Yleistä

Kalium on elimistölle tärkeä kivennäisaine, jonka sopiva pitoisuus on välttämätön solujen normaalille toiminnalle. Kaliumin merkitys ihmisen koko aineenvaihdunnalle on keskeinen. Kalium osallistuu muun muassa nestetasapainon säätelyyn sekä hermoston ja lihasten normaaliin toimintaan. Kaliumia on elimistössä pääasiassa solujen sisällä, vähäinen määrä veriplasmassa. Elimistön oma säätelyjärjestelmä pyrkii jatkuvasti pitämään veren kaliumarvon sopivana varmistaakseen solujen normaalin toiminnan. Tärkein säätely tapahtuu on munuaisissa, joissa kaliumin erittyminen virtsaan tarvittaessa vähenee tai lisääntyy. Terveen ihmisen veren kaliumpitoisuus ei nouse liian suureksi, vaikka suun kautta nauttisi runsaasti kaliumia sisältävää ruokaa tai kaliumtabletteja, koska munuaiset erittävät kaliumin ylimäärän virtsaan.

Laboratoriossa mitattu kaliumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot ovat 3,3–4,9 mmol/l, mutta eri laboratorioilla viitearvot voivat hieman vaihdella.

Veren kaliumpitoisuuden arvoa yli 5 mmol/l pidetään liian suurena. Tilaa kutsutaan hyperkalemiaksi. Se on harvinaisempi kuin liian pieni kaliumpitoisuus eli hypokalemia.

Hyperkalemian syyt

Yleisin syy hyperkalemiaan on munuaissairaus, jonka seurauksena kaliumin erittyminen virtsaan vähenee.

Eräät lääkkeet voivat aiheuttaa hyperkalemiaa. Näistä tärkeimmät ovat ACE-estäjät, joita käytetään verenpaine- ja sydänlääkkeinä. Toisin kuin muut nesteenpoistolääkkeet, spironolaktoni voi aiheuttaa niin ikään veren kaliumpitoisuuden suurenemista.

Vaikeat yleissairaudet voivat myös johtaa hyperkalemiaan. Näitä ovat esimerkiksi harvinainen suolahormonin puutos (ks. Lisämunuaisen vajaatoiminta (Addisonin tauti)), suuret vammat tai kudostuho tai diabeettinen ketoasidoosi.

Hyperkalemian oireet

Lievä kaliumarvon suureneminen ei aiheuta oireita. Jos kaliumin pitoisuus on yli 5,5 mmol/l, alkaa esiintyä lisääntyvästi väsymystä, lihasheikkoutta, erilaisia tuntoaistimuksia jäsenissä ja vaikeissa tapauksissa lopulta halvausoireita. Suuri kaliumpitoisuus aiheuttaa sydämen toiminnan häiriöitä, jotka näkyvät muutoksina sydänsähkökäyrässä. Hyvin suuri kaliumpitoisuus (7–8 mmol/l) on hengenvaarallinen tila.

Hyperkalemian hoito

Suurentuneen kaliumarvon syy pitää aina selvittää. Selvästi suurentunut veren kaliumpitoisuus edellyttää lääkärin välittömiä tutkimuksia taustalla olevan tilan selvittämiseksi sekä hoitoa sairaalassa. Kaliumarvo normaalistuu usein hyperkalemian aiheuttaneen sairauden hoidon myötä.

Munuaissairaudesta johtuvassa vaikeassa hyperkalemiassa käytetään keinomunuaishoitoa, jonka avulla kalium poistuu tehokkaasti verestä.

Kaliumin poistumista elimistöstä voidaan nopeuttaa suun tai peräsuolen kautta annettavalla resiini-lääkkeellä. Se sitoo suolistossa kaliumia ja poistaa sitä ulosteen kautta.

Hyperkalemian jatkuvaan hoitoon kuuluvat lisäksi kaliumarvoa suurentavien lääkkeiden välttäminen sekä ruokavalion noudattaminen. Ruokavaliossa on syytä välttää niin sanottua vähäsuolaista mineraalisuolaa, joka sisältää runsaasti kaliumia sekä pitkälle jalostettuja ruokia (esim. lihajalosteet), joista kalium imeytyy helposti. Juomien, murojen, jalosteiden ja muiden valmisruokien kaliumpitoisuudet on hyvä tarkistaa pakkauksesta. Juuresten kuoriminen ja liuottaminen vedessä vähentää niiden kaliumpitoisuutta. Ummetuksen välttäminen kasviksia syömällä on tärkeää, koska mitä kauemmin ravinto viipyy suolessa, sitä enemmän kaliumia ehtii imeytyä.

Kirjallisuutta

  1. Matikainen N. Hyperkalemia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.4.2023.