Perätarjonnan toteaminen

Sikiön tarjonta tutkitaan neuvolassa. Täysiaikaisissa (yli 37 viikkoa kestäneissä) raskauksissa vajaa 3 % sikiöistä on perätarjonnassa. Synnytyskanavaan tarjoutuvat tällöin pään sijasta ensiksi sikiön pakarat tai pakarat ja jalkaterät.

Äitiysneuvola ohjaa havaitut tai epäillyt perätarjontatapaukset äitiyspoliklinikkaan 35. raskausviikon täytyttyä. Koska sikiön tarjonnan vaihtelu on yleistä 36. raskausviikolle asti, ennenaikaisissa synnytyksissä sikiön perätila on yleisempi. Päätilatarjonnassa oleva sikiö saattaa joskus harvoin kääntyä perätarjontaan, kun synnytys on jo käynnissä. Alatiesynnytyksistä alle 1 % on perätilasynnytyksiä.

Sikiön ulkokäännös

Lapsen ollessa perätilassa pyritään tekemään ulkokäännös eli sikiön kääntäminen pää alaspäin. Klassisesti noin puolet sikiöistä kääntyy. Käännös onnistuu uudelleensynnyttäjillä yleisemmin kuin ensisynnyttäjillä. Ulkokäännöksen sopiva ajankohta on raskausviikoilla 36–37. Sen jälkeen sikiön kääntyminen itsestään alkaa olla harvinaista, ja myös ulkokäännöksen edellytykset huononevat. Ulkokäännös voi kuitenkin onnistua täysiaikaisenakin.

Ulkokäännöksen suorittaa lääkäri synnytyssairaalassa. Toimenpiteessä sikiötä autetaan kääntymään pää alaspäin ohjaamalla käännöstä käsin odottajan vatsanpeitteiden päältä. Aina ulkokäännös ei onnistu. Epäedullisia tekijöitä käännöksen onnistumiselle ovat ensisynnyttäjyys, odottajan lihavuus, niukka lapsiveden määrä, etuseinäistukka, supistusherkkä kohtu ja sikiön tarjoutuvan osan kiinnittyminen lantioon.

Ulkokäännös on turvallinen toimenpide. Sikiön sydänäänikäyrään tulee merkittäviä muutoksia keskimäärin 1:100 ulkokäännöstä, ja keisarileikkaukseen ulkokäännöksen vuoksi joudutaan 1:200 käännösyrityksestä.

Alatiesynnytyksen arviointi

Jos ulkokäännös ei onnistu, keskustellaan odottajan kanssa synnytystavasta. Mikäli odottaja suuntautuu alatiesynnytykseen, arvioidaan sen mahdollisuus. Synnytyksen suunnitteluun vaikuttavat tiedot aiemmista synnytyksistä ja nykyisen raskauden kulusta, sikiön koko ja synnyttäjän lantion koko sekä sikiön tarkempi asento. Lantio tutkitaan magneettikuvauksella (magneettipelvimetria), ja sisätutkimuksessa tunnustellaan lantion koko. Lapsen paino ja tarjonta arvioidaan ultraäänitutkimuksella. Keskikokoinen sopivassa perätarjonnassa oleva lapsi voi syntyä normaalisti alateitse, jos synnyttäjä on motivoitunut alatiesynnytykseen, raskaus on sujunut hyvin ja lantio on tavallisen kokoinen.

Mikäli alatiesynnytykseen päädytään, arvioidaan sikiön kokoa usein vielä ennen laskettua aikaa , ja sovitaan käynnistysaika lasketun ajan jälkeen, mikäli synnytys ei ole käynnistynyt itsestään siihen mennessä.

Perätilasynnytyksen hoitaminen edellyttää kokenutta henkilökuntaa, ja Suomessa sen hoitamisessa on vahvat perinteet. Synnytys sinänsä hoidetaan normaalisti synnyttäjän ja sikiön vointia seuraten. Perätilasynnytyksen tulee kuitenkin edistyä hyvin, ja sikiön sydänäänikäyrän tulee olla normaali. Mikäli synnytyksessä ilmenee ongelmia, keisarileikkaukseen siirrytään herkemmin kuin sikiön ollessa päätarjonnassa. Myöskään ponnistusvaihe ei saa pitkittyä, vaan sen tulee edetä sujuvasti. Kivunlievityksen vaihtoehdot ovat samat kuin pään ollessa tarjoutuvana. Synnytyksen aikana tarvitaan synnyttäjän hyvää yhteistyökykyä, koska hän ponnistaa lapsen ulos, kunnes lapsen lapaluut näkyvät. Tämän jälkeen lääkäri auttaa hartiat ja pään ulos erityisottein.

Keisarileikkaus

Jos alatiesynnytyksen edellytyksiä ei ole tai odottaja toivoo keisarileikkausta, tehdään suunniteltu keisarileikkaus raskausviikolla 39. Suuri osa perätarjonnassa olevista sikiöistä synnytetään keisarileikkauksella joko suunnitellusti tai alatiesynnytysyrityksen jälkeen.

Sikiön muut tarjontapoikkeavuudet

Normaalisti sikiön pää on nuokkuryhdissä niin, että leuka on painuneena rintaa vasten ja siten tarjoutuvana osana on takaraivo. Tästä tulee nimitys raivotarjonta vastakohtana perätarjonnalle (kuva ).

Takaraivotarjonnassa oleva sikiö käyttää lantion tilavuuden hyväkseen parhaalla mahdollisella tavalla. Pää edellä syntyvistä lapsista yli 95 % syntyy takaraivotarjonnassa. Ojennusryhdillä tarkoitetaan tilannetta, jossa sikiön leuka onkin enemmän tai vähemmän irti rinnasta. Tällöin tarjoutuvaksi osaksi tulee joko päälaki (lakitarjonta), hiusrajan alue (eturaivotarjonta), otsa (otsatarjonta) tai kasvot (kasvotarjonta) silloin, kun sikiön niska on taivutettuna taaksepäin. Tällaista tarjontavirhettä ei voida todeta ennen synnytyksen käynnistymistä. Sikiö voi kääntää pään asentoa vielä synnytyksen aikana, joten joskus tällainen tarjontavirhe korjaantuu itsestään synnytyksen aikana. Tällainen tarjonta voi hidastaa synnytyksen kulkua, ja aina sikiö ei mahdu syntymään alakautta pään ollessa poikkeavassa tarjonnassa.

Sikiö voi myös olla poikittain kohdussa, jolloin puhutaan poikkitilasta. Myös viistotila on mahdollinen, ja silloin tarjoutuva osa (pää tai perä) ei ole synnytyskanavassa, vaan odottajan alavatsalla sivussa. Poikkitila- ja viistotilatarjontoja nähdään erityisesti ennenaikaisissa synnytyksissä tai monisikiöraskauksissa. Poikkitila tai viistotila eivät ole mahdollisia tarjontoja alatiesynnytykseen, vaan näissä tilanteissa tehdään keisarileikkaus.