Yleistä

Mielenterveyden ongelmiin on saatavissa monenlaista keskusteluapua. Raja psykoterapian ja muun psykososiaalisen tuen välillä on jossain määrin liukuva. Monissa mielenterveyden hoitopaikoissa tuen antajat ovat hyvin koulutettuja ja tukea voidaan pitää psykoterapeuttisena. Varsinaiseen psykoterapiaan päädytään usein siksi, että sen avulla halutaan turvata kävijälle sopivan mittainen, sopivasti kohdennettu, tavoitteellinen ja vaikuttava hoitomuoto. Psykoterapialle olennaista on myös luotettava ja myönteinen vuorovaikutussuhde.

Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä ongelmia ja niihin liittyvää kärsimystä. Siinä pyritään tukemaan psyykkistä kasvua ja kehitystä, lisäämään ihmisen valmiuksia ratkaista ongelmiaan itse sekä auttamaan häntä löytämään toimivia lähestymistapoja ihmissuhteissaan.

Psykoterapiaa antaa psykoterapeutti, joka on koulutuksensa perusteella saanut Valviralta oikeuden nimikkeen käyttämiseen. Pelkkää terapeutti-nimikettä voi käyttää kuka tahansa. Psykoterapeutin nimekeoikeuden voi tarkistaa JulkiTerhikistä.

Psykoterapiassa ongelmia työstetään yleensä keskustelemalla, mutta siinä voidaan käyttää myös erilaisia toiminnallisia menetelmiä (musiikkia, kuvallista ilmaisua, kehollista työskentelyä, kirjoittamista, visualisointia jne.)

Terapia voi olla yksilö-, ryhmä-, perhe- tai paripsykoterapiaa. Tyypillisesti yksilöpsykoterapia kestää kerrallaan noin 45–60 minuuttia. Ryhmä-, perhe- ja paripsykoterapian kesto voi olla pidempi. Yleensä käyntitiheys on tarpeen mukaan 1–2 kertaa viikossa tai joissain tapauksissa harvemmin varsinkin ryhmä-, perhe- ja paripsykoterapiassa.

Milloin psykoterapiaan?

Psykoterapia on tutkitusti vaikuttavaa hoitoa, joka tehoaa hyvin erilaisiin mielenterveyden häiriöihin ja psyykkisiin ongelmiin.

Psykoterapiaa on hyvä harkita, jos

  • on pidempiaikaista tai toistuvaa vaikeutta suoriutua arjesta, työelämässä, opiskelussa tai ihmisten kanssa toimeen tulemisessa
  • joutuu jatkuvasti ponnistelemaan, jotta suoriutuisi näissä tilanteissa.

Hoitavan tahon kanssa kannattaa keskustella psykoterapian sopivuudesta. Myös sen oikea-aikaisuutta on tärkeää pohtia. Onko esimerkiksi tarvittavat selvitykset tehty, tai tarvitaanko ensin muuta hoitoa? Psykoterapia edellyttää aktiivista työskentelyä myös vastaanottojen ulkopuolella sekä aikaa ja voimavaroja uusien ajattelu- ja toimintatapojen opetteluun ja vakiinnuttamiseen. Nuoren voi olla vaikea sitoutua ja rauhoittua terapiaan ilman vanhempien hyväksyntää.

Mietittäviä asioita ovat muun muassa seuraavat:

  • Onko sairauden vaihe sellainen, että minulla riittää voimavaroja psykoterapeuttiseen työskentelyyn?
  • Onko elämäntilanteeni sellainen, että siinä on tilaa omaan psyykkiseen kasvuun?
  • Löytyykö minulta motivaatiota ja halukkuutta työstää omia ajatuksiani?
  • Pystynkö tiedostamaan omia vaikutusmahdollisuuksia ongelmiini, vai tuntuvatko ne johtuvan olosuhteista?
  • Pystynkö maksamaan omavastuuosuuden, tai järjestyykö taloudellista tukea muualta?
  • Hyväksyvätkö läheiseni psykoterapiassa käymisen, ja voivatko he tukea minua siinä?

Miten hakeutua psykoterapiaan?

