Kuinka pian puutiaisen piston jälkeen oireet alkavat?

Jos puutiaisen piston kautta välittyy borrelioosi, pistokohtaan alkaa kehittyä hennosti näkyvä laajeneva punoitus aikaisintaan parin vuorokauden ja yleensä 1–2 viikon kuluessa (kuva ). Joskus tämän erythema migransiksi (EM) eli vaeltavaksi punoitukseksi kutsutun ihoreaktion ilmaantuminen voi kestää pidempäänkin. Jos puutiaisen pistosta tarttuu borrelioosia paljon harvinaisempi puutiaisaivotulehdus, ilmaantuu ensioireena usein lievää lämpöilyä noin viikon kuluttua tartunnasta.

Minkälaiset ovat borrelioosin ja puutiaisaivotulehduksen ensioireet?

Borrelioosin ensioire on iholla laajeneva vaeltava punoitus, joka kehittyy puutiaisen pistokohtaan borrelioiden levitessä säteittäisesti ihoon. Se voi olla kauttaaltaan tasaisen punainen tai sitten punareunainen, mutta keskiosastaan vaaleneva.

Puutiaisaivotulehdus (TBE) on yleensä kaksivaiheinen sairaus, joka aiheuttaa aluksi noin viikon kuluttua tartunnasta lievän kuumetaudin. Infektio voi rajoittua tähän ensimmäiseen vaiheeseenkin, mutta osalle kehittyy parin viikon päästä varsinainen puutiaisaivotulehdus, johon kuuluu korkea kuume, niskajäykkyys ja päänsärky, joskus vakavampiakin aivo-oireita.

Minkälainen on puutiaisaivotulehduksen taudinkulku?

Puutiaisaivotulehdus (erityisesti sen Suomessa yleisempi eurooppalainen alatyyppi) on yleensä akuutti kaksivaiheinen sairaus, joka ilmenee aluksi noin viikon kuluttua tartunnasta lievänä kuumeena ja epämääräisinä yleisoireina (esim. päänsärkyä, lihassärkyjä). Tällöin virusta löytyy verenkierrosta. Ensioireista yleensä noin viikon (maksimissaan kolmen) päästä osalle tartunnan saaneista kehittyy taudin toinen vaihe, johon kuuluu tyypillisesti korkea kuume sekä niskajäykkyys ja päänsärky. Osalla potilaista esiintyy vakavampia aivo- ja hermosto-oireita, esimerkiksi halvauksia. Taudista voi jäädä myös pysyviä jälkioireita. Mitä vanhempana tartunnan saa, sitä todennäköisemmin taudinkulku on vakava. Lapsilla vakavat aivo-oireet ja jälkioireet ovat harvinaisia. Taudin toisessa vaiheessa verenkierrossa on todettavissa vasta-aineita TBE-virukselle. Siperialaisen alatyypin infektiossa tauti voi levitä keskushermostoon nopeammin ilman ensimmäistä vaihetta, ja vasta-ainetesti voi olla alkuun negatiivinen.

Tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta sairastunutta potilasta seurataan ja hoidetaan oireenmukaisesti yleensä sairaalassa.

Miten erottaa puutiaisen piston aiheuttama ihoärsytys borrelioosin aiheuttamasta vaeltavasta ihottumasta?

Puutiaisen pisto voi ärsyttää ihoa jonkin verran, jolloin pistopaikkaan voi jäädä pieni punoitus senkin jälkeen, kun puutiainen on jo irrottautunut tai irrotettu. Tämä punoitus muistuttaa mitä tahansa hyönteisen pistoa. Borrelioosin aiheuttama erythema migrans (EM) alkaa muodostua aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua (kuvat , , , , , , ja ). Käytännössä punoitus laajenee hyvin yksilöllistä vauhtia, mutta on noin 1–2 viikon kuluttua tyypillisimmillään yli 5 cm halkaisijaltaan. Jos punoitus on useita senttimetrejä läpimitaltaan jo heti ensimmäisenä päivänä punkin piston jälkeen, on kyse piston aiheuttamasta ihoärsytyksestä.

Mistä nimitys häränsilmäihottuma ("bull's-eye rash") tulee?

Häränsilmäksi kutsutaan maalitaulun tai tikkataulun keskipistettä. Ihottuman nimitys liittyy siihen, että ihottuma muistuttaa jossakin määrin maalitaulua, jonka keskellä on usein pistokohdan punoitus ("napakymppi"), sen ympärillä vaaleampi alue ja reunoilla laajeneva punainen reuna-alue.

