Yleistä

Kansainvälisen määritelmän mukaan kyseessä on synnytys, kun raskaus on kestänyt vähintään 22 viikkoa tai kun sikiö painaa vähintään 500 grammaa. Synnytys on täysiaikainen, kun raskaus on kestänyt 37 viikkoa ja yliaikainen, kun sen kesto on yli 42 viikkoa – niin kutsuttu laskettu aika on tasan 40 viikkoa. Synnytys jaetaan kolmeen vaiheeseen: avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisten poistuminen.

Synnytys voi alkaa supistuksilla tai lapsiveden menolla. Normaali synnytys sujuu itsestään eikä sen kulkuun varsinaisesti tarvitse puuttua. Synnytyksen aikana seurataan sekä synnyttäjän että sikiön vointia tarkkaan, jotta mahdolliset häiriöt voidaan todeta ajoissa. Kätilön tehtävä on auttaa synnytyksessä seuraamalla synnytyksen etenemistä ja olemalla synnyttäjän ja vastasyntyneen tukena. Suomessa synnytykset hoidetaan pääsääntöisesti sairaaloissa, koska normaalikin synnytys voi joskus muuttua riskitilanteeksi. Tavallisen alatiesynnytyksen hoitaa kätilö. Jos synnytyksen yhteydessä tarvitaan toimenpiteitä, mukana on lääkäri. Tällainen tilanne on esimerkiksiimukuppi-ulosautto tai perätilan ulosautto.

THL:n tilastojen mukaan Suomessa oli 23 synnytyssairaalaa vuonna 2024. Keskimäärin synnytyssairaaloissa oli 1876 synnytystä (vaihteluväli 209–8210). Synnytyksiä oli vuonna 2024 yhteensä 43328 ja syntyneitä lapsia yhteensä 43 883. Synnyttäjien keski-ikä on noussut vähitellen viime vuosikymmeninä. Vuonna 2024 kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,9 vuotta ja ensisynnyttäjien keski-ikä 30,3 vuotta.

Vuonna 2024 synnyttäjien raskautta edeltävän painoindeksin (BMI) keskiarvo oli jo seitsemättä vuotta peräkkäin yli 25 (26,1). Kaikista synnyttäjistä oli ylipainoisia (BMI 25,0–29,9) 28,8 prosenttia ja lihavia (BMI ≥ 30) 20,8 prosenttia. Lihavuus suurentaa muun muassa raskausdiabeteksen ja pre-eklampsian riskiä ja lisää siten synnytyksen käynnistämisen tarvetta. Lihavuus vaikuttaa synnytyksen käynnistymisen prosesseihin hidastavasti.

THL:n raportin mukaan synnytyksistä 99,1 prosenttia tapahtui sairaaloissa. Suunniteltuja kotisynnytyksiä oli syntymärekisteriin tulleiden ilmoitusten mukaan 153.

Synnytyksen käynnistyminen

Synnytyksen käynnistymisen perussyytä ei tunneta. Se on monimutkainen biologinen prosessi, johon liittyy hormonaalisia muutoksia.

Kohtu supistelee kivuttomasti koko raskauden ajan, mutta viimeisillä viikoilla supistukset alkavat lisääntyä ja kohdunkaula kypsyy. Synnytystä edeltää usein ohimenevä, muutamia tunteja kestävä kohdun supistelu, joka ei aina vielä merkitse synnytyksen käynnistymistä. Niin sanottu limatulppa, jossa voi olla mukana myös verta, irtoaa kohdunsuulta yleensä 1–7 vuorokautta ennen varsinaista synnytyksen käynnistymistä. Varsinaiset synnytyssupistukset ovat säännöllisiä ja tulevat alussa vähintään 10 minuutin välein ja sitten tihentyvät. Supistuksen aikana kohtu tuntuu kovalta ja supistus tuntuu kivuliaalta vatsan, alaselän, lantion ja reisien alueella. Supistusten aikana kohdunkaula lyhenee ja avautuu, mihin voi liittyä verislimaista vuotoa.

Synnytys voi alkaa lapsiveden menolla, kun sikiökalvot puhkeavat. Useimmiten supistukset alkavat vähitellen muutaman tunnin kuluessa vedenmenosta, mutta tarvittaessa supistukset käynnistetään. Käynnistämiseen käytetään joko oksitosiinitiputusta tai prostaglandiinia tablettina, geelinä tai emättimeen asetettavana nauhana. Tietyissä tilanteissa käynnistämiseen voidaan käyttää myös kohdunkaulaa mekaanisesti avaavaa ballonkimenetelmää lyhytaikaisesti.

Avautumisvaihe

Avautumisvaihe voi kestää useita tunteja, ja vaihtelu on suurta. Synnytyksen avautumisvaiheeseen kuuluvat latenssivaihe (valmisteluvaihe) ja aktiivinen avautumisvaihe. Latenssivaiheessa kohtu supistelee säännöllisesti ja supistukset ovat jo kivuliaita, mutta kohdunsuun tilanne etenee usein rauhallisesti. Latenssivaiheen pituus vaihtelee suuresti ja voi ensisynnyttäjällä kestää lähes vuorokauden, uudelleensynnyttäjällä selkeästi vähemmän aikaa.

