Tulehduksen aiheuttama imusolmukkeen suurentuma

Kaulan lähistöllä oleva tulehdus (infektio) johtaa usein imusolmukkeiden suurentumiseen. Imusolmukkeet ovat osa elimistön puolustusjärjestelmää taudinaiheuttajia vastaan ja imusolmukkeiden suurentuminen on näissä tapauksissa merkki imukudoksen normaalista reaktiosta tulehdukseen. Yksi tavallisimmista aiheuttajista on nielurisatulehdus, jonka yhteydessä alaleuan luun alla sijaitsevat imusolmukkeet suurentuvat tavallisesti molemmilla puolilla. Suurentuneet imusolmukkeet aristavat kosketettaessa. Nielutulehdukseen liittyviä tulehtuneita imusolmukkeita esiintyy enemmän nuorilla, vanhemmiten ne ovat harvinaisempia. Yleensä nielutulehdukseen ja ylähengitystieinfektioihin liittyvä imusolmukkeen suurentuma alkaa pienentyä noin 2–4 viikon aikana.

Myös muissa suun alueen infektioissa, esimerkiksi rajussa hammastulehduksessa, lähistöllä olevat kaulan imusolmukkeet voivat suurentua. Tällöin suurentunut ja aristava imusolmuke voi olla vain toisella puolella kaulaa.

Myös korvatulehdukset voivat johtaa imusolmukkeiden suurentumiseen kaulalla.

Myös normaalit imusolmukkeet voivat olla tunnettavissa kaulalla ilman että ne liittyvät tulehdukseen. Tällöin imusolmuke on liikkuva, pehmeä, aristamaton ja alle yhden senttimetrin mittainen.

Joissakin yleisinfektioissa imusolmukkeet suurenevat myös kaulalla. Tällaisia infektioita ovat esimerkiksi jänisrutto ja toksoplasmoosi. Tällöin suurentuneita imusolmukkeita esiintyy usein muuallakin, esimerkiksi nivustaipeissa. Aikaisemmin tuberkuloosi oli aika yleinen kaulan imusolmukkeen suurentumisen syy, mutta nykyään se on hyvin harvinainen.

Kaulakysta

Kysta on elimistöön muodostunut nesterakkula, jollaisia esiintyy silloin tällöin kaulan alueella. Yleensä ne liittyvät sikiökauden aikaisen kidustaskun kehityshäiriöön. Kystat kehittyvät hitaasti ja ovat tavallisesti harmittomia, yleensä ne eivät aiheuta oireita. Joskus kysta on niin iso, että se painaa ympäröiviä kudoksia tai häiritsee ulkonäköä.

Kystat on helppo todeta ultraäänitutkimuksella tai muulla kuvantamismenetelmällä. Suuret kystat poistetaan leikkauksessa.

Kasvaimen aiheuttama kaulapatti

Kaulan alueelle voi ilmaantua erilaisia kasvaimia. Ne voivat olla hyvänlaatuisia (ei syöpää), joista esimerkkejä ovat nestetäyteiset rakkulat eli kystat ja sylkirauhasten hyvänlaatuiset patit.

Kaulan alueelle ilmaantuva patti voi olla myös syöpää. Patti voi olla merkki imusolmukkeiden syövästä tai lähistöllä olevan, tavallisimmin suun alueen syövän etäpesäke. Syövän mahdollisuus kasvaa iän mukana. Siksi yli 40-vuotiailla ilmaantunutta kaulan alueen kyhmyä epäillään herkemmin syöväksi kuin nuoremmilla. Tupakointi ja runsas alkoholin käyttö lisäävät pään ja kaulan alueen syöpien riskiä.

Kilpirauhasen kyhmyjä

Kilpirauhanen sijaitsee henkitorven molemmin puolin kaulan alaosassa rintalastan yläpuolella. Kilpirauhasessa voi esiintyä monenlaisia kyhmyjä. Yleensä ne ovat yksittäisiä kivuttomia patteja, joista noin 5 % on pahanlaatuisia syöpiä. Joskus koko kilpirauhanen on suurentunut ja kyhmyinen (kyhmystruuma). Kilpirauhasen kasvaimista on erillinen artikkeli.

Milloin hoitoon?

Jos kaulan patti liittyy nielun tulehdukseen, sitä ei tarvitse tutkia. Yleissääntönä on, että jos kaulalla havaitsee kyhmyn, joka ei liity nielutulehdukseen, tai joka ei ole hävinnyt noin kuukauden kuluessa sairastetusta infektiosta, kannattaa herkästi hakeutua arvioon. Kaulan pattiin ei välttämättä liity oireita, mutta esimerkiksi seuraavia oireita voi joskus esiintyä ja niistä kannattaa terveydenhuollossa mainita:

• paikallinen kipuoire
• nielemisvaikeus tai -kipu
• äänen käheys.

Hoitoon on syytä hakeutua välittömästi, jos esiintyy seuraavia yleisoireita:

• selittämätön kuume
• huomattava väsymys
• ruokahaluttomuus
• laihtuminen.

Tutkimukset

Jos kaulan alueen kyhmy ei selvästi liity nielu- tai muuhun tulehdukseen, sen selvittelyssä tarvitaan lääkärin vastaanotolla tekemän tutkimuksen lisäksi yleensä kaulan alueen ultraäänitutkimusta. Tässä yhteydessä voidaan ottaa myös näyte patista ohuella neulalla. Tarvittaessa jatkotutkimuksia tehdään erikoissairaanhoidossa, yleensä korva-, nenä ja kurkkutautien erikoisalalla.