Onko borrelioosin aiheuttama ihomuutos aina rengasmaisesti laajeneva ihottuma?

Erythema migrans (EM) voi olla kauttaaltaan tasaisen punainen tai sitten punareunainen, mutta keskiosastaan vaaleneva (kuvat , , , , , , ja ). Se laajenee borrelioiden levitessä pistokohdasta ympäröivään ihoon. Ihottuman muoto voi vaihdella paljonkin, ja esimerkiksi raajojen taipeissa ihottuma voi olla soikea tai nauhamainen. Toisinaan punoitus on niin hailakka, että sitä voi olla vaikea havaita. Punoitus laajenee joskus useiden kymmenien senttimetrien läpimittaiseksi, mutta usein väri haalenee vähitellen ja voi joidenkin viikkojen kuluessa jo hävitäkin. Toisinaan ihomuutos voi näkyä ja levitä hoitamattomana jopa yli vuoden ajan.

Mitkä taudit voivat muistuttaa erythema migrans -ihomuutosta?

Pistokohtaan yleensä jo saman vuorokauden aikana tulevan mekaanisen ärsytysreaktion lisäksi ihon omien bakteereiden aiheuttama tulehdus ja siitä johtuva punoitus voivat aiheuttaa ongelmia taudinmäärittelyssä. Ihobakteereiden aiheuttamaan punoitukseen liittyy yleensä selvää turvotusta, kuumotusta ja jopa aristusta, kun taas borrelian aiheuttamaan muutokseen ei yleensä liity mitään näistä.

Ruusu eli erysipelas on streptokokki- tai stafylokokkibakteerien aiheuttama ihon tulehdus, jonka aiheuttama tarkkarajainen punoitus voi toisinaan olla samantapainen kuin erythema migrans, mutta ruusuun liittyy yleensä korkea kuume ja punoitus leviää nopeasti – esimerkiksi kaksinkertaistuu kooltaan vuorokaudessa (vertaa kuva ).

Ruusu ja toisinaan myös ihon bakteerien aiheuttama tulehdus edellyttävät antibioottikuuria, mutta niissä käytettävä lääke ei välttämättä ole paras valinta borrelioosin hoitoon.

Taiveseudut ovat niin sienitulehduksen kuin EM:n (joka kehittyy puutiaisen pistokohtaan) tyyppipaikkoja. Sienitulehduksissa voi olla reunapainotteista punoitusta ja usein karheutta tai hilsehdintääkin – EM:ssa puolestaan punoitus on yleensä ihon tasassa eikä hilseile.

Mitkä ovat borrelioosin tavallisimmat oireet ja löydökset?

Ylivoimaisesti tavallisimpia löydöksiä ovat iholla esiintyvät muutokset. Ihomuutoksista yleisin on punareunainen, laajeneva ihoreaktio, jota kutsutaan erythema migransiksi (EM). Tällainen ihoreaktio havaitaan ainakin puolella kaikista potilaista. Koska se ei aiheuta oireita, on hyvin mahdollista, ettei ihoreaktiota tule huomanneeksi. Useissa tutkimuksissa on selvinnyt, että jopa puolet potilaista ei ole huomannut puutiaisen pistoa eikä myöskään EM-ihottumaa. Paljon harvinaisempi ihomuutos on paikallisesti iholla esiintyvä turvottava punoitus esimerkiksi korvalehdessä, nänninpihassa tai kivespussissa. Tällaista ihomuutosta kutsutaan lymfosytoomaksi (kuva ). Edellä kuvatut ihomuutokset liittyvät borrelioosin varhaiseen vaiheeseen.

Taudin pitkittyessä – ilman asianmukaista antibioottihoitoa – iholle voi kehittyä krooninen ihoa ohentava ja surkastuttava ihottumamuutos raajojen ääriosiin (sormet, kämmenet, varpaat, jalat). Tästä ihomuutoksesta käytetään nimitystä akrodermatiitti.

Borrelioosi voi aiheuttaa oireita myös hermostossa tai tuki- ja liikuntaelimistössä. Jos borrelioosi leviää hermostoon, kutsutaan tilannetta neuroborrelioosiksi. Neuroborrelioosia esiintyy korkeintaan kolmasosassa borrelioositapauksista. Tuki- ja liikuntaelimistöön levinnyttä borrelioosia tavataan Suomessa harvemmin kuin neuroborrelioosia.