Aktiivinen avautumisvaihe alkaa kohdunsuun avauduttua 5–6 senttimetriin. Tällöin avautuminen nopeutuu edistyen noin yhden senttimetrin tunnissa, mutta tässäkin on yksilöllistä vaihtelua.

Kohdunsuu avautuu avautumisvaiheessa täysin auki eli 10 senttimetriin, ja sinä aikana tarjoutuva osa – pää tai perä – laskeutuu lantion pohjalle. Ensisynnyttäjillä tämä vaihe kestää noin 7–9 tuntia, uudelleensynnyttäjillä vähemmän aikaa. Yleisimmät syyt avautumisvaiheen pitkittymiseen ovat kohdun supistusheikkous ja sikiön virhetarjonnat. Supistuksia voidaan tarvittaessa voimistaa oksitosiinilla tai puhkaisemalla sikiökalvot, jos ne vielä ovat ehjät.

Synnytyksen aikana seurataan synnyttäjän verenpainetta, pulssia ja lämpöä. Sikiön vointia ja supistuksia seurataan syke-supistuskäyrällä (kardiotokografia, KTG). Se on käytössä ajoittain tai jatkuvana lähes kaikissa synnytyksissä. Myös lapsiveden värin tarkkaileminen kuuluu seurantaan. Avautumisvaihe päättyy, kun kohdunsuu on täysin auki ja tarjoutuva osa on lantion pohjalla.

Ponnistusvaihe

Ponnistamisen tarve tulee, kun sikiön tarjoutuva osa (pää tai perä) painaa peräsuolta ja välilihaa. Lapsi syntyy synnyttäjän ponnistaessa supistuksen aikana, avustajan tukiessa välilihaa. Tämä on tärkeää repeämien estämiseksi. Joskus väliliha joudutaan leikkaamaan eli tehdään niin kutsuttu episiotomia. Ponnistusvaihe kestää lyhimmillään muutaman minuutin ja pisimmillään jopa pari tuntia. Joskus synnytystä nopeutetaan imukupin avulla.

Suomessa suurin osa synnyttää puoli-istuvassa asennossa, mutta myös vaihtoehtoisia asentoja ja apuvälineitä, kuten synnytysjakkaroita, voidaan kokeilla. Synnyttäjä pystyy yleensä parhaiten itse arvioimaan parhaan ponnistamisasennon.

Jälkeisten syntyminen

Lapsen synnyttyä lapsi annetaan ihokontaktiin. Ihokontakti auttaa vastasyntynyttä sopeutumaan kohdun ulkopuoliseen elämään, edistää hengityksen ja sykkeen tasaantumista ja herättelee imemisen tarpeen. Napanuora katkaistaan vastasyntyneen hengityksen käynnistyttyä ja kun napanuorassa ei enää tunnu sykettä – tarvittaessa toki nopeammin lapsen voinnin mukaan, yleensä kuitenkin noin 1–3 minuutin kuluessa syntymästä. Lapsen synnyttyä synnyttäjälle annetaan yleensä oksitosiinia supistusten tehostamiseksi. Supistukset irrottavat istukan tavallisesti 5–10 minuutissa. (ks. Synnytyksen kolmas vaihe eli jälkeisvaihe).

Istukka synnytetään vatsan päältä painaen ja samalla kevyesti napanuorasta vetäen. Tässä vaiheessa verta vuotaa keskimäärin 500 ml. Jos istukka ei ole irronnut tunnin kuluessa, se voidaan joutua irrottamaan käsin leikkaussaliolosuhteissa. Istukan synnyttyä tarkastetaan ja ommellaan emättimen ja välilihan mahdolliset repeämät. Synnyttäneen ja vauvan hyvinvointia seurataan, ja vauva saa olla ihokontaktissa. Ennen synnyttäneiden osastolle siirtymistä vauva vielä mitataan ja punnitaan.

Kivunlievitys

Lähes kaikki synnyttäjät pitävät synnytystä kivuliaana. Kivunlievitystä kannattaa aina pyytää, jos sitä kokee tarvitsevansa. Synnytyskivun hoitovaihtoehtoja on useita: alkuvaiheessa asentohoito voi auttaa, samoin kävely tai suihkussa käynti. Kipua voidaan varsinkin synnytyksen alkuvaiheessa lievittää kipulääkkeillä tai ilokaasulla. Puudutukset ovat tehokkain tapa hoitaa kipua. Synnytyslääkärin emättimen kautta laittama kohdunkaulan puudutus on usein tehokas avautumisvaiheessa, ja pudendaalipuudutus auttaa ponnistusvaiheen kivunhoidossa. Anestesialääkärin laittaman epiduraalipuudutuksen tai spinaalipuudutuksen saa nykyään jopa 80 % synnyttäjistä.