Etusivu » Suun terveys terveydenhuollon haasteena

Suun terveys terveydenhuollon haasteena

Terve suu
10.6.2015
Helinä Keskinen ja Helena Heikka

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö, kansanterveysjärjestöt ja muut tahot ovat laatineet ja julkaisseet eri ikään, eri sairauksiin ja erilaisiin tilanteisiin liittyviä oppaita ja suosituksia. Niiden tarkoituksena on vahvistaa eri tahojen yhteistyötä ja osaamista. Suun terveys ja siihen vaikuttavat asiat on yleensä mainittu näissä julkaisuissa. Vaikka maininta jostakin puuttuisi, on suun terveys välittömästi tai välillisesti mukana lähes kaikissa ja kaikenikäisten elämäntilanteissa.

Kansanterveyslain menestystarina

Kansanterveyslaki vuonna 1972 oli suuri askel lasten ja nuorten suun terveydenhuollon kehittämisessä. Kansanterveyslain hengen mukaisesti kiinnitettiin erityistä huomiota hampaiden reikiintymisen ehkäisyyn ja terveyskasvatukseen. Parikymmentä vuotta kansanterveyslain voimaan astumisen jälkeen lasten ja nuorten suun terveys reikiintyneiden hampaiden keskiarvolla mitattuna oli maailman parhaimpia. Puhuttiin menestystarinasta.

Tarpeiden ja resurssien ristipaine

2000-luvulla kansanterveyslain muutos oikeutti kaikki kunnan asukkaat terveyskeskuksen suun terveydenhuollon palveluihin viimeistään joulukuun 2002 alusta alkaen. Tämän vuoksi aikuisväestön suun terveydenhuollon palvelujen kysyntä on lisääntynyt, jopa niin, ettei kaikkialla ole pystytty vastaamaan kysyntään. Voimavarojen niukentuessa korostuu omahoidon ja ehkäisevän hoidon merkitys.

Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman (Kaste) painopisteenä on tukea kansalaisten omahoitoa terveyden ylläpitämiseksi. Suun terveyden edistäminen moniammatillisessa yhteistyössä päiväkotien, koulujen, terveydenhuollon ja muiden toimijoiden kanssa tukee niin yksilöiden kuin yhteisöjen terveyden edistämistä. Tällöin korjaavaan hoitoon tarvittavat voimavarat voidaan suunnata tarkoituksenmukaisesti.

Aikuisten suun terveyteen liittyviä haasteita

Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan aikuisten suun terveys on parantunut verrattuna vuoden 2000 tutkimuksen tuloksiin. Esimerkiksi hampaiden harjaaminen vähintään kaksi kertaa päivässä oli vuonna 2011 yleisempää kuin 11 vuotta aiemmin. Suurin muutos oli tapahtunut 30–44-vuotiailla miehillä. Heistä 63 % harjasi hampaansa vähintään kahdesti päivässä, kun 11 vuotta aiemmin luku oli 50 %.

Sosioekonomiset erot ovat kuitenkin säilyneet ennallaan. Suun omahoito on vähäisintä matalasti koulutetuilla. Esimerkiksi hampaiden harjaamisen yleisyydessä on suuria koulutusryhmien välisiä eroja. Korkeasti koulutetut harjaavat hampaansa suositusten mukaisesti vähintään kahdesti päivässä selvästi yleisemmin kuin vähemmän koulutetut.

Hampaiden reikiintyminen (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1) on vähentynyt ja hoitoa vaativaa kariesta on 20 %:lla aikuisista. Iensairaudet (ks. «Ientulehdus (gingiviitti)»2 ja «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»3) ovat edelleen hyvin yleisiä, sillä lähes 70 % miehistä ja yli puolet naisista sairastaa iensairauksia. Merkittävä haaste on iensairauksien runsas esiintyminen jo 30–44-vuotiaiden ikäryhmässä. Varhaisessa keski-iässä olevista miehistä 57 % ja naisista 43 % sairasti iensairautta.

Väestöryhmien väliset erot sekä suun terveydessä että palvelujen käytössä eivät ole vähentyneet. Vähiten koulutettu väestö kärsii suun sairauksista useammin, mutta käyttää vähemmän hoitopalveluja kuin korkeammin koulutetut. Vähiten koulutettujen suun terveys on selvästi huonompi kuin muiden koulutusryhmien. Haasteena onkin saada aikuisväestö noudattamaan terveyttä ylläpitäviä toimintatapoja, käyttämään suun terveydenhuollon palveluja ja toimimaan terveellisiä elämäntapoja noudattavana roolimallina perheen lapsille.