Toksoplasmoosi

Tartunta ja esiintyvyys

Toksoplasma-alkueläimiä voi olla useiden nisäkkäiden kudoksissa. Tartunta saadaan yleisimmin huonosti kypsennetystä sian-, lampaan- tai naudanlihasta, jossa on toksoplasman kystamuotoja. Näiden eläinten uloste ei tartuta. Ihminen voi saada tartunnan suun kautta myös kissan ulosteista tai maaperästä, johon kissan ulostetta on joutunut. Kissa saa toksoplasmansa hiirestäessään ja myyrästäessään ja syömällä saaliinsa.

Tartunnan saanut kissa, useimmiten pentu, erittää ulosteeseensa tartuttavia kystoja (ns. ookystia) vain muutaman viikon ajan. Suomessa vain noin yksi kissa sadasta on tartuttava. Aivan tuore uloste ei tartuta, vaan ulosteen on pitänyt olla ympäristössä vähintään vuorokausi, jotta siinä oleva toksoplasma muuttuu tartuttavaksi. Tällä on merkitystä tartuntojen ehkäisyssä kotona. Toksoplasma voi siirtyä istukan kautta sikiöön, jos äiti saa tuoreen tartunnan raskauden aikana. Toksoplasma jää tartunnan jälkeen pysyvästi uinumaan ihmisen soluihin. Tavallisin lymypaikka on silmän verkkokalvo (retina; ks. kuva ).

Toksoplasmaa esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta kylmässä ilmastossa se on harvinaisempi kuin lämpimässä. Erityisen yleinen ihmisen toksoplasmoosi on Ranskassa. Tämän arvellaan johtuvan runsaasta raa'an lihan syönnistä. Suomalaisista 15 % on saanut toksoplasmatartunnan aikuisikään mennessä. Näistä suuri osa on äidiltä jo kohdussa lapseen siirtyneitä infektioita. Aikuisiässä vain noin 20–50 suomalaista vuodessa saa toksoplasmataudin, joka todetaan laboratoriotestillä. Oireettomasti kulkevat tartunnat ovat kuitenkin selvästi yleisempiä. Tauti ei tartu suoraan ihmisestä toiseen.

Tauti ja sen oireet

Suurin osa toksoplasmainfektioista menee ohi huomaamatta joko oireettomina tai vähäisinä kuumetauteina. Oireet alkavat noin kaksi viikkoa (10–21 päivää) tartunnan jälkeen. Yleisin toksoplasmoosin muoto on pelkkä yleinen kuumeeton imusolmukkeiden suureneminen. Myös nielurisat voivat turvota ja kipeytyä; nekin ovat imukudosta. Tavallisimmat yleisoireet ovat kuumeilu, yöhikoilu, väsymys ja lihassäryt. Toksoplasmoosin vakavimmat mutta harvinaisimmat muodot ovat keuhkokuume ja aivotulehdus. Aivotulehdus todetaan yleisimmin HIV-infektion saaneilla ja vasta silloin, kun tauti on edennyt jo pitkälle AIDS-vaiheeseen. Aivotulehduksessa on kyseessä useimmiten aiemmin elämässä saadun piilevän infektion aktivoituminen kuin tuore tartunta.

Yleisin paikka, johon toksoplasma tartunnan jälkeen pysyvästi sijoittuu, on silmän verkkokalvo ja erityisesti sen näkemisen kannalta keskeinen alue. Tuore tulehdus tai piilevän infektion aktivoituminen silmässä ilmenee näön hämärtymisenä. Silmäinfektio voi johtaa pysyvään näköhaittaan.

Raskaudenaikainen tauti

Jos äiti on saanut toksoplasman jo ennen raskautta, siitä ei ole haittaa lapselle. Tämä tilanne on joka viidennellä suomalaisella synnyttäjällä. Aiemmin saatu toksoplasmainfektio ei lisää keskenmenon riskiä. Raskaudenaikaisten vasta-aineiden ilmestymiseen perustuvan tutkimuksen perusteella laskettiin, että Suomessa noin 130 naista vuosittain saa tuoreen toksoplasmatartunnan. Koska toksoplasma ei aina siirry istukan läpi äidiltä lapseen, synnynnäisiä tauteja lienee vain noin 50 vuosittain.

Äidin raskauden aikana tai raskautta edeltävänä parina viikkona saama tuore toksoplasmatartunta aiheuttaa vakavan riskin sikiölle ja lapselle. Se voi aiheuttaa keskenmenon erityisesti raskauden alkuvaiheessa tai lapsen vakavan pysyvän vamman tai kuumeisen yleisinfektion ensimmäisinä elinviikkoina (ks. myös Raskaus ja zoonoosit (listeria ja toksoplasma)). Vastasyntyneiden taudin harvinaisuuden vuoksi toksoplasmaseulontoja ei tehdä neuvoloissa.