Borrelioosin eri oireiden yleisyyttä pohjoismaisilla potilailla on kuvattu taulukossa 1.

Hilseileekö tai kutiseeko borreliaihottuma?

Borrelioosin aiheuttama vaeltava punoitus tai ihottuma ei hilseile eikä yleensä kutise.

Minkälaisia ovat borrelioosin tavallisimmat hermosto-oireet ja -löydökset?

Päänsärky, hartiasärky ja raajasäryt ovat tavallisimpia hermosto-oireita, joita borrelioosi voi aiheuttaa. Nämä johtuvat aivokalvon, hermojuurten ja hermojen tulehduksesta. Varsin usein nämä oireet voivat ilmaantua ensioireina ilman iholla havaittuja muutoksia, koska potilaat eivät välttämättä ole huomanneet puutiaisen pistoa eivätkä myöskään erythema migrans -ihoreaktiota. Aivokalvotulehdus on yleensä hitaasti kehittyvä ja varsin lieväoireinen (päänsärky, niskajäykkyys). Joskus aivokalvotulehdus esiintyy jopa kokonaan ilman päänsärkyä tai niskajäykkyyttä.

Neuroborrelioosissa voi esiintyä myös kasvohermon tulehduksesta johtuvaa kasvohermohalvausta. Sen oireena on kasvojen kaikkien lihasryhmien tahdonalaisten liikkeiden heikentyminen tai puuttuminen kokonaan. Näistä eniten haittaa aiheuttaa suupielen roikkuminen tai silmäluomen sulkeutumattomuus (kuva ). Lapsilla kasvohermon halvaus, erityisesti molemminpuolisena, herättää vahvan epäilyn borrelia-infektiosta.

Miten borrelioosin aiheuttama kasvohermohalvaus tai aivokalvotulehdus eroaa muiden bakteerien tai virusten aiheuttamista tulehduksista?

Borrelioosin aiheuttamat neurologiset ilmentymät muistuttavat useimmiten virusten aiheuttamia vastaavia tauteja eli ovat taudinkuvaltaan melko lieviä, ja potilaat ovat yleistilaltaan yleensä hyväkuntoisia. Sen sijaan muiden bakteerien aiheuttamat aivokalvotulehdukset ovat vakavia tulehduksia ja potilaat ovat yleistilaltaan sairaita. Virusten ja toisaalta borrelioosin aiheuttamat kasvohermohalvaukset tai aivokalvotulehdukset eivät muuten olennaisesti poikkea toisistaan taudinkuvaltaan, mutta virustaudeissa kuumetta ja päänsärkyäkin on yleensä enemmän kuin borrelian aiheuttamassa aivokalvotulehduksessa. Borrelian aiheuttama tauti on myös usein kulultaan hitaampi ja toisaalta pitkäkestoisempi kuin virustauti.

Minkälaisia ovat borrelioosin tavallisimmat tuki- ja liikuntaelimistön oireet?

Tavallisin oire lienee paikkaa vaihtava lihas- ja nivelkipu. Myöhemmin voi kehittyä nivelten turvotusta, joka johtuu nivelten tulehduksesta. Tyypillisesti isot nivelet, kuten polvi, lonkka tai nilkka, tulehtuvat, mutta myös yksittäisten sormien tai varpaiden tulehduksia esiintyy. Niveltulehdus esiintyy yleensä yhdessä tai korkeintaan muutamassa nivelessä yhtä aikaa. Tällaiset niveltulehdukset ovat usein taudinkuvaltaan aaltoilevia ja voivat olla pitkäkestoisia. Joskus tavataan myös borrelioosin aiheuttamia jännetuppitulehduksia. Nämä ovat suhteellisen harvinaisia, mutta voivat ilmaantua hoitamattoman borrelioosin myöhäisvaiheessa.

Missä muissa elimissä kuin ihossa, hermostossa tai tuki- ja liikuntaelimistössä voi ilmetä borrelioosia?

On mahdollista – joskin varsin harvinaista – että borrelioosi aiheuttaa sydämen rytmihäiriötä tai silmätulehdusta. Näissä tapauksissa borrelioosi ilmenee yleensä myös ihossa, hermostossa tai tuki- ja liikuntaelimistössä.

Milloin on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin, jos epäilee saaneensa borrelioosin tai puutiaisaivotulehduksen?

