Sairas rakennus on maallikkojen ja median käyttämä termi, jota tutkijat eivät mielellään käytä, koska rakennuksia ei voida jakaa yksiselitteisesti sairaisiin ja terveisiin. Poikkeavasti oireita aiheuttavat rakennukset aiheuttavat silti jatkuvaa huolta. Oireilu ei kuvaa hyvin sisäilman laatua, ja arvioinnin tulisikin perustua rakennuksen tutkimiseen.
Poikkeavasti oireita aiheuttavat rakennukset aiheuttavat jatkuvaa huolta paitsi asukkaille myös mm. kuntien terveysvalvonnalle. Usein oireilun syyt jäävät selvittämättä, ja tutkimustiedosta poikkeavat käsitykset terveysvaikutuksista ovat yleisiä. Suomalaisten rakennusten epäpuhtauksien pitoisuudet ovat yleensä hyvin pieniä ja laajat kosteusvauriot harvinaisia muuhun Eurooppaan verrattuna. Onneksi oireetkin ovat pääosin lieviä ja ohimeneviä.
Sairas rakennus
Sairaaksi kutsuttiin aikaisemmin rakennusta, jonka asukkailla tai jossa työskentelevillä on poikkeuksellisen runsaasti erilaisia allergia-, hengitystie-, neurologisia ym. oireita tai sairauspoissaoloja, mutta näille ei löydetty yhteistä loogista selitystekijää. Silloin myös puhuttiin sairas rakennus- eli SBS (Sick Building Syndrome) -oireyhtymästä etenkin erilaisten limakalvojen ärsytysoireiden ja väsymyksen tapaisten yleisoireiden esiintyessä. Selittävien tekijöiden puuttuessa myös korjaustoimenpiteiden suunnittelu oli usein vaikeaa ja tulokset epävarmoja. Tekijät saattavatkin olla aika monimuotoisia, ja erilaisilla psykologisilla tekijöillä on suuri merkitys.
Aikaisemmin yksittäisen yhdisteen, esimerkiksi lastulevyjen formaldehydin, pitoisuudet saattoivat olla korkeita. Silloin oireilun aiheuttaja oli mahdollista päätellä kohtuullisella varmuudella. mieltäTilanne on tässä suhteessa selvästi parantunut. Varsin monipuolisten ja pitkään tehtyjen tutkimusten perusteella katsotaan nykyään, että erityistä sairas rakennus -tautia ei ole olemassa. Sen sijaan eri tekijät voivat olla riskitekijöitä monitekijäisiin sairauksiin (kuten astmaan) tai oireisiin (kuten hengitystieärsytykseen).
Mahdolliset syyt
Sisäilman laatuun tulisi kiinnittää huomiota kokonaisuutena, myös mm. viihtyisyyteen, meluun, lämpötilaan ja hajuihin. Ensisijaisesti sisäilman laadun arvioinnin tulee kuitenkin perustua rakennuksen tutkimiseen ja selvittää, onko rakennuksessa sisäilman laatuun vaikuttavia epäpuhtaustekijöitä. Rakennukset muodostavat jatkumon olosuhteiden, oireiden ja altisteiden määrässä, joten niitä ei voida jakaa terveisiin ja ongelmaisiin.
Koska rakennuksen kosteus voi johtaa sekä kemiallisiin että mikrobiologisiin haittoihin (ks. Mitä rakennusten kosteusvaurioissa tapahtuu?), voivat kemikaaleihin liittyvät ongelmat esiintyä samanaikaisesti mikrobiongelmien kanssa. Kosteus voi esimerkiksi vapauttaa maton alla olevasta tasoitteesta ammoniakkia. Sisäilmaan liittyvän oireilun taustalla voi olla epäpuhtauslähteiden lisäksi puutteellinen tai huonosti toimiva ilmanvaihto tai epämiellyttävinä koetut lämpöolosuhteet. Eräässä suuressa virastorakennuksessa Helsingissä ainoaksi johdonmukaiseksi oireiden selittäjäksi osoittautui liian korkea lämpötila (yli 23 °C).
Laajassa saksalaisessa tutkimuksessa selvitettiin ns. monikemikaaliherkkyyttä. Sisäilman laatuun liittymättömät psykologiset tekijät ja stressitekijät osoittautuivat erittäin tärkeiksi. Siksi nämä on syytä muistaa, kun sisäilmaongelmia yritetään ratkaista. Sokkoutetut kokeet ovat osoittaneet, että pelkät käsitykset jonkin tietyn tekijän haitallisuudesta voivat aiheuttaa oireita ja synnyttää mitattavia fysiologisia vasteita. Huolestuneet saattavat havainnoida omia oireitaan tarkemmin ja tulkita niitä herkemmin esimerkiksi sisäilmasta aiheutuviksi.
Huonoksi koettu ilmanlaatu huonontaa yleensä työtehoa ja lisää sairauspoissaoloja. Lisäksi kyseessä on voimakkaasti elämän laatua huonontava tekijä, jonka vaikutukset voivat olla monitahoiset. Sisäilmaongelmien vuoksi on jouduttu usein toteuttamaan laajoja ja kalliita korjauksia. Toisaalta vaikka oireet ovat yleisiä, ne ovat valtaosin lieviä ja ohimeneviä, ja yleensä oireilu vähenee, kun olosuhteet kohenevat. Vaikea oireiluherkkyys näyttää liittyvän pääosin muuhun kuin sisäilmaan.
