Antibiootit (kreikasta: anti = vastaan, bios = elävä) ovat bakteeri-infektioiden hoitoon käytettäviä lääkeaineita. Tätä laajempi käsite on mikrobilääke eli infektiolääke. Niihin kuuluvat myös virus-, sieni- ja alkueläininfektioiden hoitoon kuuluvat lääkkeet (ks. taulukko Mikrobilääkkeet ja niiden kulutus Suomessa päiväannoksina ja). Tässä käsitellään vain bakteeri-infektioiden hoitoon käytettäviä lääkkeitä.
Keskimääräinen suomalainen sai vuonna 2016 bakteeritauteihin antibiootteja kuusi päivää. Vain viidesosa antibioottipäivistä on sairaalapotilailla. Suhteessa eniten antibiootteja määrätään pikkulapsille ja iäkkäille. Suomessa käytetään vähemmän antibiootteja asukasta kohden kuin esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa, mitä asiantuntijat pitävät merkkinä kriittisemmästä ja viisaammasta käytöstä.
Antibioottien käytön määrä on 2010-luvulla Suomessa vähentynyt enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa, ja vähenemistä on tapahtunut sekä koti- että sairaalakäytössä. Silti Suomessakin arvioidaan, että kolmasosa avohoidon antibioottikulutuksesta menee virusten aiheuttamiin infektioihin. Käyttömäärä asukasta kohti on nykyään Euroopan keskitasoa, suurempaa kuin Ruotsissa ja samaa tasoa kuin Norjassa ja Tanskassa. Suomi on myös hyötyeläimille (yleensä niiden kasvua edistämään) annettujen antibioottien osalta esimerkillinen. Niinpä bakteerien herkkyystilanne on useimpiin maihin verrattuna Suomessa hyvä.
Antibioottien historia ja tulevaisuus
Ensimmäiset antibiootit, kuten penisilliini, olivat luonnossa esiintyvien mikrobien tuotteita. Mikrobeilla nämä aineet ovat aseita taistelussa elintilasta muiden mikrobilajien kanssa. Luonnon lähde tuntui ehtyneen 1960-luvulla. Sen jälkeen käyttöön tulleista antibiooteista valtaosa on laboratorioissa rakennettuja ja siten synteettisiä. Ne ovat usein luonnosta tavattujen aineiden kemiallisia muunnelmia. Mikrobien nopeasti kehittynyt vastustuskyky käytetyille antibiooteille ja uusien antibioottien kehittämisen hidastuminen on suuri huolenaihe.
Yhden markkinoille saatavan antibiootin taival sopivan molekyylin löytämisestä apteekkimyyntiin vie keskimäärin kymmenen vuotta ja maksaa kehittäjälleen yli miljardi euroa. Useimmat alustavasti laboratoriossa bakteereita tappaviksi todetuista aineista karsiutuvat joko siitä syystä, että niille kehittyy helposti bakteereissa vastustuskyky tai kliinisissä tutkimuksissa (ihmisillä testattaessa) käytännön teho ei ole riittävä tai aineet ovat elimistölle liian myrkyllisiä. Kolmen vuoden sisään on saatu yksi uudella mekanismilla vaikuttava lääke bakteeri-infektioiden hoitoon, vaikka bakteerien resistenssitilanteen vuoksi niitä kaivattaisiin. Katseet on taas käännetty luonnon aarreaittaan. Maaperän bakteerilajeista on tähän mennessä vain 1 % onnistuttu viljelemään. Viljeltävyys on edellytys bakteerien tuottamien aineiden eristämiselle ja tutkimiselle. Muutama lupaava ehdokas on näin löytynyt viime vuosina.
Miten antibiootti vaikuttaa bakteereihin?
