Onnentaidot-kirjan lähtökohtana on viimeaikaisen onnellisuustutkimuksen havainnot siitä, että neljäkymmentä prosenttia ihmisten onnellisuudesta riippuu suhtautumistavoista ja muista psykologisista tekijöistä (Lyubomirsky, 2007). Onni on perinteisesti ymmärretty hyvin sattumanvaraisena tekijänä, johon ei voi vaikuttaa. Vaikka kysymys on sattumista, omaan onnekkuutensa vaikuttaminen näyttää olevan mahdollista.
Wiseman tarjosi osalle tutkimuksensa koehenkilöistä mahdollisuuden osallistua onnen kouluun, jossa osallistujat pyrkivät erilaisten harjoitusten sekä rentoutumisen ja meditaation avulla muuttamaan ajattelu- ja toimintatapojaan tutkimuksen perusteella keskeisiksi havaittuihin suuntiin. Jonkin ajan kuluttua hyväonniset olivat mielestään vieläkin hyväonnisempia ja epäonniset kokivat onnekkuutensa lisääntyneen. Tutkimuksen alussa tehdyissä kyselyissä epäonnisiksi itsensä kokeneet ihmiset olivat yleisesti ottaen varsin tyytymättömiä omaan elämäänsä. Onnen koulun osallistujat harjoittelivat muun muassa entistä positiivisempaa suhtautumista tulevaisuuteen, uudella tavalla suhtautumista epäonnistumisiin, sosiaalisen elämänsä aktivoimista ja aloittivat säännölliset meditaatio- tai rentoutumisharjoitukset. Eri harjoitusten tekeminen lisäsi paitsi heidän tunnettaan omasta onnekkuudestaan myös merkittävästi heidän tyytyväisyyttään omaan elämäänsä. Se ei ole yllättävää, koska hyvin samantapaisten harjoitusten on tutkimuksissa todettu lisäävän ihmisten onnellisuutta.
