Yleistä

Kyselytutkimusten mukaan yliherkkyysnuhasta kärsii jopa 40 % väestöstä. Yliherkkyysnuha jaetaan allergiseen nuhaan (50 %), ei-allergiseen nuhaan (10 %) ja näiden yhdistelmään eli sekanuhaan.

Allergisessa nuhassa henkilö on herkistynyt allergeenille, kuten siitepölylle, eläinhilseelle, jauhoille tai varastopunkille, ja oireilee altistuessaan kyseiselle allergeenille. Allerginen nuha jaetaan kausinuhaan ja jatkuvaan nuhaan sen keston perusteella. Tarvittaessa allergia voidaan todeta verikokeella (ks. Allergiatutkimukset, allergiavasta-aineet, ihopistokokeet, epikutaanitestit, altistuskokeet).

Ei-allerginen nuha on vaihteleva tautiryhmä, jolle ominaista on se, ettei verikokeissa todeta allergiavasta-aineita. Joillain ihmisillä nenän limakalvoilta saattaa löytyä "allergiasoluja" (eosinofiilisia valkosoluja), mutta solunäytteitä otetaan käytännössä vain nenäpolyypeista. Suurimmalla osalla ei-allergisen nuhan syynä ovat infektio, ympäristötekijät, lääkenuha, hormonaaliset syyt tai rakenteelliset syyt. Vasomotorinen nuha eli vesinuha liittyy vahvasti ikääntymiseen, ja sen taustalla vaikuttaa todennäköisesti autonomisen hermoston epätasapainotila.

Jopa joka kolmannella allergista nuhaa sairastavalla aikuisella on astmaoireita. Vasomotoriseen nuhaan astma ei liity.

Yliherkkyysnuhan oireet

Yliherkkyysnuhan oireita ovat nenän tukkoisuus, vetisen eritteen vuoto nenästä, aivastelu ja nenän kutina.

Lisäksi silmäoireet hankaloittavat usein allergisen nuhan taudinkuvaa. Silmät punoittavat, kutiavat ja vetistävät. Puhtaassa siitepölyallergiassa oireet esiintyvät kausiluonteisesti. Eläinpöly- ja työperäisissä allergioissa oireita esiintyy henkilön altistuessa kyseessä olevalle allergeenille.

Nenän tukkoisuus aiheuttaa helposti nenähengityksen vaikeutumista, mikä voi johtaa etenkin nukkuessa suuhengitykseen ja sen myötä suun kuivumiseen sekä kuorsaamiseen. Aamulla voi esiintyä kurkkukipua, kurkun selvittelytarvetta ja jopa äänen käheyttä.

Yliherkkyysnuhan aiheuttajat

Allerginen nuha

Allerginen nuha alkaa usein lapsuudessa tai nuoruudessa, ja sillä on selkeä periytymistaipumus. Sitä aiheuttavat siitepölyt, eläinten hilse, huonepölypunkki sekä työperäiset allergeenit, kuten eläintaloudesta tulevat eläinperäiset ja kasviperäiset pölyt, jauhot, varastopölypunkki ja erilaiset kasvit.

Väestöstä noin 20 % on siitepölyallergisia. Suomessa eniten oireita aiheuttaa koivu ja seuraavaksi eniten leppä, heinät ja pujo. Eläimistä allergiaa aiheuttavat usein koira, kissa ja pienet karvaiset eläimet, kuten marsu, hamsteri ja kani. Myös vuodevaatteissa viihtyvä huonepölypunkki voi allergisoida, joskin herkistyminen on Suomessa kuivan huoneilman vuoksi harvinaisempaa kuin eteläisessä Euroopassa. Allergia ulkoilman homeitiöille, joita on ilmassa koko lumettoman kauden ajan, voi aiheuttaa oireita etenkin syksyisessä metsässä liikkuessa. Myös valkuaisainepitoinen pöly, kuten jauhopöly leipomossa, voi herkistää, jos altistus on riittävän voimakas ja pitkäaikainen.

Ei-allerginen nuha

Ei-allerginen nuha liittyy selvemmin ylähengitystieinfektioon ja moniin ympäristötekijöihin. Siihen voivat vaikuttaa myös hormonaaliset ja rakenteelliset seikat, lääkkeet, ikä sekä autonomisen hermoston paikallinen epätasapaino.

Ei-allergista nuhaa aiheuttavia ympäristötekijöitä on lukuisia. Yhteistä niille kaikille on käytännössä se, että ne aiheuttavat limakalvojen kuivuutta, joka taas voi aiheuttaa nenän tukkoisuuden tunnetta. Suomen kuiva ilmasto ja rakennusten kuiva sisäilma ovat hankalasti vältettävissä. Hengitysilmassa voi olla epäpuhtauksia, kuten tupakansavua, saasteita ja hajusteita.

Hormonaalisista seikoista mainittakoon murrosiässä sekä raskauden ja vaihdevuosien aikana tapahtuvat muutokset limakalvojen toiminnassa. Rakenteellisia aiheuttajia ovat esimerkiksi nenän väliseinän vinous, nenäpolyypit ja nenäkuorikoiden liikakasvu. Monet verenpainelääkkeet ja keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat kuivattaa limakalvoja tai vaikuttaa limakalvojen toimintaan haitallisesti. Iän myötä limakalvojen toiminta heikkenee, mikä myös aiheuttaa limakalvojen kuivumista.