Kun on mielenterveyden ongelmia, kannattaa hakeutua ensimmäiseksi itselle soveltuvaan mielenterveyden hoitopaikkaan. Eri paikkakunnilla tarjottavat palvelut voivat olla erilaisia. Monet saavat apua omasta terveyskeskuksesta. Nuoret voivat hakea apua oppilashuollosta tai erilaisista nuorisolle suunnatuista sosiaalipuolen tukimuodoista. Työssäkäyville voi sopia esimerkiksi työterveyshuolto. Jotkut sosiaalihuollon palvelut ja järjestöt tarjoavat keskusteluapua myös aikuisille. Lievät ongelmat voivat helpottua jo muutamilla keskustelukäynneillä. Avun hakemisen kynnys on monilla liian korkealla, ja apua kannattaa hakea rohkeasti jo aikaisessa vaiheessa.

Jos tilanne ei ala helpottua pian keskustelukäynneillä, kannattaa varata aika lääkärin arvioon. Lääkärin arviossa suljetaan pois toipumista estäviä fyysisiä vaivoja ja arvioidaan jatkohoidon tarvetta. Jos tilanne on vakava tai psykoterapian tarve on jo mielessä, pyritään yleensä saamaan myös psykiatrin arvio tilanteesta.

Yksityiselle psykiatrille voi hakeutua myös suoraan. Hän voi aloittaa hoidon ja arvioida psykoterapian tarvetta.

Kun hoitavaan tahoon on saatu yhteys, siellä voi keskustella psykoterapian tarpeestaan ja halustaan. Usein myös hoitotaho ehdottaa psykoterapiaa. Joissakin paikoissa psykoterapiaa järjestetään kunnan tai sairaanhoitopiirin tuottamana tai sitä voidaan ostaa ostopalveluna ja palvelusetelillä yksityiseltä palveluntuottajalta. Työterveyden kautta saattaa järjestyä lyhytterapiaa. Jatkoksi voi hakea myös Kelan kuntoutuspsykoterapiaa.

Psykoterapeutin vastaanotolla voi käydä myös suoraan omalla kustannuksella. Joskus terapiassa voi käydä vakuutuksen kustantamana. Joissakin tilanteissa kunnan sosiaalitoimi myöntää toimeentulotukea psykoterapiaan.

HUSin Mielenterveystalon sivustolta löytyy Psykoterapiaan hakeutujan opas.

Kelan kuntoutuspsykoterapia

Kela on määritellyt kuntoutuspsykoterapian tavoitteeksi edistää terapiassa kävijän työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista.

Kuntoutuspsykoterapian kuluja korvataan 16–67-vuotiaille henkilöille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi heikentynyt tai uhattuna.

Kuntoutuspsykoterapiaa haettaessa pitää täyttää Kelan kuntoutustukihakemus (KU 131). Sen liitteeksi tarvitaan psykiatrin lausunto psykoterapian tarpeesta (B-lausunto). Tämä edellyttää vähintään 3 kuukautta kestänyttä hoitosuhdetta mielenterveydenhäiriön toteamisen jälkeen.

Kelan korvaus yksilöpsykoterapiasta on tällä hetkellä 57,60 euroa 45 minuutin terapiakäynnistä. Terapiassa kävijän maksettavaksi jää loppuosuus terapeutin palkkiosta. Kelan korvaus edellyttää, että psykoterapeutti on Kelan hyväksymä.

Kuntoutuspsykoterapiaa korvataan enintään 80 kertaa vuodessa ja 200 kertaa kolmessa vuodessa. Terapian jatkotarve arvioidaan ja tarkistetaan vuoden välein terapeutin ja hoitavan lääkärin kanssa. Jos kuntoutuspsykoterapian tarve jatkuu, lääkärin pitää kirjoittaa uusi B-lausunto. Tämän jatkolausunnon kirjoittajan ei tarvitse olla psykiatri.

Nuorten eli 16–25-vuotiaiden terapia voi olla myös musiikkiterapiaa tai kuvataideterapiaa. Nuoren terapiaan voi liittyä vanhempien ohjauskäyntejä erikseen.

Kelan kuntoutuspsykoterapiasta kerrotaan lisää Kelan sivustolla.

Millaista psykoterapiaa?

