Etusivu » Myasthenia gravis (myastenia)

Myasthenia gravis (myastenia)

Lääkärikirja Duodecim
22.5.2015
neurologian erikoislääkäri Sari Atula

Myasthenia gravis eli myastenia on hermo-lihasliitoksen sairaus, jonka oireena on lihasten väsyminen ja heikkous. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistö muodostaa vasta-aineita omia kudoksia vastaan. Myastenia on harvinainen, sitä sairastaa Suomessa 600–700 henkeä, ja vuosittain ilmaantuu 40–50 uutta tapausta. Yleisin sairastumisikä on 20–30 vuotta, jolloin sairaus ilmaantuu enemmän naisilla. Toinen tyypillinen sairastumisikä on 60–70 vuotta, jolloin myasteniaan sairastuu puolestaan enemmän miehiä.

Myastenian syyt

Sairauden syntymekanismi tunnetaan hyvin. Se johtuu hermon viejähaarakkeen ja lihassolun välisen liitoksen häiriöstä. Hermon käsky lihassoluun välittyy kemiallisesti asetyylikoliini-nimisen aineen avulla. Myasthenia graviksessa lihassolun pinnalla sijaitseva asetyylikoliinin vastaanottoproteiini vahingoittuu autoimmuuni-ilmiön vaikutuksesta (ks. «Autoimmuunisairaudet»1). Elimistössä muodostuu vastaanottoproteiinia kohtaan vasta-aineita, jotka vahingoittavat sitä niin, ettei hermoimpulssi välity normaalisti.

Vaikka syntymekanismi tunnetaan hyvin, ei tiedetä, miksi joillakin ihmisillä autoimmuunireaktio käynnistyy, toisilla ei. Perinnöllisellä taipumuksella on merkitystä, sillä myasteniapotilailla on tavallista enemmän muita autoimmuunisairauksia, kuten kilpirauhasen tulehdusta (ks. «Kilpirauhasen tulehdukset (tyreoidiitit)»2), sidekudossairauksia (ks. «Yleistyneet sidekudossairaudet»3) ja keliakiaa (ks. «Keliakia»4).

Myastenian oireet

Sairaus alkaa yleensä silmän alueen lihasten oireilla, kuten kaksoiskuvilla ja yläluomien ”roikkumisella”. Tyypillistä sairaudelle on, että aamulla, yön levon jälkeen, oireet ovat paljon lievemmät tai jopa kokonaan poissa. Iltaa kohti edettäessä oireet asteittain pahenevat. Esimerkiksi kaksoiskuvat ja luomien roikkuminen haittaavat enemmän iltaisin.

Noin neljäsosalla voi oireita esiintyä sairauden alkuvaiheessakin muualla kuin silmien seudussa. Oireina ovat kasvolihasten heikkous (vihellys tai irvistys eivät onnistu) sekä niskan, hartioiden ja lantion seudun lihasten heikkous (ks. kuva «Myastenia»1), jolloin puhutaan yleistyneestä myasteniasta. Vuosien mittaan näitä yleistyneen taudin oireita alkaa esiintyä useimmilla. Kuitenkin noin 15 %:lla potilaista sairaus rajoittuu pelkästään silmien seudun lihaksiin eikä muiden alueiden lihasheikkoutta kehity lainkaan.

Joskus oireet voivat pahentua nopeasti. Tilaa kutsutaan nimellä myasteeninen kriisi. Usein se liittyy johonkin infektioon, esimerkiksi keuhkokuumeeseen, virtsatietulehdukseen, poskiontelotulehdukseen tai hammasjuuren infektioon. Kriisissä lihasheikkousoireet ovat tavallista voimakkaammat ja voi ilmaantua hengitys- ja nielemisvaikeuksia, kun näiden alueiden lihastoiminta heikkenee. Tällaisten oireiden ilmaantuessa pitää hakeutua välittömästi sairaalahoitoon.

Myastenian tutkiminen

Myasteniaepäilyä tutkitaan ensin kliinisesti. Tuolloin pyritään saamaan lihasväsyvyyttä esiin tekemällä juuri niihin lihaksiin, joihin myastenia tavallisesti vaikuttaa, kohdistuvia rasitustestauksia. Esimerkiksi pidempään ylös katsoessa kaksoiskuvat ilmaantuvat herkemmin ja luomet voivat laskeutua. Verinäytteestä katsotaan, löytyykö yllä mainittuja vasta-aineita asetyylikoliinin vastaanottomolekyyliä kohtaan. Näitä vasta-aineita ei kuitenkaan välttämättä löydy, mikäli tauti on rajoittunut vain silmien lihaksiin. Lihassähkö- eli ENMG-tutkimus jää normaaliksi, mutta siihen perustuvan erityistekniikan avulla löydetään taudille tyypillinen hermo-lihasliitoksen väsyvyys. Muista tutkimuksista ei myasteniaepäilyssä ole hyötyä.

Myastenian hoito

Myastenian kulkuun ei voida vaikuttaa elintavoilla. Sairautta hoitaa neurologian erikoislääkäri.