Antibiootit tehoavat lähes yksinomaan bakteeri-infektioihin. Jotkut, kuten metronidatsoli, doksisykliini, fluorokinolonit ja sulfatrimetopriimi, tehoavat myös joihinkin alkueläininfektioihin. Viruksiin antibiooteilla ei ole mitään vaikutusta. Antibiootteja, jotka tappavat bakteereita, kutsutaan bakterisidisiksi, ja niitä, jotka vain estävät niiden lisääntymistä, kutsutaan bakteriostaattisiksi. Bakterisidisiä ovat esimerkiksi ne, jotka hajottavat bakteerin soluseinän, kuten penisilliinit ja kefalosporiinit. Bakteriostaattiset antibiootit estävät bakteerien lisääntymistä esimerkiksi vaikuttamalla niiden aineenvaihduntaan tai geenistöön. Tällaisia ovat esimerkiksi doksisyklini ja makrolidi-antibiootit. Sillä, tappaako lääke bakteerin vai estääkö se vain lisääntymistä, ei ole voitu osoittaa olevan vaikutusta hoitotehoon.
Antibioottien teho eri bakteereihin riippuu sekä antibiootin että mikrobin rakenteesta. Antibiootin on löydettävä kiinnityskohta (reseptori) bakteerisolusta ja sitouduttava siihen, jotta vaikutus alkaisi. Vaikutuskohdan ominaisuudet bakteerisolussa taas määräävät, minkä tyyppisiin bakteereihin kukin tehoaa. Esimerkiksi bakteerin soluseinän rakennetta kuvastava värjäytyvyys Gram-värillä (grampositiivinen tai gramnegatiivinen) ilmentää, mitkä antibiootit siihen tehoavat (ks. taulukko Tavallisimpia Suomessa käytössä olevia antibiootteja (G+K = ).
Lääkkeelle herkät bakteerilajit muodostavan antibiootin niin sanotun spektrin eli kirjon. Mitä suurempaan joukkoon bakteereita lääke tehoaa, sitä laajakirjoisemmaksi sitä kutsutaan. Laajakirjoisuutta pidetään hoidossa etuna silloin, kun infektion mahdollisia aiheuttajia ei pystytä luotettavasti päättelemään (esimerkiksi usein sairaalainfektioissa). Kapeakirjoisuuden etu taas on se, että se häiritsee vähemmän elimistön omaa hyödyllistä bakteeristoa.
Antibioottien haitat
Lääkehaitat
Tutkimusten mukaan antibiooteilla kotona hoidettavista 5 % ja sairaalassa hoidossa olevista 10 % saa haittavaikutuksen. Suurin osa haitoista on vähäisiä ripuleja tai ihoallergioita. Tosin yksi antibioottiripulin muodoista, Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttama ripuli, voi olla vakavakin. Vain yksi sadasta joutuu jättämään kuurin kesken.
Lääkärit, sairaanhoitajat ja apteekit ilmoittavat lääkkeiden vakavat tai yllättävät haitat Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle Fimealle. Potilas voi itsekin tehdä ilmoituksen. Ilmoituksia antibioottihaitoista tehdään vuosittain 100–150, mikä on 10 % kaikista lääkehaittailmoituksista. Antibioottiin mahdollisesti liittyviä kuolemantapauksia ilmoitetaan harvemmin kuin kerran vuodessa ja noin viidestä miljoonasta lääkekuurista. Eniten ilmoituksia tehdään yleisimmin käytetyistä ja toisaalta uusimmista lääkkeistä. Yksikään antibiooteista ei pääse lääkehaitoissa valmisteiden kärkisijoille, vaikka niitä käytetään runsaasti.
Koko väestöä ajatellen antibiooteille on erityistä se, että ne häiritsevät ihmisen omaa hyödyllistä bakteeristoa (mikrobiomia) ja edistävät resistenttien bakteerien syntyä ja leviämistä.