Lukuisat terapiamuodot sekä terapeutin löytäminen ja valitseminen saattavat hämmentää terapiaan hakeutuvaa. Monet kokevat selvitystyön haasteellisena voimavaroilleen. Suomessa on alueellisia eroja hoitokäytännöissä ja terapeuttien saatavuudessa. Tätä on helpottanut etäyhteydellä toteutettu terapia, joka on osoitettu myös toimivaksi.

Hoitavan tahon kanssa kannattaa keskustella hoitovaihtoehdoista, hoidon kestosta (lyhytterapia vai pitkäkestoinen terapia) ja suuntauksista. Voit myös lukea terapiamuotojen ja terapeuttien esittelytekstien kuvauksia. Tällöin pystyt vertaamaan tietoja omiin odotuksiisi ja toiveisiisi hoidon suhteen.

Lyhyt psykoterapia tarkoittaa useimmiten 10–20 käyntiä​, ja pidempi psykoterapia kestää yleensä 1–3 vuotta.

Lyhyempi terapia keskitetään usein yhteen ongelmaan. Sitä suositellaan yleensä lievempiin ongelmiin tai silloin, kun terapian tavoite voidaan asettaa selkeästi. Monesti elämän osa-alueiden ongelmat kuitenkin nivoutuvat toisiinsa. Yhden ongelman ratkeaminen voi helpottaa toista ongelmaa ja monimutkaisempaakin tilannetta. Jo yhdenkin ongelman helpottuminen vapauttaa voimavaroja muihin itsenäisesti toteutettaviin elämän muutoksiin.

Pidempää psykoterapiaa suositellaan yleensä silloin, kun ongelmia on usealla elämän alueella tai kun ne ovat olleet hyvin pitkäkestoisia.

Psykoterapiasuuntauksien vaikuttavuutta on tutkittu paljon, mutta psykoterapian vaikuttavista tekijöistä on saatu vasta alustavia tuloksia. Näyttäisi siltä, että psykoterapiamuotoa tärkeämpi asia terapian onnistumiselle on terapiassa kävijän ja terapeutin toimiva suhde. Siksi suuntauksen valitsemista ei tarvitse kantaa niin suurta huolta. Tärkeämpää on, että suhde tuntuu toimivan ja terapia on mahdollista toteuttaa aikataulun ja sijainnin kannalta.

Ennen varsinaista terapiasuhteen solmimista kannattaa sopia muutama tutustumiskäynti eri terapeuteille, jotta voi arvioida terapiamuodon ja terapeutin sopivuutta itselle. Hyviä kysymyksiä pohdittavaksi ovat muun muassa seuraavat:

  • Voisinko luottaa tähän terapeuttiin?
  • Tulinko kuulluksi ja ymmärretyksi?
  • Tuntuiko terapeutti arvostavalta ja kannustavalta?

Psykoterapeutteja voit etsiä Kelan palveluntuottajien haun kautta ja psykoterapiakeskusten, lääkärikeskusten, psykologi- ja psykiatriyhdistyksien sekä psykoterapeuttihakusivustoilta. Vinkkejä alueesi psykoterapeuteista voit saada terveydenhuollon ammattilaisilta.

Voiko psykoterapiasta olla haittaa?

Psykoterapia on tutkimuksissa osoitettu hyödylliseksi hoitomuodoksi. Terapiasta voidaan kuitenkin kokea haittaa. Se vie aina aikaa ja rahaa, eivätkä kaikki saa siitä apua. On arvioitu, että terapiassa kävijöistä 5–10 %:lla tilanne huononee psykoterapian aikana joko psykoterapiaan liittyvien tai siitä riippumattomien tekijöiden vuoksi.

Jos yhteistyö terapeutin kanssa ei suju tai terapia ei tunnu etenevän, kannattaa tarkastella sen hyötyä kriittisesti yhdessä terapeutin kanssa. Erityisen tärkeää on, että terapiassa kävijä ja psykoterapeutti jakavat yhteisymmärryksessä hoidon tavoitteet ja että mahdolliset väärinymmärrykset selvitetään. Psykoterapeutin on myös osattava suhtautua erilaisiin arvokäsityksiin eettisesti. Ristiriidat eivät saa aiheuttaa ongelmia terapialle. Toimimaton terapia vie voimavaroja muulta elämältä ja voi vaikeuttaa ongelmia. Tarvittaessa voi vaihtaa terapeuttia.

