Etusivu » Ei kai häkämyrkytys ole tätä päivää?

Ei kai häkämyrkytys ole tätä päivää?

Arsenikista öljyyn - 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä
3.11.2014
Jouko Tuomisto

Häkä on edelleen tärkeimpiä myrkyllisiä kemikaaleja ja häkämyrkytykseen kuolee Suomessa kymmeniä ihmisiä vuodessa. Asian korjaamiseen tarvitaan sekä runsaasti valistusta että varoittimien käyttöä ja vaarallisten lähteiden korjaamista.

Häkää eli hiilimonoksidia (CO) syntyy kaikkien hiiltä sisältävien polttoaineiden palaessa. Sitä on aina savussa pitemmälle palaneen hiilidioksidin (CO2) ohella. Tupakansavussa ja muussakin kytemällä syntyneessä savussa sitä on runsaasti. Häkä on tullut entistä vaarallisemmaksi kahdesta syystä. Nykyiset asunnot ja muut sisätilat ovat entistä tiiviimpiä, eivätkä vanhat opit esim. uunien peltien sulkemisesta enää pidä paikkaansa. Toiseksi perinnetieto hään vaarallisuudesta on hukattu, eikä romanttisen ydinmuurin uusi onnellinen omistaja tai asuntovaunussa yöpyjä välttämättä lainkaan ymmärrä taitamattoman käytön vaarallisuutta. Niinpä Suomessa kuoleekin häkämyrkytykseen keskimäärin noin sata henkeä vuodessa, osa kuolemantapauksista on tosin itsemurhia.

Lähteet

Ulkoilman häästä suurin osa on peräisin liikenteestä ja pienimittakaavaisesta lämmityksestä kiinteillä polttoaineilla. Liikenteen merkitys vähenee jatkuvasti, kun hapettavilla pakokaasukatalysaattoreilla varustetut autot syrjäyttävät vanhempia malleja ja dieselmoottorit yleistyvät. Ulkoilman häkäpitoisuudet ovat Helsingin keskustassa pienentyneet 10–15 vuoden aikana noin kolmasosaan. Kehitys on samankaltainen myös muissa Suomen kaupungeissa. Muutamissa kaupungeissa kuten Hämeenlinnassa, Oulussa, Tampereella ja Vaasassa on mitattu jopa suurempia pitoisuuksia kuin Helsingin Töölössä. Valitettavasti lämmityksen osuuden väheneminen ulkoilman häkälähteenä on pysähtynyt.

Häkäkaasua syntyy sisätiloissa epätäydellisten palamisprosessien seurauksena. Kaikki palaminen, josta savua ei johdeta hormin kautta suoraan ulkoilmaan (kaasuliedet, -uunit, -keittimet, lamput ja -lämmittimet, nk. öljylamput ja kamiinat, tupakointi, kynttilät, jne.) tuottavat häkää sisäilmaan. Samoin tekevät hormiin kytketyt uunit, takat tai kiukaat, jos hormi ei vedä hyvin tai veto estetään esim. sulkemalla savupellit ­liian aikaisin.

Lähteitä voivat olla myös jäähallien polttomoottorikäyttöiset jäänhoitokoneet sekä muiden vastaavien sisätilojen, esim. kartinghallien, polttomoottorit. Sekä ulkona että sisällä muodostuva häkä voi aiheuttaa haitallista altistumista, mutta välittömästi vaarallisia, ulkoilmapitoisuuksiin verrattuna jopa 100–1 000 -kertaisia altistumisia aiheuttavat käytännössä vain suurehkot sisälähteet, kuten kaasulaitteet, tulisijat ja polttomoottorit.

Jos erityisiä sisälähteitä ei ole, väestön pitkäaikaiset häkäaltistumistasot vastaavat Suomessa ulkoilmapitoisuuksia. Katuliikenteessä altistuminen on runsaampaa, mutta koska altistumisaika liikenteessä on lyhyt, vaikutus kokonaisaltistukseen on vähäinen. Seitsemän eurooppalaisen kaupungin huippualtistuksien vertailussa Helsingin ja pääkaupunkiseudun asukkaiden altistukset olivat pienimpiä. Niitä on vähentänyt lähipolttoon perustumattomien lämmitysjärjestelmien (kauko- ja sähkölämpö) yleistyminen, samoin kuin tupakoinnin väheneminen sisätiloissa.

Terveysvaikutukset

Hiilimonoksidi sitoutuu veren hemoglobiiniin ja estää sitä kuljettamasta happea. Suuret pitoisuudet aiheuttavat tajuttomuuden – ja ilman varoittavia oireita. Pienet pitoisuudet, joilla ei vielä ole mitattavaa vaikutusta valtimoveren happipitoisuuteen, saattavat silti aiheuttaa kompensatorisia refleksejä keuhkoissa ja verisuonissa.