Jos löytää ihoon kiinnittyneen puutiaisen, on syytä poistaa se ja seurata mahdollisesti ilmaantuvia oireita. Mikäli esiintyy laajenevaa punoitusta, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin. Samoin jos ilmaantuu päänsärkyä tai lievää lämpöilyä, on yhteydenotto paikallaan. Aina puutiaishavaintoa ei kuitenkaan ole, ja tällöin oleskelu puutiaisalueella voi riittää epäilyyn. Oireiden perusteella ja laboratoriokokeiden avulla voidaan selvittää, onko epäilyyn todellista aihetta. Useimmiten riittää hyvin, että terveydenhuoltoon on yhteydessä virka-aikaan.

Mitkä oireet eivät viittaa borrelioosiin tai puutiaisaivotulehdukseen?

Nuha, yskä ja muut hengitystieoireet tai ripuli eivät viittaa borrelioosiin eivätkä puutiaisaivokuumeeseen.

Miksi borrelioosin oireet ja taudinkuva vaihtelevat eri henkilöillä?

Tärkein syy taudinkuvien erilaisuuteen lienee borrelioosia aiheuttavien borrelia-alalajien erot kudoksiin hakeutumisessa ja taudinaiheuttamiskyvyssä. Suomessa esiintyy kaikkia kolmea tärkeintä ihmiselle borrelioosia aiheuttavaa borrelia-alalajia. Yksi näistä aiheuttaa pääasiassa ihoon, yksi hermostoon ja yksi tuki- ja liikuntaelimistöön liittyviä taudinkuvia. Kahteen ensin mainittuun borrelia-alalajiin kuuluvia borrelioita esiintyy meillä yleisesti, kun taas ennen kaikkea tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvia taudinkuvia aiheuttavaa borrelia-alalajia esiintyy Suomessa vain vähän. Borrelia-alalajien aiheuttamissa taudinkuvissa on kylläkin osittaista päällekkäisyyttä.

Ihmisten immunologisten puolustusmekanismien erot ovat myös tärkeitä erilaisia borrelioosin taudinkuvia selittäviä tekijöitä.

Miten voi erottaa borrelioosin oireet puutiaisaivotulehduksen oireista?

Puutiaisaivotulehdukseen ei liity ihomuutoksia, jotka taas ovat tyypillisiä nimenomaan borrelioosin alkuvaiheessa. Sen sijaan lievää lämpöilyä ja mahdollisesti lievää päänsärkyä voi esiintyä molempien tautien alkuvaiheessa, mikä tekee näiden tautien erottamisen hankalaksi. Kuitenkin varsinaisessa aivokuumevaiheessa, TBE:ssa, kuume on korkea. Toisaalta tiedetään, että puutiaisaivotulehdus on borrelioosia selvästi harvinaisempi ja on esiintynyt Suomessa toistaiseksi vain tietyillä alueilla, joskin uusia alueita on viime vuosina löytynyt jatkuvasti lisää .

Ovatko borrelioosin oireet ja taudinkuva lapsilla samanlaiset kuin aikuisilla tai vanhuksilla?

Yleensä taudinkuvat ovat samankaltaisia, mutta jonkin verran eroja taudinkuvissa voi esiintyä. Sekä lapsilla että aikuisilla esiintyy erythema migrans -ihottumaa ja lymfosytoomaa. Sen sijaan raajojen ääreisosissa tavattavaa ihoa surkastuttavaa acrodermatitis chronica atroficans (ACA) -ihottumaa tavataan käytännössä vain vanhemmilla ihmisillä.

Neuroborrelioosissa tavataan sekä aikuisilla että lapsilla niin sanottua Bannwarthin oireyhtymää, johon kuuluu aivokalvotulehdus, kasvohermohalvaus ja hermojuurten tulehdus. Näistä tavallisin ensioire aikuisilla on hermojuurten tulehduksen aiheuttama kova raajakipu. Lapsilla neuroborrelioosin varhaisvaiheen oire on useimmiten lievä päänsärky aivokalvotulehduksen takia. Kasvohermohalvaus on lapsilla tavallisempi. Erityisesti molemminpuolisen kasvohermohalvauksen pitäisi johtaa ajatukset borrelioosiin.

Borrelioosin yhteydessä puhutaan usein taudin varhaisvaiheesta ja taudin levinneestä tai myöhäisvaiheesta. Mitä näillä tarkoitetaan?