Terapian toimimattomuus voi johtua myös tekijöistä, joihin ei voi vaikuttaa. Jos elämä on esimerkiksi jatkuvaa selviytymistaistelua päivästä toiseen, siihen on vaikea saada mahtumaan terapeuttista prosessia. Onkin suositeltavaa yksin ja yhdessä terapeutin kanssa aika ajoin pysähtyä rauhassa miettimään, mitä on oppinut terapiassa ja mikä on muuttunut parempaan suuntaan.

Joskus psykoterapian aikana vointi huononee. Silloin voi olla vaarana, ettei ymmärretä ajoissa hakeutua uudelleen lääkärin arvioon. Psykoterapian lisäksi voidaan tarvita esimerkiksi lääkitystä tai olemassa olevan lääkityksen tarkistamista. Lääkärin arviota voidaan tarvita myös muun sairauden hoitoon, sillä esimerkiksi anemiasta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai alkavasta dementiasta johtuvaa masennustilaa ei voida hoitaa yksinomaan psykoterapialla.

Pitkän koulutuksen, viranomaisvalvonnan ja säännöllisen työnohjauksen ansiosta varsinaiset väärinkäytökset psykoterapeuttien työssä ovat todennäköisesti hyvin harvinaisia. Jos itseään terapeutiksi kutsuvalta puuttuu oikeus käyttää nimikesuojattua psykoterapeutin nimikettä, tilanne on toisenlainen. Silloin vastaavaa suojaa ei ole ja palvelun käyttäjältä puuttuu myös terveydenhuollon valitustiet. Osaamaton auttaja voi esimerkiksi tuoda keskusteluun omia mielikuviaan menneisyyden tapahtumista ja siten luoda niin sanottuja valemuistoja tai aiheuttaa avun hakijalle riippuvuussuhteen avun antajaan.

Psykoterapian muodot

Psykoterapiasuuntaukset perustuvat erilaisiin teoreettisiin suuntauksiin. Toisaalta ne ovat ajan myötä kehittyneet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja uuden tutkimustiedon myötä. Monesti voi huomata, että eri psykoterapiamuodot käyttävät samasta asiasta vain hieman eri nimiä ja että terapia voi alkaa hieman eri näkökulmasta. Psykoterapeutin työskentelyn teoriapohja ei välttämättä näy selkeästi kävijälle. Käyntitiheys ja tyypillinen kesto voivat poiketa eri suuntauksissa, mutta selkeimmät erot näkyvät käytännön menetelmissä:

  • Onko terapia yksinomaan keskusteluun perustuvaa?
  • Kuinka paljon erilaista toiminnallisuutta se sisältää?
  • Onko istuntojen välillä jotakin harjoitteita tai kotitehtäviä?
  • Käytetäänkö ilmaisussa muutakin kuin sanallista ilmaisua?

Erilaisia suuntauksia on kuvattu useita kymmeniä. Seuraavassa esitellään lyhyesti keskeisimpiä Suomessa käytettäviä suuntauksia ja saatavilla olevia muotoja.

Psykodynaamiset (psykoanalyyttiset) psykoterapiat

Suuntauksessa tuetaan kykyä tulla tietoiseksi, tunnistaa, ymmärtää ja käsitellä tunteita, sisäisiä ristiriitoja ja toiveita, jotka voivat pohjautua menneisyyden kokemuksiin. Siten lisätään kykyä tehdä elämäntilanteeseen paremmin soveltuvia valintoja. Tapaamiset painottuvat keskustelemiseen ja sanalliseen tutkimiseen. Yleensä terapiassa kävijä päättää puheenaiheen ja terapeutti on vähemmän aktiivinen. Tapaamisissa tarkastellaan myös terapiasuhteessa esiin tulevia kokemuksia. Terapia on usein pidempikestoista, säännöllisempää ja tiiviimpää kuin muissa suuntauksissa. Siinä ei yleensä anneta kotitehtäviä.

