Päätarjonnassa (sikiön normaali asento) olevan sikiön syntymistä voidaan tarvittaessa nopeuttaa käyttämällä imukuppia. Synnytyspihtejä ei enää käytetä Suomessa.

Imukuppi on laite, joka kiinnittyy sikiön päähän alipaineella ja josta vetäen voidaan auttaa ponnistusvaihe loppuun ja vauva syntymään. Imukuppikuppivedolla saavutetaan supistuksille tarvittava lisävoima. Lisäksi imukupin avulla voidaan osittain ohjata sikiön päätä edullisempaan asentoon.

Imukuppisynnytysten osuus on kasvanut 2000-luvun alusta lähtien. 20 vuotta aikaisemmin imukuppisynnytykseen päätyi 5,6 % synnytyksistä kun vuonna 2019 vastaava osuus oli 9,8 %. Imukupin käyttö ei ole syntyvälle lapselle haitallinen.

Imukuppisynnytyksen aiheet

Imukuppia käytetään silloin, kun edellytykset alatiesynnytykselle ovat olemassa, mutta synnytys on pysähtynyt. Synnytyksen ponnistusvaihetta voidaan imukupilla auttaa, jos äiti on väsähtänyt tai perussairauden vuoksi (esim. sydänvika) halutaan välttää kovaa ponnistamista. Imukuppia voidaan käyttää sikiön äkillisessä hätätilassa kohdunsuun ollessa täysin auki.

Synnytyksen eteneminen

Imukuppisynnytyksen edellytyksenä on, että kohdunsuu on täysin auki ja että sikiön pää on laskeutunut riittävän matalalle. Ennen imukuppivetoa arvioidaan vielä lantion riittävyys. Usein tehdään episiotomia eli välilihan leikkaus.

Useimmiten käytetään ns. pehmeää kuppia, jolloin veto voidaan aloittaa heti supistuksen aikana, äidin ponnistaessa. Kun vauvan pää on syntynyt, kuppi irrotetaan välittömästi ja synnytys hoidetaan normaali tapaan loppuun. Voidaan käyttää myös niin sanottua kovaa kuppia, jolloin alipainetta pitää kehittää 6–8 minuuttia ennen sikiön synnyttämistä imukuppivedolla.

Muita synnytykseen liittyviä artikkeleita

Normaali raskaus:

Käytettyjä lähteitä

Uotila J, Tihtonen K. Synnytysoperaatiot. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 579-587.