Yleistä

Raskaana olevan mieli ja tunne-elämä muuttuvat jo heti raskauden alkuvaiheista lähtien. Monilla tapahtuu mielen herkistymistä raskauden aikana. Mielialat vaihtelevat, ja tunnetila voi muuttua nopeastikin pakahduttavasta onnentunteesta avuttomuuden tai turhautumisen tunteeseen. Tulevan elämänmuutoksen lisäksi taustalla vaikuttavat hormonaaliset tekijät. Kumpikin vanhemmista voi kokea mielialan vaihtelua ja ristiriitaisia tunteita.

Raskaana olevan valmius aistia vauvan kokemuksia ja tunnemaailmaa on ensimmäinen kommunikaation muoto vanhemman ja vauvan välillä. Usein vanhempien omat varhaiset vaiheet ja suhteet omiin vanhempiin saattavat elävöityä muistikuvina. Tunne-elämän valmistautumista ja muokkaantumista tapahtuu molempien vanhempien mielessä. Synnytyksen jälkeinen herkistyminen on osa vanhemmaksi kasvua, mutta joskus valtava psyykkinen ja hormonaalinen myllerrys voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä haasteilta.

Raskaus ei aina ole vain vanhemmuuteen kasvamista ja vauvan positiivista odotusta, vaan raskausaika voi olla myös psyykkisesti kuormittava vaihe. Mielen myllertäessä esiin voi tulla aiemmin torjuttuja traumaattisia kokemuksia. Raskauden etenemisen myötä vanhemmille muodostuu mielikuvia tulevasta lapsesta sekä siitä, millainen itsestä tulee vanhempana. Tässä vaiheessa esimerkiksi synnytyspelko tai erilaiset mielialaongelmat voivat haitata hyvän kiintymyssuhteen syntymistä mielikuvavauvaan.

Neuvolassa kohdataan usein erilaisia mielenterveyden häiriöitä. Niillä voi olla suuri vaikutus koko perheen hyvinvointiin. Raskaus myös altistaa joillekin mielenterveyden häiriöille. Päihdehäiriöiden tunnistaminen raskauden aikana on erittäin tärkeää mutta haastavaa asiaan liittyvän häpeän takia.

Ennen raskautta alkanut syömishäiriö saattaa aiheuttaa ongelmia sikiön kasvulle ja kehitykselle, ja se on siksi hyvä tunnistaa ajoissa. Kyse on usein raskautta edeltäneen häiriön jatkumisesta raskauden ja lapsivuodeajan aikana. Tärkeimpiä huomioitavia syömishäiriöitä ovat bulimia eli ahmimishäiriö ja anoreksia eli laihuushäiriö. Anoreksiaa sairastavilla kuukautiset usein loppuvat, eikä raskauden mahdollisuutta ole. Toipumisvaiheessa kuukautiset käynnistyvät vähitellen ja raskaus saattaa alkaa yllättäenkin. Myös ahmimishäiriössä kuukautishäiriöt ovat normaalia yleisempiä.

Anoreksia vaikuttaa sikiön kasvuun ja kehitykseen. Anoreksialle tyypillistä on kehonkuvan vääristyneisyys ja voimakas lihomisen pelko. Raskauden aikana tämä saattaa näkyä normaalin raskaudenaikaisen painonkehityksen viivästymisenä tai jopa puuttumisena. Syömishäiriöt saattavat altistaa sikiön kasvun hidastumiselle, vastasyntyneen pienipainoisuudelle ja ennenaikaisuudelle.

Raskauden aikana syömishäiriöt yleensä lieventyvät, mutta yli puolella ne palautuvat entiselleen synnytyksen jälkeen. Kaikkiin syömishäiriöihin liittyy suurentunut riski sairastua masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön.Raskaudenaikaiset mielialaongelmat heijastuvat myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen useimmat naiset kokevat suurimmat aikuisiän muutoksensa, ja jopa joka viides sairastuu mielenterveyshäiriöön.

Mielenterveyden häiriöiden tarkka määritteleminen on vaikeaa, koska monet mielen oireet kuuluvat ajoittaisina myös tavalliseen elämään. Masennus ja ahdistuneisuus ovat tyypillisimmät mielenterveyden ongelmat raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Masennuksen ja ahdistuneisuuden samanaikainen esiintyvyys on yleistä.

Baby blues

Synnytyksen jälkeen ensipäivien ja -viikkojenkin ailahtelevaa mielialaa kuvataan nimikkeellä baby blues, erotuksena synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tällainen synnytyksen jälkeinen herkistyminen on normaali ilmiö, ja sitä esiintyy jopa 80 %:lla synnyttäneistä. Synnytyksen jälkeen keho käy läpi valtavan hormonaalisen ja psyykkisen myllerryksen. Synnytyksestä palautumiseen ja imetyksen käynnistymiseen liittyvät hormonit ovat läheisessä yhteydessä mielialaan. Tila on luonnollinen, ja se ohjaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja herkistymään vauvan tarpeille.

