Potilaan riski menehtyä suurenee selvästi, jos hänen laskimotukoksensa tai keuhkoveritulppansa diagnosointi viivästyy. Usein viivästykset johtuvat siitä, että lääkäri tulkitsee oireiden johtuvan potilaan muista sairauksista.
Tiedot käyvät ilmi yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa analysoitiin 3 500 veritulppaoireiden takia sairaalaan hakeutuneen potilaan terveystietoja. Diagnoosin viivästymistä arvioitiin siihen kehitetyllä algoritmityökalulla, joka käy läpi potilastietoja ja etsii varhaisia merkkejä veritulppaan viittaavista oireista ja kirjauksista. Kaikilla potilailla todettiin veritulppa 30 päivän sisällä sairaalaan hakeutumisesta.
Analyysin perusteella lähes 80 prosenttia potilaista sai diagnoosin yli 24 tuntia ja 70 prosenttia yli 72 tuntia hoitoon tulosta.
Viivästys liittyi myös potilaan suurentuneeseen riskiin menehtyä 30 päivän sisällä, tulokset osoittivat. Vuorokauden sisällä diagnoosin saaneista noin 4 prosenttia ja yli vuorokauden kuluttua diagnosoiduista noin 7 prosenttia menehtyi 30 päivän sisällä. Suuri osa kuolemista johtui keuhkoveritulpasta.
Diagnoosi viivästyi usein tilanteissa, joissa potilaalla oli jokin pitkäaikaissairaus, jonka oireet ovat samankaltaisia kuin veritulpan aiheuttamat. Tällöin lääkäri ei osannut epäillä veritulppaa ja ohjata potilasta tarkempiin tutkimuksiin.
Yhdysvaltalaisten tulokset korostavat veritulppien varhaisen diagnosoinnin tärkeyttä ja myös vaikeutta etenkin silloin, kun potilas sairastaa muita samantyyppisiä oireita aiheuttavia sairauksia.
Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.
Laskimoveritulppa eli laskimotukos tarkoittaa verihyytymän muodostumista laskimoon. Tulpat syntyvät melkein aina alaraajoihin. Tukos voi myös kulkeutua keuhkoihin ja aiheuttaa vaarallisen keuhkoveritulpan.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Network Open 2025;8:e2533928)
