Yleistä

Syyt ja oireet

Virtsakivien muodostumiseen vaikuttaa ruokavalio ja ilmeisesti myös perinnölliset tekijät. Virtsakivitauti on huomattavasti yleisempi teollisuusmaissa kuin kehitysmaissa, ja oletetaan, että tämän selittävät erot ruokavaliossa. Runsas eläinproteiinien nauttiminen, runsas suolansaanti sekä vähäinen nesteiden nauttiminen voivat edesauttaa kivien syntymistä. Samoin runsas D-vitamiinin tai erittäin suurten C-vitamiiniannosten (yli 4 g/päivä) nauttiminen altistaa virtsakivien muodostumiselle.

Virtsakivien syntymistä edesauttavat myös monet sairaudet, erityisesti kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt, kihti sekä virtsateiden rakenteelliset poikkeavuudet.

Virtsatiekiven oireena on yleensä äkillisesti alkava kova kipu jommallakummalla puolen kylkeä, alaselkää tai alavatsaa. Kipu säteilee usein nivustaipeisiin ja voi olla erittäin voimakas saaden potilaan kieriskelemään tuskasta. Samalla voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Kivi voi kulkiessaan vaurioittaa virtsatiehyen sisäseinämää ja siksi virtsaan saattaa erittyä verta, mikä on toisinaan silmälläkin nähtävissä. Kiven vaikeuttaessa virtsan kulkua seurauksena voi olla myös munuaisen vaurioituminen. Joskus ainoa oire on paineen tunne virtsatessa ja kokemus siitä, että virtsa ei tule ulos normaalisti.

Itsehoito

Syntyneen virtsatiekiven hoitaminen omin avuin on mahdollista vain, mikäli kivi on riittävän pieni tullakseen itsestään virtsan mukana ulos. Runsas juominen (6–8 lasillista vettä päivässä) edesauttaa tätä. Jos kipu ei ole voimakasta ja virtsantulo on normaalia, voi alkuun kokeilla käsikaupan kipulääkkeitä.

Milloin hoitoon?

Virtsatiekiven oireet ajavat voimakkuutensa vuoksi yleensä niistä kärsivän hakemaan välittömästi hoitoa. Kipua hoidetaan yleensä suonensisäisesti annosteltavilla lääkkeillä sekä nesteytyksellä. Klassisessa, sairaalan päivystykseen ajavassa kohtauksessa edetään kivun jatkuessa yleensä virtsaelinten tietokonekerroskuvaukseen. Mikäli epäily kivestä on selvä, mutta oireet lievemmät, käynnistetään tutkimukset kiven tai kivien koon ja syntytavan selvittämiseksi laboratorio- ja ultraäänitutkimuksin perusterveydenhuollossa. Ultraäänitutkimuksella arvioidaan ennen kaikkea munuaisen tilannetta. Kaikki virtsakivet eivät näy ultraäänitutkimuksessa, joten oireen jatkuessa tarvitaan kuvantamista erikoissairaanhoidossa diagnoosin vahvistamiseksi.

Kivi pyritään saamaan koostumuksen analysointia varten talteen seulomalla virtsaa siivilällä. Analyysin perusteella voidaan saada tietoa kiven syntytavasta ja mahdollisuudesta ehkäistä uusien kivien syntyä.

Pienet kivet (alle 5 mm:n kokoiset) voivat yleensä poistua itsestään, suurempien hoidoksi käytetään kehonulkoista kiven murskausta tai tähystysleikkaushoitoa. Murskauslaitteella kiveen kohdistetaan sähkömagneettinen energia-aalto, jolloin kivi murenee ja sen poistuminen virtsan mukana helpottuu. Murskaushoitoa ei voida antaa raskaana oleville. Sopiva virtsakivitaudin hoito suunnitellaan urologian erikoisalalla. Kiven kiireellinen poisto voi olla tarpeen, mikäli kivi aiheuttaa tulehduksen tai virtsateiden tukoksen.

Ehkäisy

Terveen ihmisen, jonka suvussa ei esiinny virtsakivitautia, ei ole aihetta säännöstellä ruokavaliotaan virtsakivitaudin ehkäisemiseksi. Toistuvia virtsakivikohtauksia saaneen on syytä säännöstellä suolan ja oksalaatin saantiaan, kuitenkin sen mukaan, mitä kivitaudin tarkemmissa selvittelyissä on ilmennyt kivenmuodostuksen syyksi. Muun muassa pinaatti, pähkinät ja raparperi sisältävät runsaasti oksalaattia. Myös ylimääräistä C- ja D-vitamiinin nauttimista tulee välttää.

Jos verikokeessa todetaan plasman suurentunut uraattipitoisuus, on kihtidieetin noudattaminen tarpeen.

Kaikentyyppisten kivien uudelleenmuodostumista estää riittävä (noin 2–3 litraa päivässä) nesteiden nauttiminen. Vesi on suositeltavin juoma. Sen sijaan runsas omena- tai greippimehujen juominen voi jopa lisätä kivenmuodostumisriskiä. Samoin kannattaa välttää runsasta lihan käyttöä, koska eläinproteiinit lisäävät kalsiumin, oksalaatin ja uraatin erittymistä virtsaan, mikä edistää kivien muodostumista. Kasvissyöjillä virtsakivitauti onkin muita harvinaisempi.