Ensimmäiset päivät ja viikot on hyvä rauhoittaa ulkopuolisilta kuormitustekijöiltä mahdollisimman hyvin, jotta saisi rauhassa työstää synnytyskokemustaan sekä keskittyä vauvaan tutustumiseen ja imetyksen aloitukseen.

Masennus raskausaikana ja synnytyksen jälkeen

Eriasteiset masennustilat ovat hyvin yleisiä kaikenikäisillä. Selvästä masennustilasta kärsii noin 5 % ja niin sanotuista psykoottisista masennustiloista vajaa 1 % aikuisväestöstä tälläkin hetkellä.  Jos masennustila on vaikea tai masennustilat ovat toistuvia, on lääkehoito tai muu hoito syytä suunnitella ennen raskauden alkua. On hyvä pohtia, mikä tukee omaa jaksamista ja toimintakykyä. Perheen tukiverkostosta saatava apu on erittäin tärkeää.

Joidenkin tutkimusten mukaan aiemmin diagnostisoimaton masennustila todetaan jopa 8 %:lla odottajista. Tämän tunnistaminen on tärkeää. Masennukselle altistavina tekijöinä voivat raskausaikana toimia muutokset sosiaalisissa suhteissa ja rooleissa sekä mahdollisesti myös raskauden mukanaan tuomat muutokset fysiologiassa. Myös toisella vanhemmalla voi olla masennusoireita ja tiedetään, että yhden vanhemman masennus lisää riskiä myös toisen masentuneisuudelle. Masennus vaikuttaa vanhempien jaksamiseen sekä heidän ja vauvan väliseen kiintymyssuhteeseen. Hoitamaton masennus voi myös haitata suoraan sikiön aivojen kehitystä sekä lapsen sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen sekä tunnetaitojen kehittymistä.

Keskeisiä oireita ovat masentunut mieli ja alakuloisuus sekä mielihyvän ja mielenkiinnon menetys. Jatkuva uupumus tai uupuminen pienestäkin ponnistuksesta ovat myös tyypillisiä masennusoireita, samoin unen häiriöt. Ruokahalu voi olla olematon, mikä voi näkyä jopa raskaudenaikaisen painon kehityksen viivästymänä. Joskus ruokahalu on lisääntynyt ja painon nousu huomattavaa.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsii 10–20 % äideistä. Riskitekijä on aiemmin ilmennyt masennus. Aiemman synnytyksen jälkeisen masennuksen uusiutumisriski on jopa 40 %. Muita synnytyksen jälkeisten psyykkisten häiriöiden riskitekijöitä ovat ensimmäinen synnytys, parisuhdeongelmat, naimattomuus ja perheessä ilmenneet mielialahäiriöt.

Raskausaikana tai synnytyksen jälkeen sairastetulla masennuksella voi olla merkittäviä pitkäaikaisia vaikutuksia sekä äitiin että lapseen. Raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyden häiriöiden hoidon tulisikin aina kohdistua vanhempien mielenterveyden lisäksi vanhemmuuden tukemiseen. Masennuksen hoitoon käytetään samoja hoitomenetelmiä kuin yleensä masennuksen hoitoon. Lievissä tapauksissa ensisijainen hoito on keskusteluhoito, johon voi hakeutua esimerkiksi neuvolan kautta. Raskauden aikana korostuvat nimenomaan psykososiaaliset hoidot. Jos masennus on vaikea-asteinen tai se ei reagoi asianmukaisiin hoitoihin, tarvitaan erikoissairaanhoidon arviota. Mahdollisen lääkityksen suhteen arvioidaan aina hyötyjä ja haittoja sekä äidin että sikiön/lapsen kannalta. Vaikean ja joskus keskivaikeankin masennuksen hoidossa käytetään kuitenkin myös raskauden ja imetyksen aikana masennuslääkkeitä.

Masennuslääkkeiden ei ole osoitettu selvästi lisäävän epämuodostumia. Rakenteellisia poikkeavuuksia voi syntyä altistuksesta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Eniten tietoa on SSRI-lääkkeistä ja venlafaksiinista. Paroksetiinin ja fluoksetiinin käyttöön voi liittyä joidenkin sydänvikojen lievästi suurentunut riski, mutta syy-yhteys on epävarma. Varmoja johtopäätöksiä SSRI-lääkkeiden vaikutuksista lasten pitkäaikaiskehitykseen ei toistaiseksi voida tehdä. Sikiöaikainen altistus SSRI-lääkkeelle voi aiheuttaa vastasyntyneelle hengitysvaikeuksina ja ärtyneisyytenä ilmeneviä lääkeoireita. Masennuslääkehoitoa ei pidä kuitenkaan rutiininomaisesti purkaa ennen laskettua synnytysajankohtaa. Tietoa ja vertaistukea raskaudenaikaiseen ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen saa muun muassa Äimä ry:stä.

Ahdistuneisuus

8–12 %:lla ilmenee raskauden aikana jokin ahdistuneisuushäiriö. Jos ahdistus häiritsee arkea tai vaikuttaa toimintakykyyn tai sosiaaliseen vuorovaikutukseen, puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä. Raskauden aikana kyseessä voi olla joko aiemman ahdistuneisuushäiriön uusiutuminen tai vaikeutuminen uudessa elämäntilanteessa tai kokonaan uuden häiriön puhkeaminen.

