Etusivu » Perusvoiteet

Perusvoiteet

Lääkärikirja Duodecim
5.3.2013
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Perusvoiteita on meillä myynnissä nykyään yli 40, joista yli 30 on Kelan peruskorvaamia silloin, kun niitä käytetään pitkäaikaisten (kroonisten) ihotautien hoitoon. Niissä ei ole hajusteita.

Perusvoiteiden lisäksi kaupan on kymmeniä hajustettuja tai hajustamattomia kosteus- yms. voiteita, jotka rakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan vastaavat nykyaikaisia perusvoiteita, vaikka Kela ei niitä korvaakaan. Joitakin niistä markkinoidaankin perusvoiteina, mutta useimpia kosteus-, vartalo- tai hoitovoiteina.

Perusvoiteita käytetään kuivaan ihoon sekä monien ihotautien, kuten ekseemoiden ja psoriaasin, hoitoon. Perusvoide estää veden haihtumista ihosta ja parantaa muutenkin sen kuntoa.

Perusvoiteet sisältävät rasvoja, emulgaattoreita ja vettä sitovia aineita sekä säilyteaineita.

Rasvat

Vanhemmissa voiteissa käytettiin rasvana yleisimmin valkovaseliinia, jossa on eripituisia hiilivetyketjuja. Vaseliini on edelleen yleisesti käytössä, vaikkakin sitä on vain harvassa uudemmassa valmisteessa. Vaseliini ei ärsytä, ja vaseliiniallergia on erittäin harvinaista. Myös parafiinit ovat turvallisia, ne eivät ärsytä tai herkistä.

Vahoja saadaan pääasiassa vuoriöljystä ja kasvikunnasta, mutta niitä voidaan valmistaa myös synteettisesti. Ne ovat pitkäketjuisen (noin 20 hiiliatomia käsittävän) rasvahapon ja suunnilleen yhtä pitkän rasva-alkoholin muodostamia estereitä. Yleensä ne ovat kiinteitä, mutta joukossa on myös öljymäisiä vahoja. Mineraalivaha ei hajoa kemiallisesti mikrobien vaikutuksesta. Vahat eivät myöskään ärsytä tai herkistä.

Voiteissa on usein mukana myös kasvikunnasta saatavia öljyjä, esimerkiksi oliivi- tai auringonkukkaöljyä. Ne hajoavat eli härskiintyvät melko helposti.

Perusvoiteissa on alettu yhä enemmän käyttää polyglykoleita (polyetyleeniglykoleita, PEG, makrogoleja), jotka koostuvat toisiinsa liitetyistä etyleeniglykolimolekyyleistä. Esimerkiksi PEG400 on öljymäinen, kankea neste mutta PEG3000 on vahamainen ja kiinteä. Lyhytketjuiset polyglykolit herkistävät hyvin harvoin, pitkäketjuiset eivät lainkaan.

Viime vuosina niin kosteus- kuin perusvoiteisiin on alettu lisätä keramideja, pitkäketjuisia rasvoja, jotka ovat ihon kuivumista estävän läpäisyesteen rakenneosa. Keramideja on ihmisen ihossa kuutta tyyppiä. Kasvikunnasta niitä löytyy useita satoja. Iholle voiteessa laitettu keramidi korvaa kuivasta ihosta puuttuvaa keramidia.

Emulgaattorit

Emulgaattorit ovat aineita, joiden avulla vesi ja rasva saadaan sekoittumaan pysyvästi toisiinsa. Niissä on kaksi osaa ('päätä'), joista ns. hydrofiilinen osa sekoittuu veteen ja lipofiilinen rasvaan. Kun vesi on emulgoitunut pisaroiksi rasvan sisälle (vesi-öljy-emulsio), vesi haihtuu hitaasti ja voide tuntuu hyvin rasvaiselta. Kun rasva on pisaroina vedessä (öljy-vesi-emulsio), vesi pääsee haihtumaan iholta melko vapaasti. Veden haihtuminen sitoo lämpöä ja viilentää ihoa.

Vettä sitovat aineet eli humektantit

Etenkin kevyisiin öljy-vesi-emulsiovoiteisiin lisätään usein vettä sitovia aineita, humektantteja. Ne sitovat vettä itseensä ja kosteuttavat ihoa. Ne myös vähentävät tulehdusoireita ja parantavat ihon läpäisyestettä.

Glyseroli eli glyseriini on perusvoiteiden yleisin humektantti. Se sitoo vettä, kun sitä on voiteessa yli 3 %. Perusvoiteissa ja vastaavissa tuotteissa sen pitoisuus vaihtelee yleensä 5–20 %:iin. Glyseroliallergia on hyvin harvinaista.

Propyleeniglykoli on kemiallisesti lähellä glyserolia. Myös se sitoo vettä, kun sitä on voiteessa yli 3 %. Lisäksi yli 5-prosenttinen propyleeniglykoli estää bakteerien, hiivojen ja rihmasienten kasvua. Se on siis antimikrobinen. Isoina pitoisuuksina peitto- eli okkluusiosidoksen alla ja huonosti ilmastoituvissa taipeissa propyleeniglykoli voi ärsyttää. Kosketusallergia on harvinaista.

