Kun halutaan pysyvää ja lopullista ehkäisymenetelmää, voi naisen tai miehen sterilisaatio olla yksi vaihtoehto. Sterilisaatio on tehokas ja hyvä – maailman eniten käytetty – ehkäisymenetelmä silloin, kun perheen lapsiluku on täysi. Vastoin yleistä käsitystä sterilisaatio ei ole pettämätön ehkäisymenetelmä. Naisen sterilisaatio pettää keskimäärin 0,4–1 %:lla ja useimmiten ensimmäisen vuoden aikana. Sterilisaation jälkeen alkavista raskauksista osa on kohdunulkoisia raskauksia. Miehen sterilisaatio pettää noin 1 %:lla.

Suomessa sterilisaatioiden määrä on vähentynyt viime vuosina, kun muita tehokkaita menetelmiä on tullut käyttöön. THL:n tilastojen mukaan sterilisaatioita tehtiin vuonna 2018 yhtä paljon kuin edellisvuonna, noin 4 550. Miesten sterilisaatioiden lukumäärä pysyi melko vakaana, mutta naisten sterilisaatioiden määrän väheneminen jatkui (–7,8%) myös vuonna 2018. Sterilisaatioista 63,2 % tehtiin miehille, mikä on suurempi osuus kuin kertaakaan tilastoinnin aikana vuodesta 1950 lähtien. Sterilisaatiossa olleiden naisten keski-ikä vuonna 2018 oli 36,5 vuotta ja miesten 40,1 vuotta.

Suomessa on vuodesta 1970 ollut voimassa sterilisaatiota koskeva laki, johon vuonna 1985 tehtiin saantia helpottavia muutoksia. Sterilisaation edellytykset on kirjattu lakiin, ja ne ovat samat naisen ja miehen sterilisaatiossa. Puolison suostumusta sterilisaatioon ei tarvita.

Sterilisaation edellytykset

Lain mukaan sterilisaatioon voidaan ryhtyä henkilön omasta pyynnöstä, kun

  • henkilö on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta
  • hän on täyttänyt 30 vuotta
  • raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä
  • hänen mahdollisuutensa ehkäistä raskaus muulla tavoin ovat epätavallisen huonot
  • on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika
  • hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia.

Kahdessa ensimmäisessä perusteessa riittää suorittavan lääkärin päätös, kohdissa 3 ja 4 edellytetään kahden lääkärin päätöstä ja kohdissa 5 ja 6 tarvitaan Valviran lupa.

Naisen sterilisaatio

Naisen sterilisaatio tehdään laparoskopiassa eli vatsaontelon tähystyksessä. Toimenpide edellyttää nukutusta, ja se tehdään leikkaussalissa. Toimenpiteessä munanjohtimiin asetetaan metalliset klipsit, jotka tukkivat munanjohtimet lopullisesti (ks. kuva ). Sairaalassaoloa vaaditaan yleensä vain yksi päivä, ja sairausloman pituus on 3–5 vrk. Raskauksista merkittävä osa on kohdunulkoisia raskauksia. Joskus laparoskopian yhteydessä voidaan klipsien asettamisen sijasta poistaa munanjohtimet.

Kuva

Sterilisaatio. Naisen sterilisaatio asettamalla tähystysleikkauksessa metalliset klipsit munajohtimiin, jolloin munasolun kulku munanjohtimesta kohtuun estyy. Lisää tietoa sterilisaatiosta, ks. Sterilisaatio.

Sterilisaation haittoina ovat kirurgiseen toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot, mutta ne kaikki ovat harvinaisia. Anestesiakomplikaatiot ovat mahdollisia; klipsin irtoaminen johtaa raskauden mahdollisuuteen. Kliinisen kokemuksen mukaan sterilisaation jälkeen saattaa kuitenkin esiintyä tiputteluvuotoa tai kiputuntemuksia

Sterilisaatio voidaan tehdä myös suunnitellun keisarileikkauksen yhteydessä. Tässä ns. Pomeroyn leikkaustekniikassa kurotaan munanjohtimiin silmukka, josta leikataan pala pois ja ommellaan päät umpeen.

