden rakenteelliset ongelmat ja krooniset tulehdukset.

Allergisessa nuhassa nenän limakalvolta otetussa sivelynäytteessä on ”allergiasoluja”, eosinofiilisiä valkosoluja. Niitä on tavallisesti myös nuorena alkaneessa ei-allergisessa nuhassa. Yli 40-vuotiaana alkaneessa ei-allergisessa (vasomotorisessa) nuhassa ne puuttuvat.

Itsehoito

Allerginen nuha pysyy usein kurissa antihistamiinitableteilla, joita saa ilman lääkemääräystäkin. Jos antihistamiinilääkitys ei riitä, hoitoon lisätään nenään sumutettava kortisoni tai kromoglikaatti. Nenäkortisoni- ja kromoglikaattisumutteita voi käyttää ilman sisäistä antihistamiiniakin. Myös antihistamiinisumutteita voidaan käyttää paikallisesti nenään.

Ei-allergisen yliherkkyysnuhan hoito saattaa turhauttaa, sillä antihistamiinitabletit eivät useinkaan auta riittävästi. Jos ne auttavat, niitä voi käyttää kuukausia, jopa vuosia yhteen mittaan. Niiden lisäksi voi kokeilla nenään sumutettavaa kortisonia. Nenän limakalvoja supistavia ja eritystä vähentäviä lääkkeitä ei pitäisi käyttää noin viikkoa pitempään yhteen mittaan, jottei elimistö totu lääkkeeseen.

Milloin lääkäriin?

Lääkäriin on mentävä, jos allergian aiheuttajaa ei tunneta tai jos oireet eivät pysy riittävästi kurissa itsehoidolla. Lääkäri selvittää allergiat iho- tai verikokeiden avulla ja tarkastaa, ettei nenäontelossa ole polyyppejä tai muuta poikkeavaa. Lääkäri määrää tarvittaessa tehokkaampia lääkkeitä. Varsinkin siitepölyallergioissa voi tulla kyseeseen myös kolme vuotta kestävä siedätyshoito.

Ehkäisy

Sekä perinnölliset tekijät että elinympäristömme vaikuttavat allergioiden kehittymiseen. Varhaislapsuuden altistuminen ympäristön allergeeneille, kuten eläinhilseelle, voi vähentää myöhempää allergista oireilua. Vuosina 2008–2018 Suomessa toteutettiin Kansallista allergiaohjelmaa. Sen myötä on jo näyttöä siitä, että allergian kehittymistä voidaan ehkäistä ja sietokykyä vahvistaa, kun elimistö altistuu sopivassa määrin allergian aiheuttajille.