Etusivu » Rypäleraskaus

Rypäleraskaus

Lääkärikirja Duodecim
25.9.2019
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Rypäleraskaus (mola hydatidosa) on istukan sairaus, jossa istukan nukkalisäkkeet turpoavat rakkulamaisiksi. Kohdussa on rypälemäisesti turvonneita nukkalisäkkeitä, mutta ei sikiötä. Hoitamattomana rypäleraskaus voi tunkeutua kohtulihakseen (invasiivinen mola). Noin yksi tuhannesta raskaudesta on rypäleraskaus.

Rypäleraskauden riskitekijöitä ovat ikä (yli 40 vuotta tai alle 20 vuotta) ja aiempi rypäleraskaus. Tauti on selvästi yleisempi Aasiassa kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa todetaan vuosittain noin 60 rypäleraskautta.

Oireet

Tavallisin oire on alkuraskauden aikana ilmaantuva verinen vuoto emättimestä (yli 90 %:lla). Rypäleraskautta voidaan epäillä, jos kohdun koko on raskauden kestoon nähden poikkeavan suuri. Joskus esiintyy tavallista voimakkaampaa pahoinvointia ja alavatsakipuja. Rypäleraskaus voi kehittyä myös pian keskenmenon tai synnytyksen jälkeen. Silloin oireena on pitkittynyt jälkivuoto.

Taudin toteaminen

Alkuraskauden verenvuodon syy selvitetään emättimen kautta tehtävän kaikututkimuksen (ks. «Gynekologinen kaikututkimus»1) avulla. Sen avulla voidaan erottaa alkuraskauden keskenmeno (ks. «Keskenmeno»2) ja kohdun ulkoinen raskaus (ks. «Kohdunulkoinen raskaus»3), jotka ovat tavallisimpia alkuraskauden verenvuodon syitä. Kaikututkimuksessa täydellisen rypäleraskauden tyypillinen löydös on kohdun ns. lumisademaisema. Veren istukkahormonipitoisuus (hCG-pitoisuus) on normaaliin raskauteen verrattuna yleensä korkeampi.

Milloin lääkäriin

Niukka alkuraskauden verenvuoto on aika tavallista normaalistikin etenevässä raskaudessa, mutta sen syyn selvittämiseksi on hyvä hakeutua neuvolaan tai lääkäriin tutkimuksia varten.

Hoito

Rypäleraskauden hoito on kohdun imutyhjennys. Veren hCG-pitoisuutta seurataan imutyhjennyksen jälkeen aluksi 1–2 viikon välein, kunnes arvo on ollut kolmesti normaali. Sen jälkeen hCG-seurantaa jatketaan kuukauden välein 6 kuukauden ajan. Seuranta-aikana ei suositella raskautta. Esim. hormonaalinen ehkäisy on tässä vaiheessa hyvä valinta, ja sen voi aloittaa heti kohdun kaavinnan jälkeen. Jos hCG-pitoisuus laskee hitaasti tai lasku pysähtyy, voidaan tarvita solunsalpaajahoitoa.

Ehkäisy

Rypäleraskautta ei voi ehkäistä, mutta se voi uusiutua tai sen jälkeen voi kehittyä istukkasyöpä (ks. «Istukkasyöpä»4), joten seuranta on tärkeää.

Rypäleraskauden jälkeen normaali raskaus ja synnytykset ovat mahdolliset. Aiemmin sairastettu rypäleraskaus lisää taudin riskiä uudessa raskaudessa, mutta riski on matala: yhden rypäleraskauden jälkeen 1,3 %. Tästä syystä tulee uuden raskauden alussa tehdä kohdun kaikukuvaus. Synnytyksen jälkeen istukka tutkitaan koepalan avulla ja äidin istukkahormonipitoisuus määritetään 6 viikon kuluttua synnytyksestä.

Käytettyjä lähteitä

Loukovaara M. Trofoblastitaudit. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.6.2018.

Pakarinen P. Trofoblastisairaudet. Kirjassa: , Tapanainen J, Heikinheimo O. Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019.