Istukka irtoaa ennenaikaisesti (istukan ablaatio) joko osittain tai kokonaan noin 0,5–1 %:ssa raskauksista. Noin kolmasosa raskauden viimeisen kolmanneksen aikaisista vuodoista johtuu istukan tai sen osan irtoamisesta. Noin puolet istukan irtoamisista tapahtuu ennen synnytyssupistusten alkamista.

Istukan ennenaikaiselle irtoamiselle altistavia riskitekijöitä tunnetaan monia, mutta usein syy jää kuitenkin epäselväksi. Aiempi istukan irtoaminen tai etinen istukka lisää istukan irtoamisvaaraa jopa kymmenkertaisesti. Altistavia tekijöitä ovat myös voimakas vatsaan kohdistuva vamma, äidin pre-eklampsia tai diabetes. Tupakointi, alkoholin ja huumausaineiden käyttö lisäävät myös riskiä istukan ennenaikaiselle irtoamiselle.

Oireet ja tutkimukset

Istukan irtoamisen oireita ovat tumma verenvuoto emättimestä ja kohdun kivulias supistelu. Kohtu on pinkeä, ja supistukset ovat tiheitä. Vuodon määrä voi vaihdella huomattavasti. Myös oireettomia ja lieviä tapauksia tavataan. Silloin istukka on irronnut osittain ja vuotanut veri on jäänyt istukan ja kohdun seinän väliin.

Ultraäänitutkimuksessa selvitetään istukan sijainti sekä mahdolliset istukan alaiset verihyytymät. Tosin ultraäänitutkimuksella istukan irtoaminen voidaan varmasti todeta vain noin 25 %:ssa tapauksista. Koska istukan irtoaminen heikentää istukan toimintaa ja sitä kautta vaikuttaa sikiön hapen saantiin, on sikiön vointia seurattava tarkkaan. Sykekäyrän avulla seurataan sikiön vointia; se paljastaa hapenpuutteen merkit ja mahdollisen sikiölle kehittyvän anemian, jos vuoto on runsasta.

Hoito

Jos sikiön vointi on heikkenemässä, varaudutaan keisarileikkaukseen. Verenvuodon jatkuessa myös äidin vointi alkaa huonontua. Jos äidin oireet ovat vakavat, hänelle aloitetaan nestetiputus, selvitetään laboratoriokokeilla verenhyytymisarvoja ja varaudutaan verensiirtoon.

Synnytyssairaalassa ablaation hoito on yleensä kiireellinen keisarileikkaus tai hätäkeisarileikkaus sekä äidin verenvuotosokin hoito. Lievissä tilanteissa, joissa vain pieni osa istukkaa on irronnut eikä sikiöllä ole hapenpuutteen merkkejä, voidaan jäädä seuramaan äidin ja sikiön vointia. Mikäli sikiö voi sykekäyrän mukaan hyvin eikä vuoto ole runsasta, voidaan harkita myös alatiesynnytystä. Rh-negatiivisen äidin anti-D-suojaus on tärkeä.

Milloin lääkäriin

Raskauden jälkipuolella esiintyy verenvuotoa jopa 5 %:lla odottavista äideistä, mutta verenvuodon syy on aina selvitettävä. Odottajan on aina syytä hakeutua synnytyssairaalan päivystykseen, jos hänellä esiintyy verenvuotoa tai voimakasta kipua raskauden viimeisen kolmanneksen aikana.

Kirjallisuutta

  1. Nuutila M. Loppuraskauden verenvuodot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 18.6.2018.
  2. Tikkanen M. Loppuraskauden verenvuodot. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 434-443.