Hysteroskooppinen sterilisaatio oli muutama vuosi sitten käytetyin naisten sterilisaatiomenetelmä: sen osuus vuosittain oli runsaat 40 % kaikista naisten sterilisaatioista. Vuonna 2017 vastaava osuus oli enää 25 %, ja vuoden 2018 aikana sen käyttö lopetettiin kokonaan, joten sen osuus oli vain 4,2 %.

Miehen sterilisaatio

Miehelle sterilisaatio voidaan tehdä paikallispuudutuksessa polikliinisesti. Leikkauksen tarkoituksena on estää siittiöiden pääsy siemennesteeseen. Toimenpiteen jälkeen hedelmöittämiskyky menetetään, mutta yhdyntäkyky säilyy ennallaan. Siemennestettä muodostuu kuten ennenkin, koska siittiösolut ovat vain osa siemennesteestä. Hormonitoimintaan sterilisaatiolla ei ole vaikutusta.

Toimenpiteen yhteydessä kumpikin siemenjohdin katkaistaan kivespussin tyvestä. Joissakin paikoissa käyttöön on tullut ns. veitsetön menetelmä, jossa siemenjohdin otetaan esiin rengaspihdillä kivespussin ihoon teräväkärkisellä pihdillä tehdystä reiästä ja sen jälkeen katkaistaan. Sterilisaation jälkeen siemennesteessä saattaa esiintyä hedelmöittämiskykyisiä siittiöitä vielä useita kuukausia toimenpiteen jälkeen. Muuta ehkäisyä on käytettävä, kunnes siittiöiden puuttuminen on osoitettu siemennestenäytteellä, joka on otettu aikaisintaan 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä, ja kun miehellä on ollut vähintään 20 ejakulaatiota (siemensyöksyä).

Sterilisaation haittoina voivat ovat kirurgiseen toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot. Välittömästi toimenpiteen jälkeen ilmenevät haitat, kuten kipu, verenvuoto ja tulehdus, ovat kuitenkin varsin harvinaisia. Myös kivespussin pitkäaikainen kipu on harvinaista.

Sterilisaatiolla ei ole vaikutusta hormonitoimintaan, siemensyöksyyn, erektioon eikä seksuaaliseen mielihyvään.

Tärkeää muistaa

Sterilisaatio ei vaikuta munasarjan tai kiveksen hormonituotantoon. Toimenpiteessä joko munasolun kulkeutuminen munasarjasta munanjohtimen kautta kohtuun tai siittiöiden kulkeutuminen siemenjohtimien kautta siemennesteeseen on estetty. Siemensyöksy (ejakulaatio) tapahtuu kuitenkin normaalisti.

Sterilisaatiota harkittaessa on tärkeää muistaa menetelmän lopullisuus. Valtaosa sterilisaation valinneista pariskunnista on tyytyväisiä menetelmään. Muutama prosentti raportoi negatiivisia vaikutuksia seksuaalielämään, tai katuu toimenpidettä myöhemmin.

Sterilisaation purku ei aina palauta hedelmällisyyttä. Sekä naisen että miehen sterilisaatio voidaan yrittää purkaa kirurgisesti, mutta näitä toimenpiteitä tehdään nykyään hyvin harvoin. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää koeputkihedelmöityshoitoja. Julkisessa terveydenhuollossa näitä hoitoja ei yleensä tarjota, joten kustannukset jäävät kokonaan itse maksettaviksi. Sterilisaatiota hakiessa pitää siis olla varma, että lapsia ei haluta.

Kirjallisuutta

  1. Halttunen-Nieminen M, Piltonen T. Raskauden ehkäisy ja sterilisaatio. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 120-135.
  2. Kivijärvi A. Sterilisaatio. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.11.2020.