Etusivu » Hampaisiin liittyvät infektiot

Hampaisiin liittyvät infektiot

Lääkärikirja Duodecim
10.11.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Hampaistoon liittyvät infektiot ja niiden hoito ja ehkäisy kuuluvat ensisijaisesti hammaslääkärien hoitoon. Ensiapua ja neuvoja voi saada myös lääkäreiltä.

Karies eli hammasmätä

Karies eli hammasmätä on bakteerien aiheuttama tauti ja siten krooninen infektio. Bakteerit kiinnittyvät hampaan kovakudoksen (kiilteen) pintaan ja muodostavat pesäkkeitä (plakkeja). Tavallisin kariesta aiheuttava bakteeri on Streptococcus mutans. Karies on periaatteessa tartuntatauti, jonka lapset saavat usein jo pienenä äidiltään syljen kautta. Bakteerin lisäksi tarvitaan sokeria, jota bakteeri käyttää (fermentoi) siten, että syntyy hampaan pintaa vaurioittavaa happoa. Karies on erittäin yleinen tauti, jota alkaa esiintyä vähitellen hampaiden puhjettua. Siinä hampaan pinta tummuu ja siihen tulee "reikä". Tyypillisiä karieksen sijaintipaikkoja ovat poskihampaiden purupinnat ja hampaiden välit. Viimeistään kun infektio leviää hammaskanavia myöten sen ytimeen, alkaa hammassärky.

Karieksen ainoa hoito on poistaa vaurioitunut hammaskudos ja bakteerimassa mekaanisesti sekä täyttää alue hammaspaikalla. Paikka-aineita on nykyään käytössä useita erilaisia. Muovipaikat ja keraamiset paikat ovat korvanneet lähes kokonaan aikoinaan käytetyn hopeanvärisen amalgaamin. Jotkut kokevat amalgaamipaikoista yleisoireita, kuten kipuja, väsymystä ja särkyjä. Tämän tilan lääketieteellinen selitys on epäselvä. Sen hoitona on amalgaamipaikkojen korvaaminen muilla paikka-aineilla.

Karieksen ehkäisyssä ruokavalio on tärkeä. Sokeripitoiset ruoat ja juomat lisäävät bakteerien mahdollisuuksia elää ja kiinnittyä hampaiden pintaan. Asiantuntijat ovat viime aikoina varoittaneet erityisesti energiajuomien käytöstä. Hampaiden säännöllisellä harjauksella ja hammastikun tai -langan käytöllä kariesta voidaan tehokkaasti ehkäistä. Hampaat tulisi harjata aamuin illoin. Fluori lisää hammaskiilteen uudistumista, ja fluorilla voidaan vähentää karieksen esiintyvyyttä. Ksylitolipitoisten purukumien säännöllisen käytön on todettu vähentävän kariesta. Säännöllinen hampaiden tarkastus ja asianmukainen hoito on tärkeää kariesta ja muita hampaiden sairauksia hoidettaessa ja estettäessä. Hammaslääkärit suosittavat, että raskaana olevien ja pienten lasten äitien hampaiden terveys tarkastetaan aina huolellisesti. Tässä pyritään estämään karies-bakteerin tarttuminen lapseen esimerkiksi suukottelun kautta. Jotkut myös suosittavat, ettei äidin pitäisi laittaa lapsen tuttia omaan suuhunsa esimerkiksi puhdistaakseen sen, kun se on pudonnut lattialle, mutta tämän hyödyllisyydestä ei ole tutkimusnäyttöä.

Enemmän tietoa karieksesta: ks. «Karies (hampaiden reikiintyminen)»1.

Hammasytimen ja -juuren tulehdus

Hammasytimen tulehduksessa, pulpiitissa, bakteeritulehdus on levinnyt hampaan ytimeen, pulpaonteloon, minkä seurauksena syntyy ytimen kuolio ja ympäröivän hammaskudoksen luukato. Kun tulehdus ulottuu hampaan juureen, hampaan painoarkuus ja särky pahenevat. Jos juurikanavaa ei ajoissa puhdisteta, posken tai leuan alue voi turvota. Tällöin on syytä hakeutua hammaslääkärin päivystysvastaanotolle, sillä tulehdus voi pahimmillaan johtaa yleisinfektioon ja verenmyrkytykseenkin (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»2).

Antibioottihoito voi hammasjuuritulehduksessa lievittää oiretta jo parissa päivässä tai voi poistaa kivun viikoiksi. Ilman hammaslääkärin toimia infektio kuitenkin uusii vääjäämättä. Tulehtunut hammaskudos tulee poistaa ja korvata se keinotäytteellä tai pahimmissa tapauksissa poistaa koko hammas. Hoitamattomana hammasinfektiot voivat aiheuttaa luumätää leukaluihin, luun läpi mennessään poskiontelotulehduksen, kaulaan märkäpaiseen tai verenkierron kautta sydämen sisäkalvon (sydänläpän) tulehduksen (ks. «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»3).

Enemmän tietoa hammasytimen tulehduksesta, ks. «Hammasytimen tulehdus (pulpiitti)»4.

Hampaiden kuluminen

Hampaiden kulumiseen eivät vaikuta mikrobit eikä ilmiö johdu infektiosta. Hampaiden kulumista syntyy, kun hampaat hankaavat toisiaan vastaan. Tämä ilmenee tyypillisimmin hampaiden purupinnoilla. Hampaiden kulumista edistävät purennan epätasapaino, hampaiden narskuttelu öisin (bruksismi) sekä hampaissa eri syistä johtuvat asentovirheet.

