Etusivu » Keskiselän kutina

Keskiselän kutina

Lääkärikirja Duodecim
15.10.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Keskiselän kutina, notalgia paraesthetica, on diagnoosina harvinainen mutta oireena ilmeisesti melko yleinen. Ristiriita tehtyjen diagnoosien määrän ja oireen yleisyyden välillä johtunee siitä, että potilaalla on vaiva, jota lääkäri ei sen enempää näe silmillä kuin pysty toteamaan koepalalla tai laboratoriokokeella. Keskiselän kutinaa on eniten keski-ikäisillä, useammin naisilla kuin miehillä. Se on kiusallinen mutta vaaraton ja paranee itsekseen vuosia kestettyään.

Oireet

Taudin nimen mukaisesti pääoire on kutina, jonka painopiste on tavallisesti lapaluiden välissä. Kutinaa, pistelyä, polttelua ja kosketusherkkyyttä on tavallisesti symmetrisesti, joskus epäsymmetrisesti keskiviivaan nähden. Usein potilaasta tuntuu, että jokin hyönteinen kävelee selässä. Oireet ovat voimakkaimmillaan iltaisin.

Taudin alkuvaiheessa ihossa ei näy eikä tunnu tavallisuudesta poikkeavaa. Raapimisen ja kyhnytyksen seurauksena iho tummuu ja paksuntuu vähitellen muutaman vuoden kuluessa. Tummaksi muuttuva alue on tavallisesti keskiselässä, mutta se voi myös olla jommalla kummalla selän puolikkaalla, mutta kuitenkin lähellä selkärankaa (kuva «Keskiselän kutina»1). Keskiselän kutina saattaa olla sukua käsivarsien kutinalle.

Taudin toteaminen

Kun keski-ikäinen henkilö valittaa kutinaa keskellä selkää, se tulkitaan yleensä johtuvan lievästä tali-ihottumasta (ks. «Tali-ihottuma»1) tai atooppisesta ekseemasta (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»2). Kun iho on jo tummunut ja paksuntunut, diagnoosin asettaminen on jo helpompaa. Ihomuutoksesta otetaan tarvittaessa koepala. Mikroskoopissa nähdään, että ihon pintakerros on vähän paksuntunut ja siinä on tavallista enemmän pigmenttiä, mutta ei sanottavasti tulehdusmuutoksia. Jos on epäilyä selkärangan rappeutumisesta johtuvasta hermopinteestä, otetaan röntgen- tai magneettikuvia.

Itsehoito

Antihistamiinit tai muut sisäiset lääkkeet eivät auta kutinaan. Jotkut hoitavat sitä kylmällä, jotkut kuumalla vedellä, useimmat vain raapimalla tai kyhnyttämällä. Tavalliset kortisoni-, perus- tai kosteusvoittet eivät siihen tehoa. Hoidoksi kannattaa kokeilla glyserolia sisältävää käsihuuhdetta (desinfektiohuuhdetta, käsidesiä). Huuhteen alkoholi viilentää ja helpottaa kutinaa ja sen haihduttua jäljelle jää glyseroli, joka estää ihoa kuivumasta.

Milloin lääkäriin?

Itsepintainen, piinaava kutina saa monen hakeutumaan lääkäriin, jonka tehtäväksi jää diagnoosin asettaminen. Parantavaa hoitoa ei hänelläkään ole käytössään. Voimakkaista oireista kärsiviä on hoidettu muun muassa akupunktiolla, botuliinitoksiiniruiskutuksilla ja hieronnalla. Harvoin tarvitaan kirurgisia toimenpiteitä hermopinteiden vapauttamiseksi. Onneksi oireet häviävät usein itsekseen muutamassa vuodessa.

Ehkäisy

Ehkäisykeinoja ei tunneta.

Aiheesta enemmän

Hannuksela M. Kutina on pirullista - raapiminen taivaallista. Kustannus Oy Duodecim 2009

Alai NN. Notalgia paresthetica. eMedicine «http://emedicine.medscape.com/article/1599159-overview»1 (vaatii käyttäjätunnuksen)