Autonomisen hermoston oireet, kuten sydämentykytys, käsien tärinä, hikoilu ja hengenahdistus, ovat tyypillisiä. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä tyypillistä on jatkuva, jäytävä huoli ja pelko monista arkisistakin asioista. Paniikkikohtauksen aikana ajatuksiin saattaa nousta hallinnan menettämisen tai sekoamisen pelko sekä kuolemanpelko. Sosiaalisten tilanteiden pelossa keskeistä on oireiden aktivoituminen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Synnytyspelosta puhutaan, jos synnytykseen liittyvät ajatukset ja mielikuvat herättävät liiallista pelkoa ja ahdistusta.

Kaikkien ahdistuneisuushäiriöiden raskaudenaikaisessa hoidossa korostuvat psykososiaaliset hoitomuodot kuten masennuksessakin. Jo muutama käynti psykologilla tai psykoterapeutilla saattaa antaa hyviä valmiuksia ahdistuksen hallintakeinojen vahvistamiseksi. Synnytykseen liittyvien huolien ja pelkojen suhteen suositellaan yhteistyötä synnytyssairaalan pelkopoliklinikan kanssa.

Ahdistuksen itsehoitoon on välineitä Mielenterveystalon verkkosivuilla, ks. Ahdistuksen omahoito ja Työkaluja mielen hyvinvointiin sekä Terveyskirjastossa ahdistuksen itsehoito TUTKI-työkalun avulla.

Unihäiriöt

Univaikeuksista, tyypillisesti nukahtamisvaikeuksista ja aamuyön heräilyistä, kärsii 10–20 % jossakin raskauden vaiheessa.

Raskausaikana, varsinkin raskauden loppuvaiheessa, nukkumisvaikeuksille altistavat monet normaalit raskauteen liittyvät fysiologiset tekijät. Usein nukkuminen vaikeutuu kasvavan kohdun takia. Unenaikaiset hengitysoireet (kuorsaus ja uniapnea) saattavat lisääntyä, samoin levottomien jalkojen oireyhtymä.

Keskeistä hoidossa on saada opastusta omatoimiseen unen huoltoon. Unilääkkeitä ei suositella käytettäväksi raskauden aikana, ei myöskään melatoniinia. Mikäli herää epäily uniapneasta, tarvitaan jatkotutkimuksia erikoissairaanhoidossa. Uniapnean CPAP-hoito on raskauden aikanakin turvallista.

Lapsivuodepsykoosi

Riski sairastua psykoosiin on synnytyksen jälkeen koholla. Lapsivuodepsykoosin oireet alkavat 3–10 päivää synnytyksestä. Oireina on aluksi levottomuutta, unettomuutta, agitaatiota sekä mielialan vaihtelua, joka etenee sekavuudeksi ja yleensä maaniseksi psykoosiksi. Lapsivuodepsykoosi vaatii välitöntä ja kiireellistä hoitoa. Sitä voidaan pitää psykiatrisena hätätilana. Hoitona ovat psykoosilääkkeet, psykoterapia ja sosiaalisen tuen järjestäminen äidille ja perheelle. Imettämisen mahdollisuus harkitaan yksilöllisesti ja lääkkeestä riippuen.

Milloin hoitoon?

Raskauteen ja vauva-aikaan kuuluu tunteiden ja mielialan vaihtelua, joka liittyy sekä kehossa tapahtuviin muutoksiin että elämänmuutokseen. Kumpikin vanhemmista voi kokea hämmennystä, mielialan vaihtelua ja ristiriitaisia tunteita. Vauva-aikana useimmilla vanhemmilla esiintyy äkillistä tunteiden vaihtelua, uupuneisuutta ja itkuisuutta. Olo voi olla myös kuormittunut ja epävarma. On hyvää vanhemmuutta kuunnella omaa oloaan ja hakea haastaviin tunteisiin ja tilanteisiin apua. Tukea kannattaa hakea herkästi läheisiltä ihmisiltä. Mikäli läheisten tuki ei auta, on neuvolan kautta saatavissa myös ammatillista apua. Mitä varhaisemmin apua saa, sitä paremmin se usein myös auttaa.

Hoitoon kannattaa hakeutua, jos useita oireita esiintyy yhtaikaa, ne heikentävät toimintakykyä tai jos lievätkin oireet pitkittyvät. Jos esiintyy itsetuhoisia ajatuksia tai psykoosiin viittaavia oireita, kannattaa hakeutua kiireellisesti lääkärin arvioon neuvolan, terveyskeskuksen ajanvarauksen tai alueen ympärivuorokautisen päivystyksen kautta. Hoitamattomalla mielenterveyshäiriöllä voi olla vakavia seurauksia.

Lisätietoa ja apua

https://www.perinataalimielenterveys.fi/

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/elamankaari-ja-mielenterveys/perustietoa-raskauden-ja-vauva-ajan-mielenterveydesta

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/raskaus-ja-vauva-ajan-mielen-hyvinvoinnin-omahoito-ohjelma