Kognitiivinen psykoterapia

Terapiassa oleellista on tutkiva yhteistyösuhde, jossa terapeutin ja kävijän vuorovaikutus on aktiivista ja tasavertaista. Terapeutti myös jakaa tietoaan. Välitehtävistä ja etenemisestä neuvotellaan yhdessä. Työskentely kohdistuu haittaa tuottaviin ajatuksiin ja uskomuksiin sekä niihin liittyviin tunteisiin. Ajatuksia muokataan joustavampaan suuntaan, mikä saa aikaan muutosta. Tapaamisissa ja niiden välillä kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja. Tapaamisissa psykoterapeutti kyselee, keskustelee ja havainnollistaa asioita kaavioin tai kirjoittamalla. Näin hän pyrkii auttamaan terapiassa kävijää tekemään oivalluksia ajatuksista ja kokemuksista. Tapaamisissa voidaan tehdä myös mielikuvaharjoituksia ja tietoisen läsnäolon harjoituksia. Terapeutti antaa kotitehtäviä, jotka koskevat usein uusien tapojen kokeilua. Terapia kestää tyypillisesti kymmeniä käyntejä tai on pitkää terapiaa.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia

Terapiassa painottuu käyttäytymisen ja toimintatapojen tarkastelu. Se on usein lyhyempikestoista ja keskittyy vain tiettyyn ongelmaan. Parhaassa tapauksessa se kestää kuitenkin juuri sen ajan kuin terapiassa kävijän kannalta on tarpeellista ja hyödyllistä. Tapaamisissa opetellaan uusia itsehallinnan menetelmiä, joita harjoitellaan paljon myös terapiaistuntojen välillä kotitehtävien avulla. Kotitehtävinä voi olla esimerkiksi itsehavainnointia ja sen kirjaamista. Terapeutilla on enemmän valmentava ja avustava ote, ja toimintasuunnitelma tehdään yhdessä. Terapeutti myös jakaa tietoa. Alkuarviossa hyödynnetään kaavakkeita, ja työskentely on jäsentyneempää. Vapaalle keskustelulle ja tutkimiselle on kuitenkin myös aikaa.

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT)

Tarkastelun kohteena on menneisyyden kokemuksien perusteella opittu sisäinen vuoropuhelu suhteessa elämään, ihmisiin ja ympäristöön. Itsehavainnoinnin kehittyminen mahdollistaa tietoisemmat valinnat ja muutoksen. Psykoterapeutti pyrkii jäsentämään aktiivisesti terapiassa kävijän tilannetta. Keskustelun rinnalla voidaan käyttää lomakkeita, jäsentäviä kirjeitä ja muita kirjallisia, kuvallisia, toiminnallisia tai mielikuvatekniikoita. Terapiaa toteutetaan usein lyhyenä selkeänä jaksona, mutta se voi olla myös pidempikestoista.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia

Suuntaus kuuluu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, mutta siinä painotetaan vahvasti omien arvojen mukaisen toiminnan lisäämistä. Tavoitteena on hyvä elämä. Terapiassa kartoitetaan omia arvoja ja määritellään tavoitteet niiden pohjalta. Ajatukset ja tunteet pyritään hyväksymään sellaisina kuin ne esiintyvät. Keskustelun lisäksi voidaan käyttää erilaisia harjoituksia, kielikuvia, kertomuksia, rooliharjoituksia, tietoisuusharjoituksia ja kotitehtäviä. Terapiassa painottuu menneisyyden sijaan nykyisyys ja toiminta jatkossa.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia

Lähtökohtana on kävijän olemassa olevat vahvuudet ja voimavarat sekä aiemmin toimineet ratkaisut, joita pyritään vahvistamaan. Ongelmat pyritään kääntämään tavoitteiksi ja toiveiksi, joita kohti pyritään kulkemaan. Myös uusia näkökulmia etsitään. Psykoterapeutti auttaa terapiassa kävijää huomaamaan mainittuja tekijöitä sekä edistymistä. Lisäksi kävijää autetaan kokeilemaan uusia, luovia keinoja, joilla hän voi edetä elämässään toivomaansa suuntaan. Keskustelussa keskitytään tärkeisiin tavoitteisiin ja toiveisiin, ei niinkään ongelmien taustalla oleviin tekijöihin. Terapian pituus vaihtelee yksittäisestä käynnistä pitkään terapiaan. Terapiajakson pituutta ei päätetä etukäteen. Terapia loppuu, kun kävijä pystyy toteamaan, ettei enää tarvitse sitä.