Taudin muoto riippuu siitä, missä raskauden vaiheessa äiti saa infektion (ks. taulukko Äidin raskauden aikana saaman toksoplasmainfektion vaikutus ). Voimakkaat oireet äidillä infektion aikana ovat merkki äidin hyvästä puolustusreaktiosta toksoplasmaa vastaan ja samalla sikiön pienemmästä infektioriskistä. Mitä aikaisemmin raskaudessa äidin infektio tulee, sitä harvinaisempaa on, että sikiökin saa tartunnan. Toisaalta mitä aikaisemmin sikiö infektoituu, sitä todennäköisemmin lapselle tulee vakava haitta.

Synnynnäinen toksoplasmoosi ilmenee useimmiten silmän verkkokalvon tulehduksena, joka voi aiheuttaa vakavan näköhaitan tai sokeudenkin. Muita häiriöitä ovat muun muassa epilepsia, liikunnan ongelmat ja älyllisen kehityksen häiriöt. Osa haitoista kehittyy tai todetaan niin myöhään, että lopputulos on arvioitavissa luotettavasti vasta kouluiässä. Äidin infektion, oireettomankin, hoito antibiootein infektion toteamisesta synnytykseen asti ja lapsen hoito heti syntymän jälkeen vähentävät lapselle koituvia haittoja. Äidin ehkäisyhoidossa käytetään yleensä atsitromysiiniä.

Diagnoosi

Toksoplasman diagnoosi tehdään yleensä osoittamalla toksoplasman IgM-luokan vasta-aineita verestä. Tuore ja aiemmin elämässä saatu piilevä infektio ja sen aktivoituminen voidaan erottaa näin toisistaan. Vanhan infektion aktivaatiossa todetaan vain IgG-luokan vasta-aineita. Erottelulla tuoreeseen ja vanhaan infektioon on merkitystä erityisesti raskauden aikana. Sikiön kehitystä seurataan kaikukuvauksin, ja sikiön infektiota epäiltäessä voidaan etsiä toksoplasmaa lapsivesinäytteestä toksoplasman geenitestillä (PCR-testillä). Silmänpohjan toksoplasmoosi todetaan silmänpohjan tähystyksessä pesäkkeen tyypillisen ulkonäön perusteella. Jos taudissa on vain imusolmukesuurentumia, otetaan usein solmukkeesta koepala taudin erottamiseksi lähinnä lymfoomista. Kuume ja imusolmukkeiden turvotus muistuttavat tautina mononukleoosia, ja verenkuvakin voi olla samankaltainen. Mononukleoosi ei ole uhka sikiölle.

Hoito

Imusolmukkeen toksoplasmoosia ei tarvitse hoitaa, ja se paranee itsestään. Solmukkeiden pieneneminen voi kuitenkin kestää kuukausia. Korkeakuumeiset taudit, keuhkokuumeet, aivotulehdukset, immuunipuutteisten infektiot ja kaikki vastasyntyneiden ja raskaana olevien tuoreet toksoplasmoosit hoidetaan antibiootein. Toksoplasma vaatii muutoin harvemmin käytettyjä lääkkeitä, kuten sulfonamideja, pyrimetamiinia ja spiramysiiniä. Raskauden aikainen äidin antibioottihoito vähentää merkittävästi lapsen riskejä.

Ehkäisy

Erityisiä toimia toksoplasmoosin välttämiseksi on suositeltu vain raskaana oleville. Tällaisia ovat kissan hiekkalaatikon päivittäinen tyhjentäminen käsineet kädessä ja laatikon pesu kuumalla vedellä. Alle vuorokauden ikäinen kissan uloste ei ole tartuttava, vaikka kissalla olisi toksoplasma. Raskauden aikana on hyvä myös pitää kissaa sisällä tai talutushihnassa, jotta se ei pääse syömään riistansa lihaa. Koska vain harva kissa (noin yksi sadasta) on tartuttava, kissasta luopuminen raskauden ajaksi ei ole tarpeen. Sen sijaan kissanpennun ottamista juuri raskauden aikana voi välttää.

Suositeltavaa on puutarhatöiden tekeminen suojakäsinein, vihanneksien ja hedelmien peseminen tai kuoriminen ja raa'an lihan välttäminen. Lihassa olevat toksoplasman kystat kuolevat, jos niitä pidetään kaksi vuorokautta pakastimessa kylmemmässä kuin –12 °C:ssa tai kuumennetaan ruoaksi valmistettaessa yli 65 °C:een. Käsien pesu tiheästi ja erilaisten ruokaan liittyvien työvaiheiden edellä ja jälkeen on suositeltavaa muutenkin.

Toksoplasmoosiin ei ole ihmisille tai kissoille sopivaa rokotetta.