Muutamissa aikasarjatutkimuksissa on todettu tilastollinen yhteys äkillisten sydänkuolemien ja ulkoilman häkäpitoisuuden lyhytaikaisvaihtelun välillä. Näin pienten pitoisuuksien vaikutus on yllättävä, vaikka syy-yhteys sinänsä onkin looginen, vaikuttaahan häkä voimakkaasti veren hapenkuljetuskykyyn.

Sisäilmassa krooninen altistumistaso voi olla ulkoilmaan verrattuna moninkertainen esim. viallisten tai väärin käytettyjen lämmityslaitteiden vuoksi. Se saattaa huomaamatta kohota hengenvaaralliselle tasolle, koska häkä on näkymätön ja hajuton kaasu. Häkä on vielä tämänkin päivän Euroopassa ja myös Suomessa se kemikaali, joka alkoholin ja lääkkeiden ohella aiheuttaa eniten myrkytyskuolemia.

Joillekin ihmisille häkäaltistuminen aiheuttaa varoittavia oireita kuten päänsärkyä tai pahoinvointia ennen tajuttomuutta. Myrkytysvaikutuksiin ei voi sopeutua, eikä niiltä voi suojautua kaasunaamareilla tai millään sisäilman suodatuslaitteilla.

Häkä pääsee helposti istukan läpi. Koska häkä sitoutuu vielä paremmin sikiön hemoglobiiniin kuin aikuisen hemoglobiiniin, samasta altistuksesta aiheutuu sikiölle pahempi hapenpuute kuin äidille. Tämä on häkämyrkytyksissä otettava huomioon.

Häkämyrkytys on helppo osoittaa veren karboksihemoglobiinianalyysin avulla. Näitä analyysejä tehdään kuitenkin liian vähän. Englantilainen 1990-luvulla suoritettu kliininen häkäkuolemien ja myrkytysoireiden selvitys viittaa siihen, että häkämyrkytyksistä, jopa kuolemista, suurin osa jää tästä syystä diagnosoimatta. Tämän vuoksi toistuvienkin häkämyrkytysten syitä jää korjaamatta. Suomessa on 1990-luvulla tapahtunut äkillisiä hään aiheuttamia joukkomyrkytyksiä jäähalleissa ja ainakin yhdessä ­kartinghallissa.

Varautuminen

Häkä on heikoimmin huomioon otettuja vaaralliseksi tiedetyistä ympäristön altisteista Suomessa kuten muuallakin Euroopassa. Tämän aliarvostuksen vuoksi menetetään lukuisia ihmishenkiä joka vuosi. EU:n ilmanlaatudirektiivin ulkoilman häkäpitoisuuden raja-arvot perustuvat lyhytaikaisiin kokeellisiin tutkimuksiin mm. angina pectoris- eli rasitusrintakipupotilailla. Jos uudemmat väestötutkimusten tulokset vahvistuvat, hään raja-arvoja saatetaan joutua alentamaan (nykyinen 8 tunnin maksimipitoisuus on 10 mg/m3).

Pitoisuusohjearvoista on kuitenkin apua vain ulkoilmapitoisuuksien osalta, kun taas häkäkuolemat johtuvat suurista lyhytaikaisista sisäilmapitoisuuksista. Näitä voidaan rajoittaa hitaasti tulevaisuudessa vaikuttavien rakentamis- ja laitemääräysten kautta sekä häkävaroittimien avulla. Häkä nousee päästön lämpimyyden vuoksi ylös, joten katossa oleva varoitin reagoi siihen hyvin.

Lämmityslaitteet ja liedet saattavat mennä huonoon kuntoon, tai niitä käytetään niin virheellisesti, että ne voivat muodostaa välittömän häkämyrkytysvaaran. Pakolliset nuohous- ja palotarkastukset koskevat vain hormiin kytkettyjä uuneja ja liesiä. Niinpä häkäriskien vähentämiseksi olisi poistettava myynnistä palokaasunsa sisätiloihin päästävät lämmityslaitteet, varustettava kaasuliedet savukaasut ulos johtavalla liesikuvulla tai liesituulettimella, ja käytettävä häkävaroittimia nykyisten palovaroittimien lailla kaikissa tiloissa, joissa on tulisija. Lisäksi tarvittaisiin valistusta uunien, liesien ja kiukaiden käyttäjille.

Jäähallien polttomoottorikäyttöisten jäänhoitokoneiden pakokaasut kohottavat hallien sisäilman häkäpitoisuudet tuntuvasti kaupunki-ilmaa korkeammalle tasolle. Sisäilmapitoisuuksia on pystytty tehokkaasti pienentämään siirtymällä kolmitoimikatalysaattorien käyttöön propaanilla toimivissa jäänhoitokoneissa sekä tehostamalla hallien ilmanvaihtoa.