Integratiivinen psykoterapia

Lähestymistavassa yhdistetään tietoa ja menetelmiä eri psykoterapiasuuntauksista. Suuntaus nojaa tutkimustuloksiin, joiden mukaan eri menetelmien vaikuttavuudessa ei ole voitu todeta merkitseviä eroja. Se painottaa tutkimusten mukaan terapian tulokseen eniten vaikuttavia niin sanottuja psykoterapioille yhteisiä tekijöitä, kuten hyvää yhteistyösuhdetta ja myönteisen tuloksen odotusta. Erilaisia työtapoja valitaan hyvin yksilöllisen tarpeen mukaan. Oleellista on itseymmärryksen lisääntyminen ja toimijuuden vahvistuminen. Integratiivisten psykoterapeuttien työskentelytavoissa voi olla suuria eroja, mutta lähtökohtaisesti pyritään etsimään työskentelytapa, joka sopii yksilöllisesti kullekin kävijälle. Keskustelun lisäksi voidaan tehdä erilaisia mielikuva- tai muita harjoituksia tai kotitehtäviä. Kesto vaihtelee yksittäisestä käynnistä pitkään terapiaan.

Kriisi- tai traumaterapia

Kriisi- ja traumapsykoterapia ovat terapiamuotoja, jotka on kehitetty auttamaan kriisien käsittelyä ja traumaperäisten häiriöiden hoitoa. Kaikilla psykoterapeuteilla on näihin liittyvää osaamista, mutta osa psykoterapeuteista on lisäksi käynyt täydennyskoulutuksia ja erikoistuneet juuri näihin asioihin. Kriisiterapia on usein melko lyhytkestoista ja keskittyy yksittäiseen traumatapahtumaan. Traumaterapia on usein tiivis ja pitkäkestoinen psykoterapiamuoto. Tapaamisissa terapeutti jakaa tietoa traumaattisten tapahtumien vaikutuksesta. Keskustelun lisäksi voidaan tehdä mielikuvaharjoituksia, kehollisia harjoituksia tai yhdistää erilaisia kehollisia työmenetelmiä, kuten EMDR:ää eli silmänliiketerapiaa.

Perheterapia

Perheterapialla voidaan hoitaa perheen vuorovaikutuksen ongelmia sekä perheen yksittäisten jäsenten mielenterveyden ongelmia ja psyykkisiä häiriöitä. Terapiassa pyritään siihen, että perheen voimavarat ja myönteinen vuorovaikutus lisääntyisivät ja siten perheen ja yksilön ongelmia ylläpitävä vuorovaikutus muuttuu. Terapeutti tai työryhmä tapaa terapiaistunnoissa yhtä aikaa useampaa perheenjäsentä. Perheterapiassa perheen määritelmänä ei aina käytetä tavanomaisen ydinperheen määritelmää vaan vuorovaikutusyksikköä, jota ongelma yhdistää. Hoidon tiheys ja kesto vaihtelevat. Hoitokäyntejä voi olla kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin. Perheterapian kesto vaihtelee muutamasta käynnistä noin 20 käyntiin, jolloin kokonaiskesto voi olla puolesta puoleentoista vuoteen, toisinaan myös pitempään. Terapiaistunto kestää yleensä vähintään puolitoista tuntia.

Interpersonaalinen psykoterapia

Interpersonaalinen psykoterapia on lyhytmuotoinen, käytännönläheinen ja strukturoitu hoitomuoto. Sitä on käytetty lähinnä masennuksen hoidossa, mutta sovelluksia on kehitetty muihinkin häiriöihin. Siinä keskitytään ensisijaisesti vuorovaikutussuhteisiin ja ajankohtaisiin elämäntapahtumiin, jotka voivat olla yhteydessä oireisiin.Terapeutti voi antaa neuvoja ja auttaa tutkimaan päätöksien vaihtoehtoja ja seurauksia. Myös erilaisia rooliharjoituksia voidaan käyttää. Tyypillisesti terapia kestää noin 12–16 viikkoa.

