Tyypillisimpiä vaihdevuosioireita ovat unihäiriöt. Jopa 40–60 % naisista kärsii unettomuusoireista vaihdevuosien aikana. Tärkeimpinä unihäiriöitä aiheuttavina tekijöinä ovat yölliset vasomotoriset oireet eli kuumat aallot ja hikikohtaukset. Uniongelmista yleisimpiä ovat yölliset heräämiset, jolloin uni on rikkonaista. Osalle naisista unettomuus on ainoa vaihdevuosioire. Myös ikääntyminen itsessään lisää unihäiriöiden esiintymistä ja unenlaadun heikkenemistä.

Estrogeenin puutteeseen liittyvät unihäiriöt

Unihäiriöistä seuraa päiväväsymystä ja siitä johtuvaa suorituskyvyn heikkenemistä. Unihäiriöt saattavat johtaa työtehon merkittävään heikkenemiseen. Toisaalta ulkoiset kuormittavat tekijät, kuten työstressi, voivat vaihdevuosien aikana huonontaa unen laatua. Hyvä unenlaatu on edellytys hyvälle elämänlaadulle. Vaihdevuosille tyypillisin unihäiriö on unessa pysymisen vaikeus, mutta muitakin unihäiriöitä esiintyy.

Unettomuuteen kuuluvat nukahtamisvaikeudet, unen katkokset ja liian varhaiset heräämiset. Sama henkilö voi kärsiä kaikista kolmesta unettomuuden muodosta. Univaikeudet saattavat olla täysin itsenäinen vaihdevuosioire, mutta tavallisempaa on, että samanaikaisesti esiintyy myös kuumia aaltoja ja yöhikoilua. Yölliset oireet aiheuttavat toistuvia heräämisiä. Seurauksena on unen katkeileminen. Nukahtamisvaikeus tai liian varhainen herääminen voi myös olla seurausta masennuksesta tai ahdistuneisuudesta.

Vaihdevuosien jälkeen yleistyvät myös unenaikaiset hengityshäiriöt, erityisesti uniapnean kaltainen tila eli osittainen ylähengitystieahtauma. Tyypillinen piirre on lisääntynyt kuorsaus. Ylipaino pahentaa oireita.

Myötävaikuttavat tekijät

Iän myötä univaikeudet lisääntyvät sekä naisilla että miehillä. Naiset kuitenkin kertovat unettomuusoireistaan useammin kuin miehet. Tämä ero on olemassa jo murrosiästä alkaen ja jatkuu läpi elämän. Tutkimuksissa unettomuusoireet ovat jopa 40 % yleisempiä naisilla kuin miehillä.

Monet taudit, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, keuhkosairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, neurologiset ja psykiatriset sairaudet sekä stressi voivat vaikeuttaa nukkumista. Myös yölliset kiputilat, uniapnea tai levottomien jalkojen oireyhtymä voivat olla univaikeuksien syynä. Kaikki nämä on syytä hoitaa kuntoon, vaikka osa unihäiriöistä selvästi liittyisi vaihdevuosiin ja estrogeenipuutokseen.

Vaihdevuosien hormonihoidon vaikutus

Vaihdevuosien hormonihoito vähentää unihäiriöitä. Se vaikuttaa kaikkiin unettomuuden osatekijöihin: nukahtaminen on helpompaa sekä yölliset ja liian aikaiset aamuheräämiset vähentyvät. Tästä seuraa päiväväsymyksen lievittyminen. Estrogeenin vaikutus unen laatuun on suurin niillä naisilla, joilla on muita vaihdevuosioireita. Unettomuutta käsittelevän tuoreen Käypä Hoito -suosituksen mukaan hormonihoito (joko estrogeeni tai estrogeeni-progesteroniyhdistelmähoito) on ensisijainen hoitomuoto vaihdevuosi-ikäisten naisten univaikeuksien hoidossa.

Myös naisilla, joilla unettomuus on ainoa vaihdevuosioire, estrogeenihoito on joissakin tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi. Estrogeenillä saattaa olla suoraa vaikutusta aivojen unensäätelykeskuksiin. Todennäköisempi selitys hormonien myönteiselle vaikutukselle muuten oireettomilla vaihdevuosi-ikäisillä naisilla on se, että he eivät havaitse yöllisiä kuumia aaltoja vaan kokevat ne pelkästään univaikeuksiksi. Estrogeenihoidolla ei liene vaikutusta unenaikaisen levottomien jalkojen oireyhtymän esiintymiseen.