Pelko on luonnollinen tunne, joka syntyy, kun ihminen ajattelee jotakin uhkaavaa tai vaarallista. Synnytys voi tuntua pelottavalta monesta syystä, esimerkiksi koska synnyttävä ei täysin tiedä mitä tulee tapahtumaan tai mahdolliset kivut herättävät huolta. Synnytyspelolle ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta siitä puhutaan, kun synnytykseen liittyvät ajatukset aiheuttavat psyykkisin ja fyysisin oirein ilmenevää ahdistuneisuutta. Vaikeasta synnytyspelosta puhutaan, kun synnykseen liittyvät mielikuvat, ahdistuneisuus ja pelko kuormittavat kohtuuttomasti arkea. Pelko voi viedä odottajan mielessä niin paljon tilaa, että normaali valmentautuminen synnytykseen ja vanhemmuuteen voi häiriintyä.

Erityisen haitallista raskausajan, synnytyksen ja vanhemmuuden kannalta on, että valmistautuminen synnytykseen ja vanhemmuuteen sekä kiintymyssuhteen muodostuminen vauvaan saattavat vaikeutua voimakkaan pelon vuoksi.

Synnytyspelon oireet

Ensi- ja uudelleensynnyttäjien pelot ovat erilaisia. Ensisynnyttäjät pelkäävät tuntematonta, ja he voivat epäillä omia taitojaan tai voimavarojaan synnyttäjänä. Uudelleensynnyttäjien pelko liittyy yleensä aiempaan negatiiviseksi koettuun synnytykseen. He pelkäävät tapahtumien toistumista seuraavassa synnytyksessä.

Synnytyspelko voi ilmetä esimerkiksi jatkuvana huoliajatteluna synnytykseen liittyen tai fyysisinä stressioireina (sydämentykytys, pahoinvointi, univaikeudet). Siihen voi liittyä myös synnytykseen liittyvien ajatusten, keskustelujen tai terveydenhuollon kontaktien välttelyä tai toisaalta voimakasta tarvetta suunnitella synnytys tarkasti tai vaihtoehtoisesti toive suunnitellusta keisarileikkauksesta.

Monet pelkäävät nimenomaan synnytyskipua. Pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on kyseessä. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää voi liittyä myös pelko lapsen vaurioitumisesta.

Pelko voi estää tuntemasta iloa raskaudesta ja tulevaisuuden suunnitelmista lapsen kanssa.

Synnytyspelolle altistavat tekijät

Masennus ja muut mielenterveyden häiriöt suurentavat synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus, suurentavat synnytyspelon riskiä, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.

Synnytyspelosta kärsivillä on keskimääräistä useammin taustalla traumakokemuksia, esimerkiksi seksuaalista kaltoinkohtelua tai parisuhdeväkivaltaa.

Mikä synnytyksessä pelottaa?

Ensisynnyttäjien pelot ja jännittäminen liittyvät paljolti kipuun. Myös repeämisen pelko on ensisynnyttäjillä tavallista. Synnytyksessä voivat lisäksi pelottaa hallinnan tunteen menetys, yksinjääminen ja mahdolliset synnytyksen hoitoon liittyvät toimenpiteet.

Uudelleensynnyttäjien pelot liittyvät useimmiten aiempiin huonoihin synnytyskokemuksiin. Huonon synnytyskokemuksen läpikäyminen ja synnytykseen liittyneiden tilanteiden ja tunteiden käsittely ehkäisevät stressihäiriön (PTSD) kehittymistä. Synnytyksen jälkitarkastuksen yhteydessä voi keskustella synnytyskokemuksestaan.

Synnytyspelon hoito

Synnytyspelon ensisijainen hoitopaikka on äitiysneuvola. Synnytykseen liittyvät asiat tulevat usein puheeksi äitiysneuvolassa jo alkuraskauden aikana, ja niistä on hyvä puhua pitkin raskautta. Synnytyspelkoa seulotaan kaikilta odottajilta raskausviikoilla 22–24, ja tässä tilanteessa asia tulee viimeistään luontevasti esiin. Synnytyspelon hoidon tavoitteena on auttaa naista hallitsemaan odotustaan ja synnytystään.

Neuvolassa voi hyvin ottaa puheeksi yleisimmät synnytyspelon aiheet, jotka askarruttavat jokaista odottajaa: synnytyksestä suoriutuminen, lapsen selviäminen, itsensä ja tilanteen hallinta, kipu sekä vuorovaikutus henkilökunnan kanssa. Neuvolassa etsitään yhdessä keinoja, joilla odottaja voi helpottaa omaa oloaan raskauden ja synnytyksen aikana. Rentoutumisen merkitystä ei voida korostaa liikaa.

Mikäli neuvolan tuki, synnytysvalmennus ja lisämateriaalit eivät riitä ja odottaja selvästi pelkää synnytystä, neuvolassa tehdään lähete erikoissairaanhoitoon äitiyspoliklinikkaan. Myös odottajat, joilla on taustalla vaikea trauma tai psyykkinen sairaus lähetetään usein erikoissairaanhoitoon.

Monessa synnytyssairaalassa toimii niin sanottu pelkopoliklinikka, jossa on synnytyslääkärin lisäksi asiaan perehtynyt kätilö. Synnytyspelon hoito suunnitellaan yksilöllisesti huomioiden raskaana olevan naisen psyykkinen tila, elämäntilanne kokonaisuudessaan, perhetilanne sekä käytössä olevat tukiverkostot. Terapeutin vetämistä ryhmistä on hyviä kokemuksia. Hyvän hoidon avulla suurin osa odottajista pystyy käsittelemään pelkoaan ja sen taustalla olevia tekijöitä. Moni luopuu keisarileikkaustoiveesta.

Hyvin hoidetulla raskausajalla ja synnytyksellä on myönteinen merkitys sekä äidin ja syntyvän lapsen väliselle suhteelle että naisen hyvinvoinnille synnytyksen jälkeen. Se myös ehkäisee synnytyspelkoa seuraavissa raskauksissa. Synnytyspelon hoidon tarkoitus ei ole vain vähentää keisarileikkauksia vaan myös vaikuttaa perheiden hyvinvointiin raskausaikana ja sen jälkeen. Raskaus- ja vauva-ajan mielen hyvinvoinnin omahoito-ohjelmasta voi myös olla apua.