Ryhmäterapia

Ryhmämuotoista terapiaa toteutetaan eri tavoin ja monien teorioiden pohjalta. Ryhmäpsykoterapiassa syntyy erilaisia näkökulmia ja vuorovaikutustilanteita. Niiden avulla ja niitä tarkastelemalla voidaan saada aikaan muutosta ryhmän ja yksilöiden psyykkisessä tilanteessa. Ryhmissä voidaan keskustella ja tehdä toiminnallisia harjoituksia, jotka liittyvät musiikkiin, kuvataiteeseen, kirjoittamiseen ja niin edelleen. Ryhmissä olennaista on myös vertaistuen saaminen ja antaminen. Ryhmäterapia on huomattavasti edullisempaa kuin yksilöpsykoterapia.

Luovat terapiat

Itsensä ilmaisemista on käytetty monin tavoin muun psykoterapian tukena, mutta myös itsenäisenä terapiamuotona. Esimerkkejä ovat kuvataideterapia, musiikkiterapia, tanssi-liiketerapia, valokuvaterapia ja kirjallisuusterapia. Ne eivät sulje pois puhuttua vuorovaikutusta, mutta ne tuovat terapiaprosessiin toisenlaisen ilmaisumahdollisuuden ja uusia näkökulmia. Niiden avulla voidaan tavoittaa tunnetason kokemuksia, joille on vaikea löytää sanoja.

Psykoterapeuttinen kertakonsultaatio

Psykoterapeuttinen kertakonsultaatio ei ole itsenäinen terapiamenetelmä vaan enemmin palvelumuoto. Kävijä ja terapeutti asettavat kertakäynnille selkeän tavoitteen. Tapaamisessa etsitään käytännöllisiä ratkaisuja tiettyyn mieltä painavaan ongelmaan. Tavoitteena on vahvistaa omaa pärjäämistä. Terapeutti auttaa kävijää oivaltamaan, miten tämä voi jatkaa eteenpäin omin avuin. Tarkoituksena on auttaa kävijää laatimaan toimintasuunnitelma hänelle sopivia keinoja hyödyntäen. Silloin huomioidaan olemassa olevat voimavarat ja tukiverkostot. Apua voidaan hakea myös esimerkiksi kirjallisuudesta sekä yhteiskunnan muista palveluista.

Nettiterapiat

Nettiterapiat voivat olla hyvä vaihtoehto varsinaiselle psykoterapialle. Niihin pääsee nopeasti paikkakunnasta riippumatta. Niitä voidaan suositella, jos hoidettava ongelma ei ole liian vakava tai jos siihen ryhtyvä kykenee ja on motivoitunut itsenäiseen työskentelyyn. Suomessa nettiterapiaa on mahdollista saada kymmeneen eri mielenterveyden häiriöön Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) tuottamana hoito-ohjelmana. Siihen pääsee kenen tahansa lääkärin lähetteellä esimerkiksi terveyskeskuksesta. Hoito perustuu itsenäiseen työskentelyyn, jota hoitoon perehtynyt asiantuntija tukee etäyhteydellä. Lisäksi HUSin Mielenterverveystalo-sivusto tarjoaa monipuolisia käytännön ohjeita psykoterapeuttisen itsehoidon toteuttamiselle.

Kirjallisuutta

  1. Mielenterveystalo: Psykoterapiaan hakeutujan opas
  2. Kelan kuntoutustilasto 2020
  3. Haapasalo-Pesu K. Nuorten psykososiaaliset hoidot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.10.2021.
  4. Huttunen M, Kalska H, toim. Psykoterapiat. 4. painos. Kustannus Oy Duodecim 2020.
  5. Laukkala T, Suominen I, Granö N, Talaslahti T, Koponen H, Marttunen M. Psykoterapiaan ohjaaminen ja psykoterapian tuloksellisuuden seuranta. Duodecim 2020;136:2047–54.
  6. Lönnqvist J, Marttunen M, Melartin T. Psykoterapian asema psykiatrisessa hoidossa. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. 15. painos. Kustannus Oy Duodecim 2021.
  7. Rytsälä H. Aikuisten psykoterapiat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 1.6.2020.
  8. Sailas E, Heimola M, Stenberg J. Psykoterapian haitat – ei vain ruusutarhaa. Duodecim 2019;135:1377–84.
  9. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia: Konsensuslausuma – Psykoterapia. 18.10.2006.