Vaikutus yleiseen terveyteen
Ihminen saa mikrobistonsa syntymän jälkeen ympäristöstä. Se on kullekin yksilöllinen, ja se säilyy lähes samanlaisena läpi elämän, jos sitä ei häiritä. Yleisin mikrobiston vahingoittaja on antibioottihoito. Jo yksi kuuri muuttaa bakteeristoa valikoimalla lääkettä kestäviä (resistenttejä) mikrobeja ja tuhoamalla muita. Vaikutus säilyy viikkoja ja kuukausia. Pidemmät ja toistetut kuurit ovat kaikkein haitallisimpia. Ihmisen mikrobisto, mikrobiomi, säätelee immunologiaa, ravintoaineiden hyväksikäyttöä ja aineenvaihduntaa. Näin toistuvien antibioottikuurien arvellaan olevan yhteydessä ns. autoimmuunisairauksiin, kuten astmaan, reumatauteihin ja krooniseen paksusuolentulehdukseen. Aineenvaihdunnan kautta antibioottikuurit lisäävät ainakin pikkulapsilla astman lisäksi ylipainoisuutta myöhemmällä iällä. Antibioottien luontaista bakteeristoa häiritsevän vaikutuksen yhteydestä myös diabetekseen ja valtimotautiin (valtimonkovettumatauti, ateroskleroosi) on epäilyjä. Erityisen haavoittavia omalle hyödylliselle mikrobistolle ovat toistuvat antibioottikuurit alle kahden vuoden iässä.
Miten lääkäri valitsee antibiootin?
Infektioiden hoidossa päästään harvoin niin sanottuun suunnattuun hoitoon, jossa sairauden aiheuttajabakteeri on viljelyllä löydetty ja tiedetään sen herkkyys eri antibiooteille. Avohoidossa annettu hoito on suunnattua harvemmin kuin yhdessä tapauksessa sadasta ja sairaalassa yhdessä tapauksessa kymmenestä. Hoito on siis sitä aloitettaessa enimmäkseen kokemusperäistä eli empiiristä. Lääkäri päättelee infektion todellisen aiheuttajan potilaan infektiotyypin perusteella.
Äkillisistä hengitystieinfektioista lähes kaikki ovat viruksen aiheuttamia, ja tällöin ei määrätä antibioottia. Poikkeus tästä on alun perin keuhkokuumeena alkanut infektio. Iho- ja haavainfektioiden tiedetään olevan useimmiten grampositiivisten kokkibakteerien, stafylokokkien tai streptokokkien, aiheuttamia. Virtsateiden infektioiden tiedetään puolestaan olevan gramnegatiivisten sauvabakteerien, erityisesti Escherichia coli -bakteerin, aiheuttamia. Näillä tiedoilla voidaan valita tehokkaita vaihtoehtoja (ks. taulukko Tavallisimpia Suomessa käytössä olevia antibiootteja (G+K = ). Tehokkaiksi tiedetyistä valitaan turvallisin, ja mahdollisesti senkin jälkeen yhdenveroisista vaihtoehdoista huomioidaan hinta. Päätöksenteon apuna voi käyttää esimerkiksi Lääkäriseura Duodecimin ylläpitämiä Käypä hoito -suosituksia, joita lääkärit noudattavat, elleivät näe yksilöllistä syytä poiketa niistä.
Joitakin uskomuksia antibiooteista
On heikompia ja vahvempia antibiootteja. Tämä ei ole totta. Jos antibiootti tehoaa taudin aiheuttavaan bakteeriin, se on parantava. "Ylitappaminen" suurentamalla annosta tai antamalla kahta antibioottia yhtä aikaa ei lisää tehoa mutta lisää haittojen riskiä. Vain jos bakteeri on sellaisessa kudoksessa, johon antibiootti pääsee huonosti (esimerkiksi märkäpesäkkeissä), annoksen nostaminen lisää tehoa. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi antamalla lääke suoneen, jolloin saadaan usein samallakin lääkkeellä kymmenkertaisia pitoisuuksia.
"Se antibiootti ei tehoa minuun". Jotkut ovat aiemmista hoidoista saaneet käsityksen, että jokin antibiooteista, esimerkiksi penisilliini, ei tehoa heihin tai että joku toinen on aina tehonnut. Mahdollinen heikko teho johtuu kuitenkin bakteerin, ei potilaan, ominaisuuksista. Syy heikkoon tehoon on todennäköisesti ollut se, että taudin on aiheuttanut bakteeri, joka ei ole kuulunut lääkkeen kirjoon. Sama infektio, esimerkiksi virtsatieinfektio, voi eri kerroilla olla lääkeherkkyydeltään erilaisen bakteerin aiheuttama.
