Istukka irtoaa ennenaikaisesti (istukan ablaatio) joko osittain tai kokonaan noin 0,5–1 %:ssa raskauksista. Noin kolmasosa raskauden viimeisen kolmanneksen aikaisista vuodoista johtuu istukan tai sen osan irtoamisesta. Noin puolet istukan irtoamisista tapahtuu ennen synnytyssupistusten alkamista.
Istukan ennenaikaiselle irtoamiselle altistavia riskitekijöitä tunnetaan monia, mutta usein syy jää kuitenkin epäselväksi. Aiempi istukan irtoaminen tai etinen istukka lisää istukan irtoamisvaaraa jopa kymmenkertaisesti. Altistavia tekijöitä ovat myös voimakas vatsaan kohdistuva vamma tai voimakas tärähdys, monisikiöraskaus, äidin pre-eklampsia tai diabetes. Tupakointi, alkoholin ja huumausaineiden käyttö lisäävät myös riskiä istukan ennenaikaiselle irtoamiselle.
Oireet ja tutkimukset
Istukan irtoamisen oireita ovat tumma verenvuoto emättimestä ja kohdun kivulias supistelu. Kohtu on pinkeä, ja supistukset ovat tiheitä. Vuodon määrä voi vaihdella huomattavasti. Myös oireettomia ja lieviä tapauksia tavataan. Silloin istukka on irronnut osittain, ja vuotanut veri on jäänyt istukan ja kohdun seinän väliin.
Ultraäänitutkimuksessa selvitetään istukan sijainti sekä mahdolliset istukan alaiset verihyytymät. Ultraäänitutkimuksella istukan irtoaminen voidaan varmasti todeta vain noin 25 %:ssa tapauksista. Koska istukan irtoaminen heikentää istukan toimintaa ja sitä kautta vaikuttaa sikiön hapensaantiin, on sikiön vointia seurattava tarkkaan. Sikiön sykekäyrä paljastaa hapenpuutteen merkit ja mahdollisen sikiölle kehittyvän anemian, jos vuoto on runsasta.
Istukan ennenaikaisen irtoamisen hoito
Verenvuodon jatkuessa äidin vointi alkaa huonontua. Jos äidin oireet ovat vakavat, hänelle aloitetaan nestetiputus. Lisäksi selvitetään laboratoriokokeilla verenhyytymisarvoja ja varaudutaan verensiirtoon. Jos sikiön vointi on heikkenemässä, varaudutaan keisarileikkaukseen.
Synnytyssairaalassa tehdään yleensä kiireellinen keisarileikkaus tai hätäkeisarileikkaus sekä hoidetaan äidin verenvuotosokkia. Lievissä tilanteissa, joissa vain pieni osa istukkaa on irronnut eikä sikiöllä ole hapenpuutteen merkkejä, voidaan jäädä seuramaan äidin ja sikiön vointia. Mikäli sikiö voi sykekäyrän mukaan hyvin eikä vuoto ole runsasta, voidaan harkita myös alatiesynnytystä. Rh-negatiivisen äidin anti-D-suojaus on tärkeää.
Milloin lääkäriin
Raskauden jälkipuolella esiintyy verenvuotoa jopa 5 %:lla odottavista äideistä, mutta verenvuodon syy on aina selvitettävä. Odottajan on aina syytä hakeutua synnytyssairaalan päivystykseen, jos hänellä esiintyy verenvuotoa tai voimakasta kipua 22 raskausviikon jälkeen.
Kirjallisuutta
- Jernman R. Loppuraskauden verenvuodot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 26.6.2022.
- Tikkanen M. Loppuraskauden verenvuodot. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 434–443.