Hampaiden syöpymistä, eroosiota, edistävät happamien juomien, kuten energia- ja urheilujuomien, nauttiminen sekä kasvisruokavalio. Närästykseen liittyvä mahahappojen nousu suuhun voi myös näkyä hampaiden eroosiona. Myös bulimiassa ja anoreksiassa oksentelu voi aiheuttaa hampaiden eroosiota. Eroosiota voidaan hoitaa täyttämällä kulunut alue hammaspaikka-aineilla.

Ientulehdus eli gingiviitti ja tukikudostulehdus eli parodontiitti

Näiden kahden sairauden raja on liukuva. Molemmissa hampaiston bakteerien lisääntyminen aiheuttaa tulehduksen leviämisen ikenien alueelle. Tyypillinen ientulehduksen oire on ikenien verenvuoto hampaiden harjauksen yhteydessä. Ientulehdusta voidaan estää harjaamalla hampaat säännöllisesti pehmeällä hammasharjalla ja käyttämällä hammaslankaa hammasvälien puhdistukseen. Ientulehduksen pitkittyessä syntyy krooninen ientulehdus, jossa tulehdus leviää ikenen alle (parodontiitti). Tällöin vaarana on hampaiden kiinnityksen vaurioituminen, joka johtaa hampaiden löystymiseen ja irtoamiseen. Tämä tila on kivuton.

Parodontiitti on yleisin syy siihen, että aikuisilta joudutaan poistamaan hampaita. Jo 15–18-vuotiaista nuorista Suomessa joka kuudennella on alkavaa parodontiittia, joka todetaan ientaskun syvenemisenä. Tupakointi lisää parodontiitin kehittymistä, ja taudille on ilmeisesti myös perinnöllinen taipumus. Yleensä krooninen ientulehdus alkaa vasta keski-iässä. Hyvä suu- ja hammashygienia ovat keskeisiä tämän taudin ehkäisyssä ja hoidossa. Antibioottihoidosta ei yleensä ole hyötyä, mutta vaikeassa ientulehduksessa hammaslääkäri voi määrätä mekaanisten puhdistusten lisäksi kuukausienkin mittaisen doksisykliinihoidon pienellä annoksella.

Enemmän tietoa ientulehduksesta: ks. «Ientulehdus (gingiviitti)»5

Hammaskivi

Mineralisoitunutta hammasplakkia kutsutaan hammaskiveksi. Suun bakteereilla on osuutta hammaskiven ja siitä johtuvien haittojen synnyssä. Hammaskiveä muodostuu, kun hammasplakit saavat olla riittävän kauan rauhassa ja alkavat mineralisoitua. Hammaskiveä muodostuu paikkoihin, joihin hampaiden harjaus ei ylety. Hammaskivi peittää bakteeritulehduksen ja johtaa karieksen pahenemiseen sekä hampaan tukikudoksen vaurioitumiseen. Hammaskiveä ei saa poistetuksi harjaamisella, vaan se vaatii hammaslääkärin tai -hoitajan suorittaman hammaskiven poiston.

Enemmän tietoa hammaskivestä: ks. «Hammaskivi»6

Hampaistosta lähtevät vakavat infektiot

Hampaisto voi olla myös vakavien yleisinfektioiden alkukohta. On arvioitu, että Suomessa tällaisen saa 100–150 henkilöä vuodessa, 20–30 joutuu tehohoitoon ja näistä 5–10 kuolee. Päivystyspisteissä toimivat lääkärit ovat usein ensimmäiset, jotka huomaavat vakavan infektion lähteneen hampaistosta ja voi antaa ensiavun ja ohjata oikeaan hoitopaikkaan. Hoidon alettua hammaslääkäri tai suu- ja leukakirurgi on keskeinen lopullisen parantavan hoidon toteuttamisessa.

Hampaat tulisi hoidattaa aina ennen kuin menee leikkaukseen, jossa asetetaan sydämen tekoläppä (ks. «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»3), verisuoniproteesi tai nivelproteesi (ks. «Niveltulehdus (artriitti)»7). Nämä kudoksiin laitettavat niin sanotut vierasesineet voivat saada infektion hampaista verenkierron kautta kulkeutuvista bakteereista. Yleensä sairaala muistuttaa leikkaukseen tulevia tästä tai järjestää itse ennakoivan hampaiden tarkistuksen ja hoidon. Niille, joilla on hiljan (yleensä 3 kuukauden sisään) laitettu tällainen vierasesine, annetaan monien hammashoitojen yhteydessä ehkäisyksi antibioottia.

Hampaiden infektioiden yhteys yleissairauksiin

Huonot hampaat ja krooniset hammasinfektiot on tutkimuksissa todettu sydän- ja verisuonitauteja edistäviksi tekijöiksi. Sekä sydäninfarktit että aivoinfarktit (aivoveritulpat) ovat yleisempiä huonohampaisilla. Hammasinfektiot voivat myös huonontaa nivelreuman ja diabeteksen hoitotasapainoa, ja näitä sairastavilla on erityinen syy hoidattaa säännöllisesti hampaitaan. Vilkkaan tutkimuksen kohteena on myös kroonisen ientulehduksen (parodontiitin) mahdollinen yhteys ns. autoimmuunitauteihin (mm. nivelreumaan), syöpätauteihin sekä kroonisiin neurologisiin sairauksiin (erityisesti MS-tautiin ja Alzheimerin tautiin). Paras tutkimusnäyttö on kroonisen ientulehduksen verisuonitauteja lisäävästä vaikutuksesta.

Vanhalla iällä hampaiden menettäminen kroonisen ientulehduksen vuoksi ja siitä johtuvat purentaongelmat johtavat helposti leukojen ja kaulan alueen kiputiloihin ja epäterveelliseen tai riittämättömään ravitsemukseen.