Tyrät lapsella

Napatyrä

Sikiöaikana napanuoran verisuonet kulkevat vatsan seinämässä olevan lihasaukon läpi. Aukko ei aina sulkeudu syntymän jälkeen, minkä seurauksena vatsaontelon sisältöä ja suolenmutkia voi tunkeutua vatsaontelosta ihon alle ja aiheuttaa huomattavankin pullistuman navan seudussa eli napatyrän. Näin tapahtuu erityisesti lapsen itkiessä tai muuten pinnistellessä, jolloin paine vatsaontelossa lisääntyy. Normaalisti vanhemmat voivat painaa napatyrän sisään. Napatyrä kuroutuu äärimmäisen harvoin ja on siksi melko vaaraton. Pienet napatyrät korjaantuvat useimmiten itsestään ja niiden häviämistä odotellaan yleensä 3–4 vuoden ikään asti. Napatyrä voidaankin todeta n. 10 %:lla vastasyntyneistä, mutta yhdeksällä kymmenestä se häviää iän myötä. Erityisesti isommat, halkaisijaltaan usean senttimetrin suuruiset tyrät voidaan korjata leikkauksella jo varhaisessa vaiheessa.

Napatyrä voi ilmaantua myös myöhemmin lapsuudessa tai jopa aikuisena merkkinä vatsan seinämän paikallisesta heikkoudesta. Nämä myöhemmin ilmaantuvat napatyrät eivät yleensä parane itsestään, ja jos niistä on haittaa, leikkaus on suositeltava hoito.

Vatsanpeitteen tyrä

Navan ja rintalastan välissä vatsan keskilinjassa voidaan toisinaan todeta pieni pullistuma, joka johtuu vatsakalvon reiästä (epigastrinen tyrä). Siihen ei tunkeudu suolta vaan ihon alaista rasvaa, ja löydös onkin vaaraton, mutta voi joskus harvoin aiheuttaa kipua. Keskiviivan reikä voidaan sulkea tarvittaessa leikkauksella. Toisinaan vauvalla voidaan todeta tyrää muistuttava pullistuma vatsan keskiviivassa varsinkin vatsalihasten jännittyessä, kun vauva nostaa selinmakuulla päätään. Kyse on tällöin vatsalihasten välisen kalvon velttoudesta eikä se vaadi mitään hoitoa, vaan tilanne korjaantuu lapsen kasvaessa.

Ns. paraumbilikaalinen tyrä tarkoittaa navan yläreunassa oleva vatsanpeitteen aukkoa ja pullistumaa, joka sisältää rasvaa. Tämä pullistuma ei yleensä aiheuta oireita ja on lähinnä kosmeettinen haitta. Se ei häviä itsestään, vaan voidaan tarvittaessa korjata leikkauksella.

Nivustyrä

Sikiöllä on vatsaontelosta nivusalueelle kanavat, jotka normaalisti sulkeutuvat kehityksen myötä. Osalla lapsista sulkeutumista ei tapahdu, jolloin vatsaontelosta voi työntyä suolta ja vatsalievettä ihon alle ja pojilla kivespussiin. Samalla mekanismilla pojilla voi syntyä vesikives. Nivustyrä ilmenee tyypillisesti nivusalueen pullistumana lapsen ponnistellessa. Väliaikana nivusalue näyttää normaalilta. Nivustyrän esiintyvyys lapsilla on 1–5 %, keskosilla jopa 10–30 %. Tyrä todetaan keskimäärin 3,5 vuoden iässä ja usein jo alle 2-vuotiailla. Tyrä on pojilla kahdeksan kertaa yleisempi kuin tytöillä. Tyrä sijaitsee lähes kaksi kertaa useammin oikealla kuin vasemmalla puolella. Tyrä on helpoimmin havaittavissa lapsen itkiessä, nauraessa tai venytellessä. Makuuasennossa tyrää ei aina saada esille.

Nivustyrät ovat useimmiten oireettomia. Suoli voi kuitenkin äkillisesti kuroutua (puristua) tyrään, mistä seurauksena on voimakas kipu. Tyrän kuroutumaa todetaan noin 10 %:lla niistä lapsista, joilla tyrä on havaittavissa. Useimmiten kyse on poikalapsesta. Kuroutuminen tapahtuu yleensä alle 2-vuotiailla lapsilla. Tästä syystä heidän tyränsä korjataan yleensä varhain. Jos tyrä kuroutuu eikä ole painettavissa takaisin lapsen ollessa pitkällään, hänet on syytä viedä lääkäriin. Yleensä lapsen kuroutunut tyrä saadaan painetuksi takaisin antamalla sekä kipulääkitystä että rauhoittavaa lääkitystä ennen käsittelyä.

Oireetonkin nivustyrä korjataan leikkauksella, joten ”nivusen kohoumasta" kannattaa kertoa neuvolassa tai lääkärikäynnillä. Nivustyrä ei parane itsestään, ja niinpä vanhempien kertomus siitä, että lapsen nivusalueella esiintyy aika ajoin selvä pullistuma, riittää leikkauspäätöksen tekoon. Nivustyräleikkaus on sinänsä pieni toimenpide, ja se voidaan tehdä hieman eri tekniikoilla.