Antibiootin laajakirjoisuus on etu. Joskus ajatellaan, että valitsemalla laajakirjoisempi antibiootti tai yhdistämällä kaksi antibioottia varmuus tehosta paranisi. Tämä toimii vain, jos ei ole luotettavaa arviota aiheuttajabakteerista. Tavallisissa avohoidon infektioissa infektion oireiden luonne antaa kuitenkin usein hyvän kuvan aiheuttajasta. Sairaalainfektioissa joudutaan kyllä usein ainakin aluksi laajakirjoiseen hoitoon, koska mahdollisia aiheuttajia on runsaasti. Hoidon laajakirjoisuus yleensä lisää haittoja.
Antibiootti ehkäisee bakteeri-infektion synnyn. Hengitystieinfektiot ovat lähes aina virustauteja, mutta pieni osa sairastuneista voi saada bakteerijälkitaudin, esimerkiksi keuhkokuumeen influenssan seurauksena tai välikorvatulehduksen. Antibiootin ottaminen virusinfektiovaiheessa ei kuitenkaan vähennä jälkitaudin mahdollisuutta. Sen sijaan, jos bakteeritauti tulee antibioottihoidon aikana, on suurempi riski, että aiheuttaja on antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri ja vaikeammin hoidettava. Ehkäisynä antibiootteja käytetään yleisesti vain suurten leikkausten ja tiettyjen sydänpotilaiden hammashoidon yhteydessä.
Antibiootti kannattaa lopettaa heti kun tuntee voinnin kohentuneen. Oireiden häviäminen ei ole luotettava merkki siitä, että kuuri voidaan jättää kesken. Antibiootteja määrätään tietyn mittaisina, nykyään useimpiin infektioihin 5–7 päivän, kuureina. Tieto oikeasta kuurin pituudesta on saatu tieteellisistä tutkimuksista. Liian lyhyeksi jäänyt kuuri tuo riskin taudin uusiutumisesta ja joidenkin tutkimusten mukaan voi edistää vastustuskykyisten bakteerien syntyä iholle tai limakalvoille, mikä voi myöhemmin aiheuttaa hankalasti hoidettavan bakteeritulehduksen. Jos joutuu epäillyn sivuvaikutuksen (esimerkiksi ripulin tai ihottuman) vuoksi jättämään kuurin kesken, on syytä kysyä jatko-ohjeet hoitavalta lääkäriltä. Mahdollisesti ylijääviä antibiootteja ei pidä käyttää muihin tuleviin infektioihin omatoimisesti.
Probiootit vähentävät antibioottien haittoja. Eniten tutkimuksia on laktobasilleista ja Saccharomyces-hiivasta. Tulokset, riippumatta käytön syystä, ovat olleet ristiriitaisia. Probiootteja tarjotaan nykyään monien infektioiden ja muidenkin tautien ehkäisyyn ja hoitoon. Probiootteja sisältävien elintarvikkeiden on mainonnassa esitetty muun muassa parantavan ihmisen yleistä vastustuskykyä, mutta tällaista käytännön hyötyä ei ole tutkimuksilla todennettu. Elintarvikkeista harvat sisältävät riittävän määrän probioottisia mikrobeja ollakseen ylipäätään vaikuttavia, ja lääkemuotoiset (esimerkiksi kapselit) ovat verraten kalliita. Vain kaksi käyttöaihetta, nekin lääkkeenomaisilla valmisteilla, saa tutkimuksista tukea: ensinnäkin niiden käyttö estämään lasten antibioottiripulien riskiä niillä, joilla siihen on erityinen taipumus; toiseksi estämään Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttamia antibioottiripuleita. Näissäkin tapauksissa hyödyllisyys on kyseenalainen ainakin aikuisilla ja erityisesti hyvin iäkkäillä. Viimeaikojen tutkimukset ovat korostaneet myös sitä, että probiootit muokkaavat kuukausiksi ihmisen omaa suoliston perustaltaan hyödyllistä bakteeristoa (ks. Elimistön vastustuskyky (immuniteetti)). Tämän muutoksen pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta. Probiootit voivat hyvin harvinaisena haittavaikutuksena aiheuttaa myös verenmyrkytyksiä päästessään verenkiertoon. Yleistä asiantuntijasuositusta probiooteista itsehoitona antibioottihaittojen ehkäisyssä ei voi vuonna 2019 tutkimusten valossa antaa (ks. lähteet alla).