Butyleeniglykoli ja pentyleeniglykoli ovat edellisten humektanttien tapaan hajuttomia ja mauttomia, ja ne sitovat vettä yli 3-prosenttisina. Propyleeniglykolin tapaan ne ovat antimikrobisia. Ne eivät ärsytä ihoa juuri koskaan, ja kosketusallergia on erittäin harvinaista.

Urea eli karbamidi on ihon omakin humektantti, mutta sitä on lisätty joihinkin voiteisiin. Suurina pitoisuuksina se liuottaa keratiinia ja sopii siten kuivan, paksun sarveiskerroksen ohentamiseen. Lisäksi suuret pitoisuudet pitempään käytettyinä hidastavat ihon tyvisolujen jakautumisnopeutta ja ohentavat siten orvaskettä ja keratiinikerrosta. Muutos ei ole pysyvä. Urea ei herkistä, mutta se voi ärsyttää ohuilla ihoalueilla.

Sorbitoli on sokeri, jota käytetään muun muassa makeisissa. Voiteissa sitä käytetään pääasiassa kosmetiikan humektanttina. Se ei ärsytä eikä herkistä.

Ksylotolia käytetään sorbitolin tapaan humektanttina joissakin perusvoiteen tapaisissa tuotteissa ja kosmetiikassa.

Polysakkaridit ovat pitkäketjuisia sokereita, jotka sitovat hyvin vettä eivätkä ärsytä tai herkistä. Niitä on kosmeettisten tuotteiden lisäksi joissakin perusvoiteissa.

Säilyteaineet

Parabeenit (metyyli-, etyyli-, propyyli- ja butyyliparaoksibentsoaatit) ovat eniten käytettyjä, sillä ne sopivat säilytteiksi useimpiin voiteisiin, eivät ärsytä ja herkistävät hyvin harvoin.

Formaldehydin vapauttajat ovat toiseksi suurin voiteiden säilyteaineryhmä. Ne aiheuttavat joskus formaldehydiallergiaa, mutta ovat muuten ovat turvallisia säilytteitä.

Perus- ja kosteusvoiteissa voidaan käyttää muitakin säilytteitä, esimerkiksi fenoksietanolia. Niiden suosio vaihtelee vuodesta toiseen voiteiden rakenteen sekä todellisten ja kuviteltujen ongelmien takia.

Muut aineet

Silkoneja on joissakin perus- ja kosteusvoiteissa ilmeisesti ennemmin voiteen ihotunnun kuin todellisen tarpeen vuoksi. Antioksidantteja (yleensä butyylihydroksitolueeni [BHT] tai butyylihydroksianoisoli [BHA]) tarvitaan, jos voiteissa on härskiintyviä aineita, esim. kasviöljyjä. Geeleissä tarvitaan geelinmuodostajaa eli gelaattoria. Yleisimmin ovat käytössä karbomeeri ja piihappo (Aerosil).

Perusvoiteiden luokittelu

Rakenteensa mukaan perusvoiteet voidaan luokitella neljään eri tyyppiin, jotka ovat:

  • rasvavoiteet,
  • vesi-öljy-emulsiovoiteet,
  • öljy-vesi-emulsiovoiteet
  • hydrogeelit ja geelit.

Rasvavoiteet sisältävät vain rasvoja, vahoja tai polyglykoleita, mutta eivät lainkaan vettä. Niissä ei tarvita emulgaattoria, mutta joissakin on pitkäketjuisia rasva-alkoholeja, joilla on emulgoivia ominaisuuksia. Rasvavoiteet estävät tehokkaasti veden haihtumista ihon läpi, ja sen takia niitä käytetään pääasiassa kämmenien ja jalkapohjien hoitoon sekä kroonisiin, paksuhilseisiin ihottumiin kuten psoriaasiin.

Vesi-öljy-emulsiovoide tuntuu rasvaiselta. Sellainen sopii rasvavoiteiden tapaan kämmenien, jalkapohjien sekä paksuhilseisten, kroonisten ihottumien hoitoon. Niitä käyttävät myös kuivaihoiset etenkin talvisaikaan.

Öljy-vesi-emulsiovoide on yleisvoide. Sen sisältämä vesi haihtuu voiteesta riippuen muutamassa minuutissa eikä iho jää rasvaisen tuntuiseksi.

Geeleissä ja hydrogeeleissä neste (jälkimmäisessä vesi) on saatu geeliksi gelaattorin avulla.

Perusvoiteiden käyttö

Perusvoiteita käytetään kerran tai kahdesti päivässä. Koko ihon kertavoiteluun riittää 20–30 grammaa. Suurempiakin määriä suositellaan, mutta niiden hyödyllisyydestä ei ole tutkimuksellista näyttöä. Se, mitä perus- tai kosteusvoidetta käytetään, riippuu käyttäjän henkilökohtaisista tuntemuksista. Tutkimusnäyttöä erityyppisten voiteiden paremmuudesta on niin niukasti, ettei sen perusteella voi antaa tarkempia suosituksia.