Perushoitona ovat lääkkeet, jotka lisäävät hermo-lihasliitoksessa vaikuttavan asetyylikoliinin tehoa. Kaikilla nämä eivät riitä, jolloin tarvitaan lisäksi autoimmuunireaktiota vaimentavia lääkkeitä. Näistä tavallisin on kortisoni, jota voidaan käyttää myös kolmen päivän pulssihoitona isoina annoksia vaikeammissa tapauksissa. Myös atsatiopriiniä käytetään pyrittäessä saamaan elimistön liiallinen puolustus- eli immunologinen aktiivisuus rauhoittumaan. Lääkkeen vaikutus alkaa kuitenkin hitaasti, vasta 6 kuukauden kuluessa. Lääkityksen aikana tarvitaan säännölliset verikoeseurannat mahdollisten haittavaikutusten toteamiseksi. Lääkkeiden lisäksi vaikeissa tilanteissa (myasteenisessa kriisissä) voidaan sairaalaoloissa käyttää veriplasman vaihtoa.

Myasteniapotilaat ovat usein hyvin herkkiä lääkitykselle. Myasteeninen kriisi kehittyy, mikäli lääkitystä on liian vähän. Mikäli lääkityksen määrä on puolestaan liian korkea, voi kehittyä ylilääkitysoireita. Tyypillisiä ylilääkityksen ensioireita ovat syljen erityksen lisääntyminen, lihasnykäykset ja ripuli. Lisäksi voi paradoksaalisesti kehittyä lääkityksen jälkeen pahentuvaa lihasheikkoutta. Ylilääkitysoireet voivat olla yhtä vaikeita kuin alilääkitystilanteestakin johtuvat ja johtaa sairaalahoitoon. Mikäli näitä ylilääkitystilanteeseen sopivia oireita ilmaantuu, pitäisi ottaa yhteyttä omaan hoitopaikkaan. Ali- tai ylilääkitystilanne voi herkillä potilailla kehittyä pienistäkin lääkemuutoksista.

Kateenkorva

Kateenkorva sijaitsee rintalastan takana rintaontelon sisällä. Se vaikuttaa imusolujen eli lymfosyyttien kypsymiseen. Kateenkorva on välttämätön bakteerien ja virusten torjunnan eli immuniteetin kehittymisen kannalta. Kateenkorva on suurimmillaan lapsilla ja nuorilla, aikuisiällä se vähitellen surkastuu. Se on suurentunut suurimmalla osalla myasteniapotilaista.

Kateenkorvan poisto lievittää yleistyneen, vartalon ja raajojen lihaksiin levinneen myastenian oireita ja voi jopa sammuttaa taudin kokonaan. Siksi sairauden alkuvaiheessa tehdään rintaontelon alueen tietokonekuvaus, jossa nähdään, onko kateenkorva suurentunut. Nuorella aikuisiällä sairastuneilta yleensä poistetaan kateenkorva leikkauksella. Leikkauksen nimi on tymektomia. Sitä voidaan harkita myös silloin, kun sairaus alkaa eläkeiässä, mikäli kateenkorvakudosta vielä löytyy.

Varotoimia

Infektiot ja tietyt lääkkeet voivat pahentaa myastenian oireita. Siksi potilaiden tulee noudattaa seuraavia varotoimia.

  • Kaikista uusista lääkkeistä tulisi keskustella hoitavan lääkärin kanssa niiden sopivuuden tarkistamiseksi.
  • Influenssarokotus on aiheellinen. Ennen minkään rokotuksen ottoa kannattaa kysyä asiasta omasta hoitopaikasta.
  • Limaa irrottavia ja hengityskeskukseen vaikuttavia yskänlääkkeitä ei saa käyttää.
  • Reseptilääkkeistä ehdottomasti kiellettyjä ovat
    • morfiini (voimakas kipulääke),
    • penisillamiini (kihtilääke),
    • kinidiini (rytmihäiriölääke),
    • gabapentiini (epilepsialääke, hermosärkylääke),
    • klorokiini (reumalääke, malarialääke),
    • useat antibiootit
  • Seuraavat lääkkeet voivat pahentaa oireita, joten niiden käytössä noudatetaan varovaisuutta:
    • rauhoittavista lääkkeistä bentsodiatsepiinit
    • beetasalpaajat (verenpaine- ja sydänlääkkeitä)
    • kalsiuminestäjät (verenpaine- ja sydänlääkkeitä)
    • ehkäisytabletit
    • tietyt antibiootit
    • kulta (reumalääke)
    • lyhytvaikutteiset unilääkkeet
    • aivojen kautta vaikuttavat kipulääkkeet
    • statiinit (kolesterolilääkkeitä)
  • Turvallisia kipulääkkeitä ovat ibuprofeeni ja parasetamoli
  • Unilääkkeistä turvallisimmat ovat antihistamiinit, joihin liittyy väsyttävä vaikutus.
  • Raskaus ja synnytys vaativat erikoislääkärin seurantaa.
  • Jos käytetään anestesiaa (nukutus tai puudutus), lääkärin on ehdottomasti ennen leikkausta tiedettävä myasteniasta.

Myastenian ehkäisy

Koska myastenian perimmäistä syytä ei tiedetä, siihen ei tunneta ehkäisyä. Elintavoilla ei voida vaikuttaa sairastumisriskiin.

Lisää tietoa myasteniasta

Ks. Suomen MG-yhdistyksen kotisivut.

Käytettyjä lähteitä

Färkkilä M. Myastenia gravis ja myasteeninen oireyhtymä. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 20.3.2013.