| Mikrobilääkkeet | Myynnissä olevien lääkeaineiden määrä vuonna 2015 | Huomautuksia | Kulutus vuonna 2016 a) päiväannosta/1000 asukasta b) miljoonaa euroa |
|---|---|---|---|
| Bakteerilääkkeet eli antibiootit | 53 | Ei sisällä paikallishoitoon käytettäviä kuten voiteita. Tarkemmin taulukossa Tavallisimpia Suomessa käytössä olevia antibiootteja (G+K = |
a) 19,9 b) 55 |
| Viruslääkkeet | 42 | 5 herpesviruslääkettä, 2 influenssaviruslääkettä, 27 HIV-lääkettä, 8 hepatiittiviruslääkettä | a) 1,2 b) 51 |
| Sienilääkkeet | 9 | Viidestä on tablettimuoto. | a) 0,5 b) 17 |
| Parasiittilääkkeet | 4 | 2 alkueläinlääkettä ja 2 matolääkettä; suuri osa loistaudeista hoidetaan erityisluvan vaativilla lääkkeillä. | Hyvin vähäinen käyttö |
| Lääkeryhmä (eri lääkeaineiden lukumäärä) | Lääkeryhmään kuuluvia lääkeaineita | Lääkkeen kirjo eli sille herkät bakteerit | Taudit, joiden hoitoon niitä eniten määrätään | Erityistä |
|---|---|---|---|---|
| 1 Penisilliinit, kefalosporiinit ja karbapeneemit muodostavat ns. beetalaktaamiantibioottien
ryhmän. 2 Kefalosporiinit jaotellaan 1. – 4. polven kefalosporiineihin, joissa lääkkeen kirjo laajenee polvien edetessä. |
||||
| PENISILLIINIT1(8) | V- ja G-penisilliini Stafylokokkipensilliinit (esim. kloksasilliini) Ampi- ja amoksisilliini |
Streptokokit, kuten pneumokokki ja A-streptokokki Streptokokit, stafylokokit G+K ja G-S |
Hengitystieinfektiot, ruusu Ihoinfektiot, haavainfektiot Hengitystieinfektiot, virtsatieinfektiot, eläinten puremat |
Eivät tehoa MRSA-bakteeriin. |
| KEFALOSPORIINIT1,2(6) | Kefaleksiini (tabletit) Kefuroksiimi (suoneen) |
G+K ja G-S | Hengitystieinfektiot, iho- ja haavainfektiot | Eivät tehoa MRSA-bakteeriin. |
| KARBAPENEEMIT1 (4) |
Imipeneemi Meropeneemi |
G+K, G-S ja ANA | Vaikeat sairaalainfektiot | Vain suoneen annettavia |
| MONOBAKTAAMIT (1) |
Atstreonaami | G-S | Sairaalainfektiot | Vain suoneen annettava |
| TETRASYKLIINIT (4) |
Doksisykliini Tetrasykliini |
G+K | Hengitystieinfektiot, mykoplasma, ihoinfektiot (akne), | Sairaaloissa myös suoneen annettava hyvin laajakirjoinen tigesykliini |
| MAKROLIDIT (5) |
Roksitromysiini Atsitromysiini Klaritromysiini |
G+K, mykoplasma, klamydia, Legionella | Hengitystieinfektiot, Keuhkokuume, ihoinfektio (eläinten puremat) | |
| KLINDAMYSIINI (1) |
Klindamysiini | G+K, ANA | Iho- ja luuinfektiot, kirurgian jälkeiset infektiot | Sairaalainfektioissa usein yhdessä toisten antibioottien kanssa |
