Luonnossa oleskelun ja luonnossa liikkumisen on tutkimuksissa todettu tuovan niin fysiologisia kuin psyykkisiä terveyshyötyjä. Kyselytutkimuksilla ja stressihormonitason ym. mittauksilla on voitu toistuvasti todeta stressaantuneen mielen rauhoittuvan luontoympäristössä. Jo lyhyenkin luonnossa vietetyn ajan on todettu vähentävän stressiä ja vaikuttavan myönteisesti mielialaan. Esimerkiksi eräässä saksalaisessa tutkimuksessa verrattiin muutoksia stressiin liittyvillä aivoalueilla silloin kun koehenkilö kävelee vilkkaalla kaupunkikadulla tai metsässä. Koehenkilöiden stressitasoa nostettiin ennen 60 minuutin kävelyä jommassakummassa ympäristössä. Aivojen magneettikuvantamisella todettiin mm. stressiin ja pelkotiloihin liittyvän mantelitumakkeen eli amygdalan aktiivisuuden vähenevän metsäkävelyllä. Sen sijaan kaupunkikävelyn jälkeen ei todettu mitään muutosta mantelitumakkeen toiminnassa (Sudimac et al. 2022).
Stressin vähenemisen myötä useissa tutkimuksissa on siis voitu todeta luonnossa oleskelun vähentävän ahdistuneisuutta, nostavan mielialaa ja ylipäänsä vähentävän negatiivisia ja lisäävän positiivisia tunteita.
Myös onnellisuustutkimuksen piirissä on tutkittu sitä, miten luonto vaikuttaa onnellisuuteen. Kaikkien ihmisten kokemus luonnosta ei ole ainakaan pelkästään positiivinen. Luonto voidaan kokea enemmän tai vähemmän pelottavana ja siihen voi liittyä myös voimakkaita fobioita. Osalla ihmisistä ristiriitaiset tai negatiiviset tunteet voivat kuitenkin muuttua positiivisemmiksi luontoympäristössä oleskelun myötä. Osalla ihmisistä positiivinen suhde luontoon on taas hyvin voimakas, jolloin voidaan puhua luontoyhteydestä. Ihmiset voivat kokea olevansa osa luontoa tai muutoin kokea luonnon itselleen hyvin läheiseksi.
Onnellisuustutkimuksessa on tutkittu erityisesti juuri tällaisen luontoyhteyden vaikutusta onnellisuuteen. Ihmiset, jotka kokivat yhteyttä luontoon, kokivat enemmän positiivisia tunteita, tunsivat itsensä elinvoimaisemmiksi ja olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin vähemmän luontoon yhteyttä kokevat ihmiset. Erityisen vahvasti luontoyhteyteen liittyi tunne elinvoimaisuudesta (Capaldi ym 2014). Myös Pritchardin ym. (2020) tutkimuksen mukaan luontoyhteys lisäsi ihmisten hyvinvointia, erityisesti esiin nousi kokemus henkilökohtaisesta kasvusta.
Oleskelu luonnossa ja luontoyhteys lisäävät ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Suomalaisessa kulttuurissa luonto on perinteisesti ollut aina lähellä ja viime vuosien tutkimusten perusteella suomalaiset pitävät luontoa suuressa arvossa. Aika näyttää pysyykö suomalaisten luontosuhde edelleen vahvana vai tulevatko tietyt trendit – voimistuva kaupungistuminen ja vapaa-ajan digitalisoituminen - sitä muuttamaan.