Borrelioosin varhaisvaiheella tarkoitetaan taudin alkuvaihetta, jossa borrelioosi pysyy paikallisena eli käytännössä erythema migrans -ihottumana. Jos borreliabakteerit pääsevät leviämään elimistössä, puhutaan levinneestä vaiheesta. Hermostoon levinnyttä neuroborrelioosia, joka ilmenee aivokalvotulehduksena, kasvohermohalvauksena tai hermojuurten tulehduksena, voidaan pitää borrelioosin levinneen vaiheen alkuna.

Borrelian aiheuttamille hermojuuritulehduksille on tyypillistä säryn voimakkuus erityisesti öiseen aikaan sekä se, että oireisto voi vaihtaa parin viikon kuluttua paikkaa (esim. yläraajasta alaraajaan tai alaraajasta toiseen alaraajaan). Hermojuuritulehdus voi esiintyä myös vartalon alueella, jolloin tunnistaminen on vaikeampaa. Pidempiaikainen aivo- tai selkäydinkudokseen ulottuva tulehdus on selvästi harvinaisempi keskushermostoborrelioosin muoto. Sitä epäiltäessä joudutaan miettimään, olisiko oikea diagnoosi kuitenkin esimerkiksi MS-tauti. Samoin jos borrelioosi on levinnyt tuki- ja liikuntaelimistöön, puhutaan taudin myöhäisvaiheesta. Taudin levinneisyydellä on merkitystä diagnostiikan ja hoidon keston kannalta.

Taudin vaiheet on esitetty kuvassa . Yksittäisen potilaan taudin eri vaiheita ei aina voida erottaa. Suurimmalla osalla potilaista ainoa oire on erythema migrans -ihottuma. On kuitenkin mahdollista, että ensimmäisenä oireena ilmaantuu esimerkiksi kasvohermohalvaus neurologisena taudin ilmentymänä tai sitten ensimmäisenä havaitaan niveloireilu.

Mitkä borrelioosin oireista ovat tyypillisiä vain borrelioosille?

Ainoastaan borrelioosin alkuvaiheessa esiintyvä erythema migrans -ihomuutos on borrelioosille tyypillinen löydös. Taudin kaikki hermostolliset ilmentymät samoin kuin tuki- ja liikuntaelimistön oireet ja löydökset ovat sellaisia, joita esiintyy myös monista muista syistä. Tämä onkin käytännössä ongelmallista, ja diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan borrelioosin levinneessä vaiheessa aina laboratoriotutkimuksia.

Minkälaisia myöhäisoireita ja -löydöksiä borrelioosi voi aiheuttaa?

Myöhäisoireet ovat onneksi harvinaisia, mutta niitä voi esiintyä ennen kaikkea iholla, nivelissä ja hermostossa. Iholle voi vähitellen kehittyä sitä ohentava ja surkastuttava acrodermatitis chronica atroficans (ACA) -ihottuma, joka tavallisimmin esiintyy raajoissa ojentajapuolella. Niveliin voi kehittyä aaltoileva pitkäaikainen niveltulehdus, joka voi muistuttaa reumaattista niveltulehdusta. Hermostossa voi esiintyä monenlaisia oireita, jotka liittyvät aivojen, selkäytimen ja hermojen tulehdukseen. Oireet riippuvat tulehduksen sijainnista. Näiden myöhäisoireiden diagnosoiminen on hankalaa, koska mikään oireista tai löydöksistä ei myöhäisvaiheessa ole tyypillinen vain borrelioosille. Yleensä tarvitaan laajoja erotusdiagnostisia tutkimuksia. Huomioon otettavia sairauksia voivat olla esimerkiksi multippeliskleroosi (MS-tauti), aivoverenkierron häiriöt, epilepsia ja hyvin moni muukin sairaus.

Oma lukunsa on hoidon jälkeinen oireisto, jota käsitellään muualla kuin tämän kysymyksen yhteydessä.

Miten myöhäisvaiheen borrelioosi diagnosoidaan?

Diagnostiikassa on aina olennaisen tärkeää selvittää koko taudinkulku tarkasti, jotta voidaan arvioida taudinkuvan muut mahdolliset aiheuttajat ja kohdistaa sitten tarvittavat erotusdiagnostiset jatkotutkimukset oikein. Borrelioosin myöhäisvaiheessa verestä mitattavat vasta-ainepitoisuudet ovat aina selvästi suurentuneet (ks. 1). Lisäksi borrelian geenejä (DNA:ta) voidaan yrittää osoittaa potilasnäytteestä niin sanotulla PCR-testillä. Aivo-selkäydinneste, nivelneste ja kudosnäytteet soveltuvat PCR-testiin parhaiten, joskin PCR-testin herkkyys näissä tilanteissa on huono, koska bakteereiden määrä kudoksissa tai elimistön nesteissä on pieni.