| METRONIDATSOLI (1) |
Metronidatsoli | ANA, Clostridioides difficile, Giardia-alkueläin | Suolistokirurgian jälkeiset infektiot, antibiootti- ja giardiaripulit | Kirurgisissa infektioissa yhdessä toisen antibiootin kanssa |
| FLUOROKINOLONIT (4) |
Siprofloksasiini Levofloksasiini Moksifloksasiini |
G-S, G+K, | Virtsateiden infektiot, kirurgiaan liittyvät infektiot, keuhkoinfektiot | Moksifloksasiini myös tuberkuloosiin |
| SULFONAMIDIT JA TRIMETOPRIIMI (3) |
Sulfan ja trimetopriimin yhdistelmät Trimetopriimi |
G-S ja G+K G-S |
Virtsateiden infektiot, ihoinfektiot Virtsarakkoinfektio |
Erityisindikaationa yhdistelmävalmisteelle myös jotkut alkueläininfektiot |
| METENAMIINI (1) |
Metenamiinihippuraatti | G-S | Virtsarakkoinfektio | Vaikuttaa vain virtsassa, ei kudoksissa. |
| NITROFURANTOIINI (1) |
Nitrofurantoiini | G-S, G+K | Virtsarakkoinfektio | Vaikuttaa vain virtsassa, ei kudoksissa. |
| PIVMESILLINAAMI (1) |
Pivmesillinaami | G-S | Virtsarakkoinfektio | Vaikuttaa vain virtsassa, ei kudoksissa. |
| AMINOGLYKOSIDIT (3) |
Tobramysiini Gentamysiini |
G-S | Sairaalainfektiot Sydänläppätulehdus |
Yhdessä muun antibiootin kanssa, Vain suoneen annettava muoto |
| GLYKOPEPTIDIT (2) |
Vankomysiini | G+K Clostridioides difficile |
Iho- ja luuinfektiot, stafylokokki-infektiot Antibioottiripuli |
Ensisijaisia vaikeaan MRSA-infektioon, annetaan suoneen Kapseleina suun kautta |
| DAPTOMYSIINI (1) |
Daptomysiini | G+K | Stafylokokki-infektiot | Vain suoneen annettava Erityisesti MRSA-infektiot |
| FUSIDIINI (1) |
Fusidiini | G+K | Stafylokokki-infektiot | Sekä tabletteina että suoneen annettava Erityisesti MRSA-infektiot |
| LINETSOLIDI (1) |
Linetsolidi | G+K | Stafylokokki-infektiot | Sekä tabletteina että suoneen annettava Erityisesti MRSA-infektiot |
| RIFAMYSIINIT (2) |
Rifampisiini | Stafylokokit Mycobacterium tuberculosis |
Iho- ja luuinfektiot Tuberkuloosi |
Tehoaa myös MRSA-bakteeriin |
| ISONIATSIDI (INH) | Isoniatsidi | Mycobacterium tuberculosis | Tuberkuloosi | Yhdessä kolmen muun kanssa |
| PYRATSINAMIDI (1) |
Pyratsinamidi | Mycobacterium tuberculosis | Tuberkuloosi | Yhdessä kolmen muun kanssa |
| ETAMBUTOLI (1) |
Etambutoli | Mycobacterium tuberculosis | Tuberkuloosi | Yhdessä kolmen muun kanssa |
Kirjallisuutta
- Rautava S. Kuka hyötyy probiooteista? Suomen Lääkärilehti 2017;72:1934-1936
- Rannikko J, ym. Probioottien tehosta aikuisilla ei näyttöä. Suomen Lääkärilehti 2017;412
