Rypäleraskaus (mola hydatidosa) on istukan sairaus, jossa istukan nukkalisäkkeet turpoavat rakkulamaisiksi. Kohdussa on rypälemäisesti turvonneita nukkalisäkkeitä, mutta ei sikiötä. Hoitamattomana rypäleraskaus voi tunkeutua kohtulihakseen (invasiivinen mola). Noin yksi tuhannesta raskaudesta on rypäleraskaus.

Rypäleraskauden syytä ei tiedetä, mutta aiemmat keskenmenot tai rypäleraskaudet altistavat sille. Rypäleraskauden riskitekijöitä ovat myös ikä yli 40 vuotta tai alle 20 vuotta. Tauti on selvästi yleisempi Aasiassa kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa todetaan vuosittain noin 60 rypäleraskautta.

Rypäleraskauden oireet

Tavallisin oire on alkuraskauden aikana ilmaantuva verinen vuoto emättimestä (yli 90 %:lla). Lääkäri voi epäillä rypäleraskautta, jos gynekologisessa tutkimuksessa kohdun koko on raskauden kestoon nähden poikkeavan suuri. Joskus esiintyy tavallista voimakkaampaa pahoinvointia ja alavatsakipuja. Rypäleraskaus voi kehittyä myös pian keskenmenon tai synnytyksen jälkeen. Silloin oireena on pitkittynyt jälkivuoto.

Taudin toteaminen

Alkuraskauden verenvuodon syy selvitetään emättimen kautta tehtävän ultraäänitutkimuksen avulla. Sen avulla voidaan erottaa alkuraskauden keskenmeno ja kohdun ulkoinen raskaus, jotka ovat tavallisimpia alkuraskauden verenvuodon syitä. Ultraäänitutkimuksessa täydellisen rypäleraskauden tyypillinen löydös on kohdun ns. lumisademaisema. Veren istukkahormonipitoisuus (hCG-pitoisuus) on normaaliin raskauteen verrattuna yleensä korkeampi.

Milloin lääkäriin

Niukka alkuraskauden verenvuoto on aika tavallista normaalistikin etenevässä raskaudessa, mutta sen syyn selvittämiseksi on hyvä hakeutua neuvolaan tai lääkäriin tutkimuksia varten.

Rypäleraskauden hoito

Rypäleraskauden hoito on kohdun imutyhjennys. Veren hCG-pitoisuutta seurataan imutyhjennyksen jälkeen aluksi 1–2 viikon välein, kunnes arvo on ollut kolmesti normaali. Sen jälkeen hCG-seurantaa jatketaan kuukauden välein 6 kuukauden ajan. Seuranta-aikana ei suositella raskautta. Esim. hormonaalinen ehkäisy on tässä vaiheessa hyvä valinta, ja sen voi aloittaa heti kohdun kaavinnan jälkeen. Jos hCG-pitoisuus laskee hitaasti tai lasku pysähtyy, voidaan tarvita solunsalpaajahoitoa.

Ehkäisy

Rypäleraskautta ei voi ehkäistä, mutta se voi uusiutua tai sen jälkeen voi kehittyä istukkasyöpä, joten seuranta on tärkeää.

Rypäleraskauden jälkeen normaali raskaus ja synnytykset ovat mahdolliset. Aiemmin sairastettu rypäleraskaus lisää taudin riskiä uudessa raskaudessa, mutta riski on matala: yhden rypäleraskauden jälkeen 1,3 %. Tästä syystä tulee uuden raskauden alussa tehdä kohdun ultraäänitutkimus. Synnytyksen jälkeen istukka tutkitaan koepalan avulla ja äidin istukkahormonipitoisuus määritetään 6 viikon kuluttua synnytyksestä.

Kirjallisuutta

  1. Loukovaara M. Trofoblastitaudit. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.6.2018.
  2. Pakarinen P. Trofoblastisairaudet. Kirjassa: , Tapanainen J, Heikinheimo O. Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019.