Yleistä

Kyhmyruusu on immunologisen reaktion laukaisema tulehdus ihonalaisessa rasvakudoksessa. Kyhmyruusussa säärien etupinnoille, joskus myös reisiin tai kyynärvarsiin, nousee kipeitä kyhmyjä, jotka paranevat jälkiä jättämättä muutamassa viikossa tai muutamassa kuukaudessa. Valtaosa kyhmyruusupotilaista on naisia, useimmiten nuoria aikuisia.

Kyhmyruusun tavallisimpia syitä ovat sarkoidoosi ja tietyt infektiotaudit, kuten streptokokin aiheuttama nielurisatulehdus (eli angiina), Yersinia-bakteerien aiheuttamat suolistoinfektiot ja klamydia-infektiot. Sitä tavataan myös tulehduksellisissa suolistosairauksissa (ks. Crohnin tauti (regionaalinen enteriitti) ja Haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa)) ja muiden autoimmuunisairauksien yhteydessä. Myös raskaus ja erilaiset lääkkeet voivat laukaista kyhmyruusun. Noin puolessa tapauksista syy jää tuntemattomaksi. Kyhmyruusu uusiutuu hyvin harvoin.

Kyhmyruusun oireet

Tyypillinen kyhmyruusupotilas on nuori nainen, jolle kevättalvella tai keväällä nousee säärien etupinnoille punoittavia, kuumottavia ja aristavia kyhmyjä. Kyhmyjen koko vaihtelee muutamasta senttimetristä kymmeneen senttimetriin (ks. kuva ). Kyhmyjä voi olla myös reisissä ja yläraajoissa. Yleisoireina voi olla väsymystä ja lämmönnousua, joskus nivelsärkyäkin.

Kuva

Kyhmyruusu. Kyhmyruusu eli erythema nodosum on immunologisen reaktion laukaisema tulehdus ihonalaisrasvassa. Siihen liittyy kuumoittavia ja aristavia kyhmyjä , tavallisesti säären alueella. Potilas tuntee usein itsensä sairaaksi. Kyhmyt paranevat arpia jättämättä.

Kyhmyt alkavat tummua parin viikon kuluessa, ja ne häviävät viikoissa tai muutamassa kuukaudessa. Pysyviä jälkiä ei yleensä jää. Kroonisessa eli vaeltavassa kyhmyruusussa (erythema nodosum migrans) kyhmyt kestävät pidempään, tavallisesti puolesta vuodesta vuoteen.

Kyhmyruusun toteaminen

Kyhmyruusudiagnoosiin riittää yleensä kyhmyjen näkeminen. Epävarmoissa tapauksissa otetaan kyhmystä koepala. Erotusdiagnoosina kyseeseen voivat tulla mm. kylmänkyhmyt. Kyhmyruusun mahdollisesti aiheuttanutta tautia etsitään laboratorio- ja röntgentutkimusten avulla.

Kyhmyruusun itsehoito

Kyhmyruusu paranee yleensä itsestään. Lepo ja särkylääkkeet riittävät useimmille.

Milloin lääkäriin?

Kaikkien kyhmyruusuun sairastuneiden tulisi hakeutua tutkimuksiin mahdollisen taustasyyn löytämiseksi ja hoitamiseksi. Tarvittaessa hoito kohdistetaan kyhmyruusun aiheuttajaan.

Kyhymyruusun ehkäisy

Kyhmyruusua ei voi ehkäistä.

Kirjallisuutta

  1. Salava A. Kyhmyruusu (erythema nodosum). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 8.12.2021.
  2. Hebel JL. Erythema nodosum. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 11.5.2020.