Autonomisen hermoston paikallista epätasapainotilaa kutsutaan myös vasomotoriseksi nuhaksi tai kansankielellä vesinuhaksi, eikä sen mekanismia tunneta kunnolla.

Taudin toteaminen

Kausiluonteisen allergisen nuhan diagnoosi on yleensä helppo tehdä. Oireet alkavat, kun allergiaa aiheuttava kasvi alkaa kukkia ja loppuvat kukinnan loppuessa tai pian sen jälkeen. Nenän limakalvo on oireiden aikana turvonnut ja väriltään sinipunainen. Nenän erite on kirkasta. Myös eläimen aiheuttaman nuhan toteaminen on yleensä helppoa. Tarvittaessa allergia varmistetaan verikokeella. Työperäistä allergiaepäilyä voidaan tutkia tarvittaessa nenäaltistuskokeella. Homeallergian diagnosointiin ei ole toistaiseksi pystytty kehittämään kunnollisia testejä.

Ei-allergisen nuhan diagnosointi on haastavaa. Allergiatesteillä poissuljetaan mahdollinen allergia. Muutenkin diagnostiikka perustuu tarkkaan analyysiin oireiden kestosta, esiintymispaikasta ja oireisiin liittyvistä muista tekijöistä, kuten lääkityksistä. Lääkäri arvioi nenän limakalvojen kunnon sekä mahdolliset rakenteelliset seikat, kuten kuorikoiden reaktion supistukseen, nenäpolyypit ja väliseinän vinouden.

Yliherkkyysnuhan itsehoito

Yliherkkyysnuhassa tärkeintä on nenän limakalvojen kostuttaminen. Nenän limakalvoja voidaan pestä suolapitoisilla nenäsuihkeilla tai nenäkannulla huuhtelemalla. Paikalliset lääkkeet annostellaan suolavesipesun jälkeen, ja lopuksi limakalvoja kostutetaan apteekista saatavilla nenää kostuttavilla itsehoitovalmisteilla, joissa on A-vitamiinia, seesamiöljyä tai dekspantenolia.

Nykyään suositellaan nenään laitettavia glukokortikoidisuihkeita ja/tai antihistamiinitabletteja heti oireiden alkaessa, ja niitä molempia saa ilman reseptiä. Tutkimusten mukaan lääkemääräyksellä saatavat nenäglukokortikoidi-antihistamiini-yhdistelmäsuihkeet ovat tehokkaimpia allergisen nuhan hoidossa. Niiden kanssa voidaan käyttää antihistamiinitabletteja ja antihistamiinipitoisia silmätippoja, jos oireet eivät nenäsuihkeilla helpota riittävästi.

Ei-allergista nuhaa hoidetaan myös nenään suihkutettavilla glukokortikoidisuihkeilla. Niitä voidaan käyttää kuukausia tai jopa vuosia yhteen mittaan. Nenän limakalvoja supistavia ja eritystä vähentäviä lääkkeitä ei pitäisi käyttää yhtäjaksoisesti noin viikkoa pidempään, ettei elimistö totu lääkkeeseen.

Milloin lääkäriin?

Lääkäriin on mentävä, jos nenässä esiintyy voimistuvaa kipua tai erite on toispuoleista ja veristä.

Lääkäriin kannattaa mennä, jos oireet eivät pysy riittävästi kurissa itsehoidolla. Lääkäri selvittää allergiat verikokeiden avulla sekä tarkistaa nenän limakalvojen kunnon ja mahdolliset rakennepoikkeavuudet. Lääkäri määrää tarvittaessa tehokkaampia lääkkeitä. Varsinkin siitepölyallergioissa voi tulla kyseeseen myös kolme vuotta kestävä siedätyshoito.

Yliherkkyysnuhan ehkäisy

Sekä perinnölliset tekijät että elinympäristömme vaikuttavat allergioiden kehittymiseen. Varhaislapsuuden altistuminen ympäristön allergeeneille, kuten eläinhilseelle, voi vähentää myöhempää allergista oireilua. Vuosina 2008–2018 Suomessa toteutettiin Kansallista allergiaohjelmaa. Sen myötä on näyttöä siitä, että allergian kehittymistä voidaan ehkäistä ja sietokykyä vahvistaa, kun elimistö altistuu sopivassa määrin allergian aiheuttajille.

Kirjallisuutta

  1. Numminen J. Allerginen nuha. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 1.12.2025.
  2. Allergic Rhinitis and Its Impact on Asthma (ARIA)-EAACI Guidelines—2024–2025
  3. Lindqvist M, Leth-Møller KB, Linneberg A, ym. Natural course of pollen-induced allergic rhinitis from childhood to adulthood: A 20-year follow up. Allergy 2024;79:884–93.
  4. Mäkelä M, Harvimaa I, Kauppi P, ym. toim. Allergiset sairaudet ja astma. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2020.
  5. European Position Paper on Rhinosinusitis and Nasal Polyps 2020
  6. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Astma ja allergia: Hankkeet (Astmaohjelma, Kansallinen allergiaohjelma).