Yleistä

MS-taudin nimi tulee sanasta multippeliskleroosi. Siitä on käytetty myös nimeä pesäkekovettumatauti.

Suomessa MS-tautia sairastaa 13 000–15 000 henkilöä. Suomessa taudin yleisyys on maailman suurimpia.

MS-tautia on naisilla vähintään kaksi kertaa enemmän kuin miehillä.

Yleisin sairastumisikä on noin 20–40 vuotta.

MS-taudin riskitekijät

Tauti kehittyy monen tekijän yhteisvaikutuksena, perintötekijöiden ohella vaikuttavat myös ympäristötekijät.

Epstein–Barrin virusinfektio, ja varsinkin sen aiheuttama mononukleoosi, on merkittävin yksittäinen riskitekijä. Myös auringonvalon vähyys ja siitä johtuva D-vitamiinin vähäinen saanti talviaikaan vaikuttavat sairastumiseen. Tautia esiintyykin enemmän pohjoisilla leveysasteilla. Lisäksi tupakointi ja teini-iän ylipaino ovat osoittautuneet sairauden riskitekijöiksi.

Myös perintötekijöillä on osuutta, sillä suomalaisten MS-potilaiden sisaruksilla on 25-kertainen riski sairastua tautiin. Toisaalta MS-tautia sairastavan vanhemman lapsella MS-tautiin sairastumisen riski on vain 5 %.

MS-taudin oireet

Taudin oireet johtuvat aivojen, selkäytimen ja näköhermon paikallisista tulehdusmuutoksista, joita kutsutaan demyelinaatioksi. Demyelinaatiossa hermojen tuoja- tai viejähaarakkeita ympäröivä eristekerros, myeliiniproteiinivaippa, vaurioituu paikallisen tulehdusprosessin myötä.

Koska tulehduspesäkkeitä voi olla monilla keskushermoston alueilla, erityyppisiä oireitakin esiintyy eri puolilla kehoa. Yleisimmät alkuoireet ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä ja raajojen tuntoaistin häiriintyminen, joka ilmenee puutuiluna tai outoina tuntemuksina. Lisäksi alkuoireina voi esiintyä raajan tai raajojen lihasheikkoutta, kaksoiskuvia, tasapainovaikeutta, huimausta ja puhehäiriöitä.

Oireilu on tyypillisesti aaltomaista. Potilaalle kehittyy päivien sisällä uusia oireita, jolloin puhutaan taudin pahenemisvaiheista. Myöhemmin nämä oireet tavallisesti väistyvät. Tämä johtuu uusien tulehduspesäkkeiden muodostumisesta ja niiden sammumisesta korjaantumisen tai arpeutumisen myötä. Pahenemisvaiheet ovat yleisimpiä taudin alkuvaiheessa.

Myös vanhat oireet pahenevat välillä. Usein tämä oireiden korostuminen liittyy samanaikaisesti sairastettuun tulehdukseen, kuten flunssaan tai virtsatietulehdukseen, tai lämmönnousuun kuumeilun tai reippaan urheilun yhteydessä. Jos vanhojen oireiden selvä paheneminen tai uudentyyppisten oireiden ilmaantuminen tapahtuu vasta pari viikkoa sairastetun tulehduksen jälkeen, puhutaan varsinaisesta taudin pahenemisvaiheesta. Naisilla voi toisinaan ilmetä oireiden korostumista myös kuukautisten aikana.

Tavallisesti aaltomaisessa taudissa pahenemisvaiheet jäävät vuosien kuluessa pikkuhiljaa pois ja tilalle tulee hidas mutta tasainen liikunta- ja toimintakyvyn heikentyminen. Tähän menee yleensä parikymmentä vuotta, eli taudinkulku on hidas.

Taudista on olemassa myös toisenlainen muoto, ensisijaisesti etenevä MS-tauti, jossa tasaista heikentymistä liikuntakyvyssä tapahtuu taudin toteamisesta alkaen. Tämä muoto on selvästi harvinaisempi.

Tunnetaan myös hyvin vähäoireinen MS-tauti, joka saattaa aiheuttaa vaikkapa vain yhden oireisen pahenemisvaiheen koko elämän aikana. MS-tauti on näin ollen hyvin monimuotoinen.

Milloin hoitoon?

Mikäli toisen silmän näkö heikentyy äkillisesti, kannattaa hakeutua silmätautipäivystykseen.

Mikäli kehittyy toispuoleista raajojen tunnottomuutta, kaksoiskuvia, puheentuoton häiriöitä ja näihin mahdollisesti liittyvää huimausta, on syytä hakeutua arvioon 1–3 vuorokauden sisällä.

Toispuolisissa lihasheikkouden oireissa päivystysyksikkö on tavallisesti paras hoitopaikka.

MS-taudin toteaminen

MS-taudin epäily herää oireiden ja lääkärin tutkimuksen perusteella. MS-taudin toteaa neurologi. Diagnoosi varmistetaan magneettikuvauksella ja selkäydinnestenäytteen tutkimuksella.

Magneettikuvauksessa nähdään taudille tyypilliset pesäkemäiset tulehdusmuutokset aivojen valkeassa aineessa, usein taudille tyypillisissä paikoissa.

Selkäydinnestenäytteestä taas tutkitaan, onko keskushermoston puolustusaktiivisuus lisääntynyt, kuten MS-taudissa tapahtuu, ja samalla suljetaan pois muiden keskushermoston tulehduksellisten tautien mahdollisuus. Verikokeista ei ole hyötyä tautia epäiltäessä.

MS-taudin diagnoosin toteamiseksi useamman ehdon tulee täyttyä. Selvän MS-tautiin sopivan oireiston lisäksi vaaditaan taudille tyypilliset magneettikuva- ja selkäydinnestemuutokset. Tauti voidaan todeta jo yhden oirejakson jälkeen, ja joissain tapauksissa vain taudille tyypillisistä magneettikuvamuutoksista, vaikka oireita ei olisikaan esiintynyt.

Joskus tilannetta jäädään aktiivisesti seuraamaan. Tällöin sovitaan tavallisesti tietyn ajan kuluttua uusi magneettikuvaus, ja potilaan toivotaan ottavan yhteyttä heti, jos hermoperäisiä oireita ilmenee. Tavoitteena on päästä aloittamaan lääkitys mahdollisimman varhain diagnoosin jälkeen.

MS-taudin hoito

MS-taudin ennuste

Suurimmalla osalla potilaista tauti on nykyään melko vähäoireinen. Tähän ovat johtaneet sekä taudin varhaisempi diagnosointi, lievempien taudinkuvien yleistyminen ja diagnostisten kriteereiden "höllentyminen" että erittäin tehokkaat uudet lääkkeet. Tauti ei juuri vaikuta normaaliin elämään vuosiin tai vuosikymmeniin sairastumisen jälkeen.

Tauti ei myöskään lyhennä elinikää muutamia harvinaisia, hyvin vaikeita tilanteita lukuun ottamatta.

MS-taudin ehkäisy

MS-tautiin ei tunneta ehkäisyä. Tupakointi vaikuttaa kuitenkin MS-taudin puhkeamiseen, joten tupakoimattomuudesta on hyötyä. Samoin on hyötyä normaalipainoisena pysymisestä.

Myös D-vitamiinilisää suositellaan aikuisillekin ainakin talviaikaan, koska veren suuren D-vitamiinipitoisuuden tiedetään pienentävän MS-taudin riskiä.