Hyponatremian syyt

Hyponatremia syntyy, kun elimistössä on vesiylimäärä suhteessa natriumin pitoisuuteen. Se voi syntyä kahdella eri mekanismilla: nestettä saadaan liikaa tai sen poistuminen heikentyy, jolloin natriumia poistuu enemmän kuin nestettä. Hyponatremiassa elimistön nesteet laimenevat vesiylimäärän vuoksi, ja natriumpitoisuus pienenee alle normaalin.

Veden liiallinen kertyminen liittyy tavallisesti aivolisäkkeen erittämän vesihormonin vaikutuksiin. Vesihormoni (antidiureettinen hormoni, ADH) vähentää veden erittymistä munuaisissa, jolloin vettä jää tavallista enemmän elimistöön. Vesihormonin eritys voi voimistua monesta syystä. Joissain sairauksissa vesihormonia erittyy liikaa (sydän- tai munuaissairaudet ja jotkin syöpätaudit). Voimakas pahoinvointi ja kipu lisäävät sen erittymistä, jolloin hyponatremian vaara suurenee.

Myös eräät lääkkeet lisäävät vesihormonin tuotantoa tai voimistavat sen vaikutuksia munuaisissa. Näitä ovat tietyt epilepsialääkkeet (esim. karbamatsepiini, valproaatti, lamotrigiini), monet masennuslääkkeet ja solunsalpaajista syklofosfamidi ja vinkristiini. Nesteenpoistoon käytettävä tiatsidi-lääke voi aiheuttaa hyponatremiaa ilman vesihormonin vaikutusta.

Pelkällä vedenjuonnilla hyponatremiaa ei yleensä synny. Terve henkilö, jonka munuaiset toimivat normaalisti ja poistavat ylimääräisen veden, voi juoda jopa 5–10 litraa vettä päivässä, jos juominen jakautuu usean tunnin ajalle. Nopeasti juotu suuri määrä vettä tai olutta voi kuitenkin aiheuttaa vaarallisen vesimyrkytyksen, johon liittyy vaarallinen hyponatremia. Hitaampikin runsas juominen voi johtaa hyponatremiaan silloin, jos samanaikaisesti runsaan vedenjuonnin kanssa on vaikuttamassa vesihormonin eritystä lisäävä sairaus tai lääke.

Natriumin menetyksestä johtuva hyponatremia voi syntyä, jos voimakas ripuli tai oksentelu jatkuu päiväkausia.

Hyponatremia ei juuri koskaan johdu pelkästään siitä, että ruoasta saataisiin liian vähän natriumia. Päinvastoin ihmiset saavat ravinnosta siihen lisätyn suolan vuoksi liikaa natriumia. Ruokaan lisätty tai liiallinen natrium ei myöskään suurenna natriumpitoisuutta, koska munuaiset erittävät ylimääräisen natriumin pois.

Sydämen vajaatoiminnan ja nefroottisen oireyhtymän aiheuttamiin turvotuksiin liittyy usein hyponatremia. Hyponatremiaa voi esiintyä myös harvinaisen lisämunuaisen vajaatoiminnan yhteydessä.

Hyponatremian oireet

Lievä hyponatremia on melko yleistä vaikeiden sydän- ja munuaissairauksien yhteydessä, eikä siihen yleensä liity mitään oireita. Jos veren natriumpitoisuus pienenee alle arvon 125 mmol:iin/l, alkaa esiintyä väsymystä, voimattomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia ja lihaskramppeja. Jos natriumpitoisuus pienenee vielä vähäisemmäksi (alle 120 mmol/l), seuraa yleensä vaikeita oireita, kuten lihasheikkoutta, hermosto-oireita, yleistä kouristelua ja sekavuutta. Hyponatremian kehittymisen nopeus vaikuttaa myös oireiden vaikeuteen.

Hyponatremian hoito

Kun todetaan liian alhainen veren natriumarvo, sen syy täytyy aina selvittää. Vaikea hyponatremia tutkitaan ja hoidetaan sairaalassa. Natriumpitoisuus, oireiden vaikeus ja hyponatremian kehittymisnopeus vaikuttavat hoitoon.

Jos syynä on oksentamisesta tai ripulista johtuva natriumin menetys, se korvataan antamalla nestehoitona runsaasti natriumia sisältämää nestettä ("keittosuolatippa") suonensisäisesti.

Jos hyponatremia johtuu liiallisesta veden kertymisestä, hoitona on nesterajoitus, jolla vähennetään elimistön vesimäärää. Samalla pyritään hoitamaan veden kertymistä aiheuttava sairaus tai korjaamaan sille altistava lääkitys.

Hyponatremian ehkäisy

Hyponatremian syntyä ei voida ehkäistä nauttimalla runsaasti suolaa. Jos lääkkeiden tai muiden syiden vuoksi on alttiutta veden kertymiseen, runsaan juomisen välttäminen voi ehkäistä hyponatremian syntyä. Tavallista runsaampi juominen ei "puhdista" elimistöä, vaan voi rasittaa etenkin sairaita munuaisia.