Suomen äitiyshuolto on porrastettu ja se perustuu koko maassa toimivaan kattavaan neuvolaverkostoon. Terveet äidit tarkastetaan ja hoidetaan neuvoloissa ja terveyskeskuksissa. Vain muutama synnyttäjä vuosittain ei hakeudu neuvolaan. Jos äiti tarvitsee erityistutkimuksia, häntä seurataan neuvolan ja synnytyssairaalan yhteistyössä.

Äidin kroonisella sairaudella tai lääkityksellä voi olla merkitystä raskaudelle. Nämä äidit lähetetään raskauden suunnitteluun sairaalan äitiyspoliklinikalle jo ennen raskautta tai viimeistään heti kun raskaus on todettu. Tällaisia sairauksia ovat mm. insuliini- ja tablettihoitoinen diabetes, synnynnäinen tai hankittu sydänvika, vaikeahoitoinen verenpainetauti tai munuaissairaus, sairastettu laskimotukos, tiedossa oleva verenvuototauti tai hyytymistekijähäiriö, epilepsia tai vaikea autoimmuunisairaus. HUSissa toimivasta teratologisesta tietopalvelusta saa tietoa lääkkeiden sikiövaikutuksista. Perinnöllisyyslääkärit antavat tietoa silloin, kun perheessä tai lähisuvussa on perinnöllinen sairaus.

Äitiysneuvolassa raskautta seuraavat lääkäri ja terveydenhoitaja yhteistyössä. Neuvolakäynnit jaetaan määräaikaisiin tarkastuksiin (peruskäynnit) ja harkinnanvaraisiin lisäkäynteihin. Määräaikaisten terveystarkastusten perusrunko käsittää minimimäärän tarkastuskäyntejä, jotka on suunniteltu normaalisti eteneviin, matalan riskin raskauksiin. Neuvolassa pyritään varautumaan niihin muutoksiin perheessä, joita vauva tuo mukanaan.

Ensimmäinen neuvolakäynti on 8.–12. raskausviikolla, jotta seuranta- ja seulontatutkimukset voidaan suunnitella oikeaan ajankohtaan. Ensikäynnillä selvitetään äidin yleinen terveydentila, aiempien raskauksien ja synnytysten kulku sekä yleiset elintavat. Raskauden alussa tutkitaan pieni verenkuva, kardiolipiini sekä B-hepatiitti ja HIV-vasta-aineet. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä tutkitaan myös veriryhmä ja veriryhmävasta-aineet. Jos vasta-aineita todetaan, seurataan vasta-ainepitoisuuksia kuukauden välein. Tarpeen mukaan tehdään muita laboratoriotutkimuksia. Äitiä informoidaan raskauden seulontatutkimuksista, jotka ovat vapaaehtoisia. Tavallisin niistä on ultraäänitutkimus, jossa käy yli 95 % odottavista äideistä.

Raskauden aikana on yhteensä 8–15 käyntiä terveydenhoitajalla. Seurantaan riittävät melko yksinkertaiset tutkimukset: punnitseminen, verenpaineen mittaus ja kohdun tunnustelu. Myös virtsan valkuainen ja glukoosi sekä hemoglobiini on helppo tarkistaa useimpien käyntien yhteydessä. Sikiön sydänäänet mitataan dopplerlaitteella. Neuvolalääkärille suositellaan kahta peruskäyntiä – alku- ja loppuraskaudessa. Muut käynnit varataan tarpeen mukaan.

Synnytyssairaalat ja äitiyspoliklinikat ovat laatineet tarkat ohjeet, milloin äiti on syytä lähettää sairaalaan lisätutkimuksiin ja seurantaan. Lähetteen voi kirjoittaa lääkäri tai terveydenhoitaja.

Synnytyksen jälkeen neuvola huolehtii äidin jälkitarkastuksesta, joka tehdään 5–12 viikon kuluttua synnytyksestä. Käynnin yhteydessä tehdään tarvittaessa gynekologinen tutkimus. Tärkeintä on kuitenkin käydä läpi synnytykseen liittyvät kokemukset, arvioida äidin jaksaminen sekä se, miten imetys ja vauvanhoito ovat lähteneet liikkeelle. Samalla suunnitellaan mahdollista raskauden ehkäisyn tarvetta ja tapaa.

Kirjallisuutta

  1. Uotila J. Äitiysneuvolatarkastukset ja neuvolassa annettu hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 8.11.2018.
  2. Palomäki O. Äitiyshuolto. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 357-367.