Onko myöhäisborrelioosin taudinkuva aina samanlainen?

Taudinkuvat ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat runsaasti. Tämä johtuu ainakin eri borrelia-alalajien erilaisista taudinaiheuttamiskyvyistä. Suurin osa myöhäisborrelioosin oireista lienee enemmän seurausta elimistön omasta (ja alun perin tarkoituksenmukaisesta ja hyödyllisestä) puolustusreaktiosta, jonka alkuperäinen infektio on laukaissut, kuin itse borreliabakteerien leviämisestä. Koska ihmisten immunologisissa puolustusmekanismeissa on eroja, tästä seuraa eroja myös taudinkuvissa.

Voiko puutiaisaivotulehduksesta seurata pitkäaikaisia oireita?

Mikäli puutiaisaivotulehdus on ollut lieväoireinen, siitä yleensä myös paranee täysin ja pitkäaikaisia oireita ei jää. Kuitenkin osalle puutiaisaivotulehduksen sairastaneista voi jäädä pysyviä neuropsykiatrisia oireita. Liettualaisilla, ruotsalaisilla ja slovenialaisilla puutiaisaivokuumepotilailla pitkäaikaisoireita on havaittu jääneen jopa kolmasosalle sairastuneista, Ahvenanmaalla taas alle kymmenesosalle. Ero saattaa selittyä sillä, että Ahvenanmaalla lievimmätkin tapaukset, joihin harvoin liittyy jälkioireita, tulevat herkemmin diagnosoiduksi.

Puutiaisaivokuumeen jälkioireina on kuvattu muun muassa halvauksia, päänsärkyä, keskittymiskyvyn ja muistin heikentymistä, väsymystä, tunne-elämän häiriöitä ja vapinaa. Kuolemantapauksiakin on ollut, joskin Euroopassa kuolleisuus on ollut 1 % tai vähemmän. Venäjällä raportoidaan siperialaisen ja Kaukoidän alatyyppien aiheuttavan vaikeita infektioita ja jälkioireita huomattavasti useamminkin. Tämä voi johtua alatyyppien eroista, mutta myös siitä, että lievät tapaukset eivät tule niin helposti rekisteröidyiksi. Myös Suomessa esiintyy viruksen siperialaista alatyppiä, ja näyttää siltä, että tauti on keskimäärin hankalampi ja jälkioireita on enemmän. Itäiset alatyypit voivat kuitenkin aiheuttaa myös pidemmälle eteneviä ja kroonisia tautimuotoja.

Esiintyykö mätäkuun aikana enemmän borrelioosia tai puutiaisaivotulehdusta?

Molempia tauteja ilmaantuu pääasiassa silloin kun puutiaisten liikkuvuus on suurimmillaan (huhtikuusta marraskuuhun, eniten loppukesällä). Tähän ajanjaksoon sisältyy myös niin sanottu mätäkuu (suunnilleen heinäkuun lopusta neljä viikkoa eteenpäin), mutta loppukesän lämpimällä säällä ei muuten ole erityistä yhteyttä näihin tauteihin.

Onko borrelioosin tai puutiaisaivotulehduksen esiintymisessä vuodenaikavaihtelua?

Katso edellä. Erityisesti borrelioosin varhaisvaihetta (ihon vaeltava punoitus) tavataan erittäin harvoin joulu- ja maaliskuun välillä. Sama pätee borrelioosin varhaisiin neurologisiin ilmentymiin (kasvohermohalvaus, lievä aivokalvotulehdus). Sen sijaan myöhäisoireita voi ilmaantua missä vaiheessa vuotta tahansa. Puutiaisaivotulehdukseen sairastutaan yleensä huhti- ja marraskuun välisenä aikana, eniten elokuussa. Näyttää kuitenkin siltä, että alueilla, joissa esiintyy taigapuutiaista (Ixodes persulcatus), tartunnat tapahtuvat useammin alkukesästä.

Voiko borrelioosi aiheuttaa reumaa?

Borrelioosin myöhäisvaiheessa voi ilmetä pitkittyneitä nivelkipuja ja niveltulehduksia, joihin antibioottihoito ei tehoa. Tauti voi käyttäytyä reumatulehduksen tapaan, mutta borrelioosia ei varsinaisesti pidetä reuman aiheuttajana.